En haluaisi tällä hetkellä istua ollenkaan, en ainakaan jalat maata kohti vaan ennemmin nostaisin ne ylös seinää vasten lepäämään hetkeksi. On tullut nimittäin hieman käveltyä. Eilen piti mennä ihan vaan palauttavalle pienelle metsäretkelle, mutta päädyimmekin Paimion luontopolulle, joka kävi kuntoilusta viimeiset kaksi kilometriä. Pääsin riemusta kiljuen ihan oikeille temppuradoille, kun osasta kallioita lasketeltiin köysistä kiinni pitäen alas ja muutaman kerran myös ylös. Mitä sitä kaupunkien kiipeilypuistoihin menee, kun voi kiipeillä metsissä ja kallioilla.

Paimion luontopolku oli ihana. Heti alkumetreillä huokailin ihastuneena. Polku meni suoalueiden välistä, kunnes käännyimme oikealle metsäpolulle ja päädyimme pienen suolammen rantaan. Olimmekin hetken jo miettineet mistä lähistöltä löytyisi joku suolampi ja nyt sekin sitten selvisi.

Suomaisemista siirryimme vajaan parin kilometrin jälkeen metsään ja kiipesimme kalliota pitkin näkötornille. Seuraava nähtävyys sen jälkeen oli pirunpelto ja loput kaksi kilometriä olikin sitten hieman haasteellisempaa maastoa. Kokonaisuudessaan paikka oli tosi kuvauksellinen ja nousi yhdeksi lempparireiteistä ihan heittämällä.

Tänään ohjelmassa oli vähän pidempi metsävaellus ja raivoisan googlettelun jälkeen päädyimme suuntaamaan Kuhankuonon retkeilyreiteille Karevan kiertoon. Olemme aiemmin käyneet Karevansuolla pienen pätkän, mutta emme koskaan ole poikenneet Kullaanvuoren suuntaan sieltä. Nyt pääsimme näkemään Karevansuota vähän enemmänkin sekä muutamat kivat metsäosuudet kierron varrelta.

Lähdimme reissuun Ruskolta hiihtomajalta, josta kävelimme Karevansuolle ja sieltä Kullaanvuoren kautta takaisin autolle. Pidimme lounastauon Kullaanvuoren laavulla, vaikka se olikin meidän retken loppupuolella. Hyvin jaksoi silti!

Kilometrejä tuli yhteensä Paimion luontopolulta reilu 4 km ja Karevan kierrosta 11 km. Tällä hetkellä olo on erittäin väsynyt enkä haluaisi enää hetkeäkään olla jaloillani, sillä kävimme vielä tekemässä pienen ostoskeskusrundin tuon päivän metsäkierroksen jälkeen.

Kerrankin pystyy sanomaan, että on tullut oltua ulkona ihan kunnolla viikonlopun aikana eikä valoisaa aikaa ole hussattu olemalla sisällä. Suosittelen ❤️

Tuijotan ikkunasta sälekaihtimien välistä pitsiverhon alareunan alta taivasta, joka ei vain aukene. Se on yhtä harmaa kuin talven kaunein villakangastakki. Se on ollut harmaa lokakuusta alkaen ja pelkään pilvipeitteen kasautuneen niin suureksi massaksi auringon eteen, ettemme tule näkemään valoa ennen ensi vuoden tammikuuta.

Koska sää on asia, johon emme voi vaikuttaa tältä istumalta (ilmastonmuutoksen kautta pitkällä aikavälillä), en aio pilvisyyden antaa vaikuttaa itseeni vaan viikonloppujen valoisana aikana suunta on ainoastaan ulos. Ulos menemme tänäänkin, mutta emme vielä tiedä minne. Tänään olisi tarkoitus tehdä joku lyhyt palauttava lenkki, sillä minä olin koko eilisen aamusta iltaan asti työreissussa Helsingissä. Huomenna sitten suuntaamme suolle retkelle – ehkä Saloon tällä kertaa.

Valoa pimeyteen tuo se, kun meillä on vihdoin siistiä. Joni ahkeroi koko alkuviikon täällä siivoten kaikki muuttojämäkasat pois. Oli jo aikakin järjestellä täällä, mutta hommaa vauhditti se, kun meillä oli pari yötä mun pikkuveli vaimonsa kanssa (vaimoineen meinasin kirjoittaa, kuulostaa monikolta? :D) kylässä. Oli ihanaa, kun saatiin asunto kuntoon ennen heidän tuloaan. Vieläkin hämmästelen kuinka paljon meillä on lattiaa, kun kävelen olohuoneesta keittiöön. Meillä on tosi paljon tilaa! Avaraa! Me tarvitsemme ehdottomasti vielä yhden maton paljaita lattioita peittämään, mikä ei siis minua haittaa yhtään. Mattoja on mukava ostaa.

Muita asioita: kävin eilen Mall of Triplassa ja kiersin Reservedin. En kokenut hillittömän isoa ostoskeskusta ihan omakseni, kun muutenkin nykyään nämä meidän keskustelut kotona menevät näin:

..kun ei vaan tarvitse mistään mitään (paitsi pari isompaa juttua, joita voi kytistellä Black Fridayna). Parempi varmaan mennä sinne ulos kävelemään vaan. Se on ilmaista eikä kuormita luontoa.