Lenholmin luontopolku
5Viime viikolla tuli otettua vähän rauhallisemmin liikunnan suhteen, mutta lauantai-iltana suuntasimme Paraisille kiertämään Lenholmin luontopolun. Innostuin ajatuksesta, kun kuulin alueella laiduntavan vapaana karvalehmiä. Ne hassut lehmäeläimet etutukalla, tiedättehän. Tunnetaan myös normaalien ihmisten kielellä ylämaan karjana.
Luontopolku kiemurtelee metsässä ihan merenrannan tuntumassa ja ihmeteltävää riittää, sillä metsä on vanha tammilehto ja alueella kasvaa monia uhanalaisia kasveja. Vastaan tuli kukkia, joita en ole muualla koskaan nähnyt, mutta tietysti myös ihan perinteisiä kieloja ja metsätähtiä. Muutamissa puissa kasvoi sammalta ja jälkikäteen sainkin tietää alueella kasvavan myös erittäin harvinaista jalokultajäkälää, jota ei missään muualla kasva tammissa kuin Lenholmissa.
Niitä karvalehmiä emme nähneet, mutta tavallisia kyllä. Siellä ne laiduntivat vasikat mukanaan.
Alueella sanotaan elävän myös uhanalaisia hyönteislajeja, mutta niistä kaikista me nappasimme mukaamme turhan hyvin kukoistavaa lajia edustavan punkkieläimen. Sellainen kipitti meistä toisen rinnassa ja nyt täällä onkin sitten opiskeltu lähes kaikki punkkien levittämistä taudeista, niiden oireista, punkkien hajuaistista ja montako jalkaa niillä on missäkin vaiheessa elämää. On tehty punkkitarkastukset joka ilta ja olen konttinut pitkin lattioita, ettei niitä vain ole tullut vaatteiden mukana tänne. Mitään muuta ei silti ole löytynyt kuin yksi onneton pirulainen, joka ei edes suostunut heittämään veiviään, vaikka kuinka yritettiin.
Kaunis paikka punkeista huolimatta tuo Lenholmin alue. Jonain kauniina kesäpäivänä olisi kiva käydä vielä uudestaan, sillä alueella pyörii reilu 300 perhoslajia.
Kakkonen: SalPa – KaaPo 24.5.2019
Suomalaisessa jalkapallossa hyvää on se, että lähes aina löytyy joku peli, jos kaipaa aladivareita hengaillakseen ulkona katsellen peliä tai jos haluaa lähteä ihan valokuvaamaan. Me päätimme perjantaina suunnata Saloon kuvaamaan paikalliskamppailua, jossa Salon Palloilijat saivat vieraakseen Kaarinan Pojat. Puhun monikossa, sillä miesolentokin oli kuvaamassa tällä kertaa.
Ajattelin ennen peliä, että SalPa olisi vienyt, mutta kyllä se taisikin olla KaaPo, joka hallitsi. KaaPolla ainakin oli enemmän yritystä tehdä maaleja, eivätkä ne kaikki edes yritykseksi jääneet.
Kärrynpyöriä tehneellä pallotytöllä riitti ihailijoita toisella puoliajalla. Jotkut pojat tulivat aidan taakse huutelemaan ja kyselemään kaikkea pelipallon saamisesta tytön juomapullosta juomiseen. Pallotyttöjen kaitsija komensi tyttöä puolen tunnin jälkeen keskittymään peliin, vaikkei se nähdäkseni tytön vika ollut, kun häntä häirittiin.
Joutsenlauma taivaalla ja joutsenlauma kentällä olivat erilaista katsottavaa. SalPan numero 17 nousi suureen suosioon minun silmissäni ja jaksoin papattaa hänestä kotona vielä eilenkin. Oikein eri epeli. Hänestä tulee varmaan vielä joku päivä hyvä tuomari, olen nimittäin kuullut tuollaisista omat säännöt kentällä omaavista pelaajista tulevan mahtavia tuomareita.
En oikein tiedä oliko hänellä tasapainossa vikaa vai miksi hänen oli koko ajan roikuttava paidassa tai toisessa pelaajassa kiinni. Asioiden kieltämisen suhteen hän on kuitenkin ammattikieltäjä ja me kaikki tiedetään nyt hänen hermostuvan vasta sitten, kun häntä lyödään. Näin hän nimittäin sanoi tuomarille, kun tämän seuraavan kuvasarjan tapahtumia selvitettiin hetken aikaa kentän reunalla. En nähnyt, että häntä olisi lyöty, mutta ehkä niin kävi siinä samalla, kun KaaPon pelaaja hermostuksissaan repi paidan päältään huutaen samalla ”haluaksä mun paidan”. Minusta se oli hyvin avokätinen tarjous, koska jonkun eri paidan tämä repijäpelaaja olisi selkeästi halunnut, sillä tuomarikaan ei hänen mielestään tuominnut oikein. Ehkä siis joko KaaPon paita tai tuomarin paita olisi kelvannut hänelle?
Tuomarit toimivat minusta hyvin pelissä ja varsinkin linjatuomari, joka komensi heti, kun näki huonoa käytöstä nenänsä edessä. Minä sen sijaan sain vähän palautetta kotona, ettei minun kuulemma saisi kommentoida peliä kuvaajana niin kuin tein. Saatoin hieman provosoitua nimittäin tästä kaikesta, höhö. Ehkä se on se vimpeliläisgeeni, joka on tuttu Saarikentän kolmospuolelta?
Kaikesta huolimatta KaaPo voitti ja SalPan numero 17 kaltaisia pelaajia tuntuu riittävän lähes joka joukkueessa. Repimistä ja kiinnipitämistä näkyy aika usein, mutta tällä kertaa se kiinnitti huomion kunnolla, kun syntyi kunnon kohtaus aiheeseen liittyen. Ehkä se pahensi asiaa, kun puhuttelun ja paidanvaihtokohkauksen jälkeen sama meininki jatkui, vaikka yleensä tuollaisen tilanteen jälkeen luulisi pelitavan vaihtuvan hieman siistimmäksi.
Ilman näitä pieniä välikohtauksia olisin kirjoittanut tähän pelin olleen tasaista läpsyttelyä, missä kaarinalaiset nyt vain tekivät pari maalia ja salolaisilla ei puhti riittänyt maalintekoon asti. Kovimmat jätkät pelissä olivat tuomarit ja kärrynpyöriä tehnyt pallotyttö.
SalPa – KaaPo 1 – 2