Viimeinen lause eilen illalla ennen nukahtamista taisi omasta suustani kuulua näin: ”säästäminen on kyllä niin hidasta”. Olin juuri miettinyt osakesijoittamista, mikä kyllä näin päivänvalossa tuntuu jokseenkin rohkealta. Uskon kyllä, että pörssin seuraaminen voisi olla koukuttava peli ja sitä kautta taas osakesijoittaminen ihan hauskaa, mutta ehkä annan ajatuksen vielä olla. Ehkä.

Mitä nyt olen naishenkilöiden sijoitusjuttuja instasta lukenut ja joitakin podcast-jaksoja kuunnellut, kaikki he kannustavat aloittamaan sijoittamisen ihan pienillä summilla. Niinpä minäkin menin tuossa ja avasin itselleni muutamat säästörahastot, joihin laitoin menemään rahaa kuukausittain minimisumman, kymmenen euroa per rahasto.

Kuulostaa vähän hupsun emännän touhuilta, mutta halusin aloittaa. Aloittaminen on tärkeintä ihan kaikessa, mitä elämässään haluaa tehdä. Niinpä tosiaan tililtäni lipsahtaa yhteensä 40 euroa joka kuukausi rahaa säästöön.

Tein tietysti laskelman paljonko minulla on säästössä vuoden päästä: yli 400 euroa. Tuon 400 euroa saavutan huhtikuussa. Se ei tunnu kovin paljolta, eikä sitä välttämättä olekaan, mutta jotain kuitenkin.

Rahalaskelmien tekeminen on tosi hauskaa. Jos nostan säästösummaa, näen heti paljonko se vaikuttaa kuukausittain ja kuinka paljon enemmän rahaa jää säästöön vuodessa. Silti säästämisen hitaus on tuskainen ajatus. Jos säästän kuukaudessa 40 euroa 30 vuoden ajan jollain matalalla korolla, saan säästöön reilun 23000 euroa. Olen 30 vuoden päästä 66-vuotias, herran jestas.

Tarvii siis seuraavaksi ihan selkeästi alkaa nuuskia tilien korkoja. Tarvii myös lopettaa kaiken uuden ostaminen, sillä tässä on nyt hieman liikaa kaikkea, mikä häiritsee tätä muutenkin tarpeeksi hidasta harrastustani.

Autotilillä on nyt rahaa 676 euroa, sillä nyysin sieltä joitakin satkuja juuri tänään. Vein nimittäin mun pyörän huoltoon ja saan sen sieltä takaisin tonnin köyhempänä. Lisäksi ostoslistalla on uudet kesärenkaat autoon ja on tässä tuo kesälomakin tuloillaan, mikä ei tietenkään ilmainen ole huvituksiltaan.

Kaiken sen siivoamisen jälkeen eilen päätimme lähteä nauttimaan kauniista kesäillasta maaseudun rauhaan Paimioon. Parkkeerasimme auton Viksbergin kartanon läheisyyteen ja jolkottelimme hiekkateitä eteenpäin. Kaukana peltojen takana vilkkui meri. Ei tuullut yhtään.

Kävelimme kolmisen kilometriä ennen kuin käännyimme takaisin. Luonnosta ei kuulunut mitään ääniä ja jossain hyvin kaukana pellolla näkyi lehmiä. Lähempänä kartanon maita seuraamme liittyi kirjava kissa, joka puski päivänkakkaroita ja juoksi perässämme häntä mutkalla. Ihan kuin olisi pelännyt meitä, mutta ei kuitenkaan?

Kuuden kilometrin iltalenkki takasi sen, että tänä aamuna ei ensimmäisenä lähdetty ulos juoksukengät jalassa, vaikka aamu-urheilu ihan parasta onkin. Sen sijaan ehdotin retkeä kasvitieteelliseen ja niinpä menimme katsomaan kuinka kauniisti kiinanruusut kukkivat juuri nyt. Hienommin ne tosiaan kukkivat tällä hetkellä kuin meidän omat, sillä luonnollisesti meidän eivät kuki. Meidän omat ovat juopporenttuja, jotka nuupahtavat joka toinen hetki, koska ovat muka niin kuivia.

Kävimme kasvitieteellisen kierroksen jälkeen ostamassa minulle pyörään lukon ja päätä suojaamaan pyöräilykypärän. Se oli erittäin stressaavaa, koska haluan kypärän todella suojaavan mun päätä, jonka ei enää tarvisi koskaan saada yhtään uutta iskua. Kerta riittää tai itse asiassa sekin oli aivan liikaa.

Kun pääsimme kotiin, olin valmis nukkumaan pari päivää. Syöminen kuitenkin vähän auttoi asiaa ja tiesin, että liikunta viimeistelisi tilanteen. Sitä enemmän nimittäin väsyttää, mitä vähemmän tekee mitään. Tällä viikolla jäi taas liikkumiset hyvin vähäisiksi, joten halusin eilisen iltalenkin lisäksi tehdä tänään vielä jotain. Niinpä kannoimme kahvakuulat ulos ja teimme pitkästä aikaa kahvakuulatreenin. Oli rankkaa, mutta jälleen kerran niin parasta. Eikä muuten sen jälkeen ole väsyttänyt enää yhtään. Kahvakuulatreeni toimii aina!

Kun 20 minuutin treenin jälkeen olimme ottaneet kamat kainaloon ja kävelimme takaisin sisälle, alaovelle päästyämme alkoi ihan hillitön rankkasade. Mikä ajoitus! Tunsimme itsemme Hannu Hanhiksi juuri sillä hetkellä.

An other magic happened too: Suitsia katsellessa tartuin taas pitkän tauon jälkeen puikkoihin ja neuloin pari riviä lisää tätä tulevaa paitaa. Sitä en tiedä kumpi tulee ensin, minun kesäkunto vai tämä neule, mutta sillä tavalla tämä onkin jännä nähdä. Nyt himottaisi neulasta vähän lisää, mutta taidan joutua välillä käymään ainakin suihkussa.

Tämän postauksen suuri opetus: jos väsyttää, syö vähän jotain ja mene ulos urheilemaan. Liikunta tuo lisävirtaa.