Palauttava Riisin rääpäsy
0Enpä muista milloin viimeksi ovat reisipalani olleet yhtä kipeät kuin eilen Pienen Karhunkierroksen jäljiltä. Tuntuivat samalta kuin joskus 90-luvulla Vimpelin liikuntahallilla jumpatun aerobicin jälkeen, jossa v-askeleet olivat kaikkien koreografioiden perusta.
Ei kuitenkaan auttanut itku markkinoilla vaan luontoon oli päästävä myös eilen. Nyt kun täällä Kuusamon seudulla ollaan. Niinpä luontopolku-arvonnan päätteeksi suuntasimme auton nokan kohti Riisitunturia. Riisin rääpäsy reilu neljä kilometriä vaikutti erittäin hyvältä idealta.
Ja sitä se olikin. Alkuun kyllä tunturille noustessa hieman mietitytti oma jaksaminen, mutta tarpeeksi kuvaustaukoja vaan ja johan sitä lopulta päätyy huipulle.
Maisemat olivat huikeat jo ihan parkkipaikalla. Autolla noustiin ensin varmaankin puoliväliin asti, josta loput pari kilometriä käveltiin ylöspäin.
Riisitunturin kansallispuisto on perustettu erityisesti suoluonnon suojelemiseksi. Sen saattoikin arvata Riisin rääpäsyä kiertäessä, kun viereisillä rinteillä kaukaisuudessa alkoi näkyä suota. Vähän eteenpäin kävellessä polkujen vierillä tuli suota myös vastaan. Erikoisia moiset rinnesuot, jotka netin mukaan ovatkin Riisitunturilla Suomen upeimmat.
Erikoinen on myös tämä Riisitunturin kahden huipun välissä oleva Ikkunalampi. Tämä on kuin suomalainen versio niistä etelän maiden hotelliuima-altaista, joiden takaa kaukaisuudesta aukeaa meri. Riisitunturilla se tosiaan on vain suolampi, jonka takaa aukeaa taivas. Ihan mieletön. Upea. En saanut ikuistettua sen kauneutta kamerallani, jossa tällä hetkellä on kiinni minun laajin linssini 50-millinen. En kyennyt hankkimaan laajakulmaa tätä reissua varten, mutta voitte olla varmoja, että se on hankintalistallani seuraavana.
Pidimme kahvitauon autiotuvan liepeillä, jossa olivatkin upeat puitteet. Päheä uusi grillikatos, pöytä ja siisti vessa. Kelpaa vaeltaa.
Reitti oli tosi upea, vaikka se suhteellisen lyhyt olikin. Sopi tosi hyvin palauttavaksi lenkiksi pidemmän jälkeen. Polku oli koko matkan helppokulkuista ja ainoa raskas osuus oli Riisitunturille kiipeäminen. Kiipeämisen jälkeen sai lasketella alaspäin pari kilometriä, mikäs sen mukavempaa.
Pieni Karhunkierros toisen kerran
Ajelimme maanantaina Vimpelistä Kuusamoon samaan vuokramökkiin, jossa majoituimme viime syksynäkin. Tarkoituksenamme on tällä kertaa käydä patikoimassa muitakin reittejä kuin Pieni Karhunkierros Oulangan kansallispuistossa, mutta tietysti ensimmäisenä aloitimme siitä.
Oletin kuntoni ja lihasvoimani olevani hieman paremmassa kunnossa, joten Pieni Karhunkierros otti heti alkuun luulot pois. Jalkani ovat järjettömän jumissa tällä hetkellä, eikä puhettakaan, että voisin kiivetä tai laskeutua mitään rappusia. Kävin tänään kokeilemassa Kuusamon keskustan yhdessä liikkeessä, jossa myydään Marimekkoa.
Pieni Karhunkierros on 12 kilometriä pitkä ja sen kiertämiseen menee noin 4-6 tuntia normaalisti. Meillä meni 7 tuntia, mutta me pidimme kolme taukoa. Kaksi kahvitaukoa ja yksi varsinainen ruokatauko. Emme pitäneet kiirettä missään vaiheessa, kun valoisaa riittää tähän aikaan vuodesta ja halusimme olla ulkona mahdollisimman paljon.
Tässä kuvassa on kaksi koskikaraa, jotka yllättivät meidät. Ei kumpikaan osattu ajatella törmäävämme niihin, kun on totuttu näkemään talvisin vain.
Törmäsimme matkan varrella niin kuukkeleihin kuin poroihinkin. Riippusillat ylitin kuin vanha tekijä, mikä oli retken onnistumisen kannalta hyvin tärkeä osa. Muuten Pientä Karhunkierrosta olisi ollut vaikea kiertää.
Reitti on käsittämättömän hieno ja niin erilainen verrattuna meidän kotimaisemiin. ❤️ Kierroksen talvimaisemia voi katsella mun viime vuoden postauksesta.