Terveiset Vimpelistä! Saavuimme tänne torstaina, kun olimme ensin viettäneet yhden yön Raumalla. Olemme seikkailleet täällä ympäriinsä ja eilen päätimme suunnata vierailulle Salamajärven kansallispuistoon, kun se tuossa suhteellisen lähellä sijaitsee. Olin käynyt siellä joskus kauan sitten, mutta mitään kovin kirkkaita muistikuvia ei paikasta ollut.

Salamajärven kansallispuisto tarjoilee eri mittaisia reittejä, joista on hyvä valita omiin suunnitelmiin sopiva kierros. Yksi on 6 km mittainen kierros Koirajärven ympäri ja toinen 7 km pitkä Pahapuron lenkki. Sitten on vielä 18 km Vaatimen kierros sekä 58 km Hirvaan kierros, jos vähän pidemmät houkuttelee. Yksi vaihtoehto meille eilen olisi ollut Sysilammelta lähtevä Pakosuon kierros, joka on 4,5 km pitkä, mutta päädyimme lopulta Pahapuron lenkille.

Netissä on maininta Pahapuron lenkin kivikkoisuudesta ja se tulikin vastaan heti lenkin alkupäässä. Metsässä kiemurtelevalla polulla oli jokseenkin kiviä, mutta mielestäni pahin oli ihan alussa. Reitillä joutui nostelemaan jalkoja ehkä normaalia enemmän, mutta toisaalta polku ei ollut kuitenkaan niin kulunut kuin jossain muualla on tullut vastaan.

Kun autoni alkoi temppuilla kesäkuun lopulla, päätin alkaa säästää rahaa vähän eri tyyliin kuin aiemmin. Innostuin säästämisestä todella ja kirjoitinkin kuukausi sitten hieman sijoittamisesta. Laitan tällä hetkellä minimisummat säästöön neljään eri rahastoon ja tarkoitus on tietysti nostaa säästösummaa jossain vaiheessa. Lähdin kuitenkin ensin minimillä, jotta sain homman käyntiin. Ei ole mielestäni väärin säästää vaikka vain kymmentä euroa kuussa, kunhan vain säästää.

Säästämisestä innostuminen ei ole kuitenkaan hillinnyt keskellä kesää tuhlaamista. On kuulkaa osteltu rottinkikalustetta parvekkeelle ja punoskoria Ikeasta. On myös pantu tilaten uudet juoksukengät ja kahviteltu ulkona. Tuhlasin heinäkuussa rahaa niin paljon, että vähän itkettäisi, jos edes hävettäisi. Mutta ei hävetä. Sen sijaan ostokrapuloissani täällä juostaan ties minkä lankakauppojen perässä ja hypistellään käsinvärjättyjä lankavyyhtejä, joiden hinnat hipovat taivasta paikoitellen. Onko olemassa ihmistä, joka olisi poistunut lankakaupasta alle 50 euron?

Kulutin heinäkuussa turhuuksiin näin:

Ravintolat 46,70 e, mikä on tosi paljon mielestäni. Neljä kertaa käytiin kahvilla jossain ulkosalla, kerran Rossossa syömässä ja näkyi listassa olevan myös Kotipizza. Rossossa syöminen oli hetken mielijohde, eikä meillä ole siis tapana käydä ulkona syömässä kovin usein. Kotipizzaan kyllä viedään rahat silloin tällöin.

Random-juttuja 129,34 euroa: ostin Body Shopista meille muutamia aineksia 29,20 eurolla, Flöriin olen käynyt viemässä 32,70 euroa ja kirjakaupasta tuli hankittua sijoituskirja sun muuta sälää 32,85 eurolla.

Pyöräilykypärä ja lukko pyörään maksoivat 79,85 euroa. Nämä onneksi ovat kertaluontoinen sijoitus ainakin hetkeksi.

Huonekaluosiosta löytyy 110,98 euron verran tuhlausta ja nämä ovat kyllä oikeasti ihan joutavia menoja siinä mielessä, että ihan joka kuukausi ei tämän kategorian kauppoja listalla onneksi ole. Jyskissä käytiin pari kertaa sekä kerran Ikeassa. Pentikistä ostin meille puuvillasatiiniset pussilakanat.

Vaatteisiin meni ”vain” 93 euroa, kun tilasin meille Riva Clothingin lintupaidat. Juoksukengät maksoivat 140 euroa. Tilasin myös jalkapallokorvikset, joiden hintaa en juuri nyt muista, mutta veikkaan tilauksen hinnaksi tulleen noin 20 euroa.

Mielestäni mun huhtikuun tuhlailuista yli puolet olivat täysin turhia. Pyöräilyyn liittyvät olivat tarpeellisia, mutta periaatteessa ilman kaikkea muuta olisin kyllä pärjännyt. Pahinta on, kun tuhlailu ei ole loppunut heinäkuun jälkeen, vaan tässä ollaan nyt niin lomalla, ettei yhtään haittaa, jos vähän laittaa rahaa haisemaan. 

Oikeasti pitäisi olla ihan hissukseen, sillä auton korjaus vei lähes 500 euroa ja elokuun puolelle meni myös pyörä, josta pulitin vajaan tonnin. Tällä menolla elän syyskuussa hyvin rauhallisesti ja toivon, että ei tule mitään yllätyksiä enää tälle vuodelle.