Meillä oli lauantaina kunnon kotipuuhastelupäivä, kun ryhdyimme iltapäivällä järjestelemään paikkoja. Aloitimme purkamalla Tahkiksen työpöydän makkarista ja siirsimme sen olohuoneeseen ikkunan alle. Siinä samalla tuli pestyä ikkunat ja imuroitua tietysti kaikki mahdolliset nurkat. Minä siirtelin omia sotkupaperikasojani paikasta toiseen lopullista selvittelyä odottelemaan (jonka olisi voinut tehdä vaikka jo pari vuotta sitten) ja olin uuvuksissa vähän väliä sisälämpötilamme takia, joka jo monetta päivää huiteli jossain 24-26 asteen välillä. Parin tunnin touhuamisen jälkeen pöytä oli saatu siirrettyä vihdoin ja minä kaivelin romua vaaterekkini alta piilosta ahdistuen siitä, kun en oikein tiennyt mihin ihmeeseen ne kaikki kamera-asiat sun muut tunkisi jatkossa. Vaaterekki nimittäin täytyy ehkä purkaa jossain kohtaa, sillä ei se oikein sovi sisustukseen enää sängyn siirtämisen jälkeen. En pidä liian täyteen ahdetuista seinistä, vaan huonekaluilla täytyy olla tilaa hengittää.

Pienen ruokatauon jälkeen jatkoimme hommia. Tahkis kasasi tietokoneensa ja päätti samalla vaihtaa osia siihen, mikä tarkoitti parin tunnin lisähommaa, koska lopulta piti asentaa Windows uusiksi ja ihmetellä miksei näyttöön enää tule kuvaa. Nuo asiat tuntuivat niin kaukaisilta, sillä siitä on noin seitsemän vuotta, kun olen itse joutunut tappelemaan pöytäkoneeni kanssa. Itse asiassa sitä pöytäkonetta ei enää ole olemassa, sillä Tahkis nyysi siitä toimivat osat itselleen. 😀 Täytyy toivoa, ettei minulle iske vanhoilla päivillä joku wowitushimo.

Lopuksi, kun olimme jo molemmat ihan rikki, siirsimme viimeisillä voimillamme sänkyä, jotta saimme vauvan tulevalle sängylle tilan. Eikä sittenkään vielä hommat loppuneet, koska aivan liian massiivinen ja räjähtänyt peikonlehti vaati pienen kasvistetriksen ennen kuin sain toiselta puolen sohvaa siirtyneen korituolin paikoilleen. Meinasi todella loppua usko kaikkien uudelleen sijoitettavien huonekalujen kanssa, eikä taistelu ole edes lopullisesti ohi vielä, kun olisi pari hyllyä, joille ei ole mitään paikkaa. Kotipuuhastelupäivä tuotti tulosta sen verran, että pystyi menemään tyytyväisenä nukkumaan ja lähteä lomailemaan hetkeksi.

Mittarimatokin oli aivan uuvuksissa lauantaina

TAISTELUVAMMAT JA MUUT MIETTEET

Iloinen olen siitä, kun saatiin niin paljon aikaiseksi lauantaina ja nyt on tosiaan joku paikka vauvalle valmiina. Eihän näistä raskauksista koskaan voi tietää, mitä tapahtuu ja muutenkin alkaa olla aika tehdä isommat hankinnat pienten lisäksi. Ei tarvitse siis aloittaa raivauksesta, kun se on nyt vihdoin tehty.

Yllättävän hyvin pystyin edelleen nostelemaan juttuja ja touhuamaan itseni uuvuksiin ilman, että tuntui kohdussa mitenkään. Ainoastaan jalkapohjat olivat ihan rikki kovalla alustalla tepastelusta ja nyt olenkin niiden kanssa ollut ihan ihmeissäni tässä pari päivää. Eilen kävin lenkillä ja huljuttelin jalkani järvessä sen jälkeen. Se vei turvotusta nilkoista kivasti pois ja teki hyvää oireilevalle plantaarifaskiitille.

Onneksi nyt saa olla rauhassa monta päivää ennen kuin on taas seuraava kotipuuhastelupäivä ja tarvitsee palata miettimään ylimääräisten kirjojen sekä muutaman huonekalun kohtaloa. Todennäköisesti helpoimmalla pääsee, kun kantaa ne vain suoraan varastoon ja unohtaa niiden olemassaolon.

Seuraa seikkailujani instassa! 🙂

Mites sulla sujui elämä parin päivän helteiden kanssa? Mulla ei välttämättä ollut aivan niin helppoa kuin viime vuonna, mutta selvisin! Eilisen paras idea oli pyöräily, kun taas tänään aloitin päivän hoitamalla pakollisia asioita Raisiossa. Kävin hakemassa merkkihuollosta autooni niinkin jännittävän varaosan kuin imuputken tiivisteen ja sitten hurautin korjaajasedän luo, joka sen vaihtoi rikkinäisen tilalle. Ne on nuo tiivistehommat tarkkoja, niitä ei liian kireälle saisi asentaa tai käy, kuten meikäläisen autossa, repeää. Muuta vikaa autosta ei tähän hätään keksitty, vaikka lauantaina siitä kuuluikin joku vähän väärä ääni. Ei kuulunut nyt, joten paha korjata mitään.

Autohuollosta ajelin Myllyyn vessaan, välipalalle ja vähän kiertelemään kauppoja. Mun piti tehä pikainen kierros ja lopulta taisin olla kierroksellani kaksi tuntia. Tosin tuosta ajasta suurin osa meni Changeen jonottaessa ja siellä edestakaisin kävelyyn. Raskaus turvotti tissit jo heti alussa niin, etten ole voinut mitään vanhoja rintsikoitani käyttää paitsi yksiä J-kupin, jotka satuin kaapista löytämään.

Turhankin monta euroa köyhempänä tulin takaisin kotiin ja täällä olen ensin huilannut, sitten touhunnut ja taas huilannut. Huomasin eilen nimittäin olevani tänä vuonna sittenkin koivuallerginen, kun taas viime vuonna oireita ei pahemmin ollut. Nyt olen kaksi päivää ollut hieman tukkoinen ja saan kamalia nuhakohtauksia porkkanan syömisestä. Tämä on toisinto kolmen vuoden takaa, kun tarkistan norkko.fi siitepölytilanteen joka päivä ja toivon epätoivoisesti sadetta. Seuraan sadetutkaa ja kiroan, kun kaikki sateet menevät Raumalle eivätkä tule Turkuun.

PYÖRÄily toimii helteellä

Eilen tähän oloon auttoi parin tunnin pyöräretki Tuorlaan. Lähdimme sadetta uhmaten, emmekä edes lopulta kastuneet reissulla. Vain muutamia sadepisaroita osui selkään, mutta kaatosateen alle emme joutuneet.

Hellekelien paras liikuntamuoto on todellakin pyöräily. Mikään muu ei olisi ollut yhtä mahtavaa. Tuuli ihanasti ja samalla sai haistella herännyttä luontoa, joka häikäisi kirkkaalla vihreällään. Joka puolella oli niin kaunista!

Pituutta meidän retkelle tuli 20 kilsaa enkä siis todellakaan olisi sitä jaksanut polkea ilman sähköavustusta. Se pelastaa raskausaikana pyöräilyhommat ihan täysin.

ILLAN SUUNNITELMAT

Tänään haluaisin vielä mennä käymään ruokakaupassa paria seuraavaa päivää varten, vaikka toisaalta allergia väsyttää liikaa ja tekisi mieli vain levätä loppupäivä. En ole vielä ottanut mitään nappulaa tähän oloon, kun kelit näyttävät viilenevän ja jossain kohtaa ehkä jopa sataa. Mulla ei näitä oireita ole kuin sillon, kun norkko.fi kartalla siitepölyn määrä on erittäin runsas. Huomenna sen ei pitäisi enää olla.

Seuraa seikkailujani instassa! 🙂