Olen saavuttanut tässä elämässä sen tilan, kun joka toinen päivä minua väsyttää ja joka toinen päivä ei väsytä. Tänään minua ei väsytä, kun taas eilen olin ihan uuvuksissa heti aamusta. Tätä tilaa toki kutsutaan raskauden viimeiseksi kolmanneksi, mutta se nyt toki on alkanut jo monta viikkoa sitten. Nyt on tarkalleen 32+2. Vielä on pysynyt vauva mahassa, vaikka aika moni elokuinen onkin jo jopa synnyttänyt. Aika hurjaa!

Ei minulle sinänsä yllätyksenä tullut se, että loppua kohti yöunet huononevat. Väsymys sen sijaan on hieman yllättävä, kun en ole oikein tottunut viime vuosina kärsimään siitä sen suuremmin. Välillä nyt tietysti on voinut olla väsyneitä päiviä siellä täällä, mutta usein kyse on ollut nesteytyksestä tai jostain randomilla huonosti nukutusta yöstä. Nyt en oikeastaan pysty vaikuttamaan tähän, sillä yöuneni vievät joko lonkkasärky tai kuumuus. Viikonloppua ja ensi viikkoa innolla odotellessa…

Samaan aikaan olen edelleen taistellut raskausdiabeteksen kanssa. Koska ne yöunet vaikuttavat myös sokeriarvoihin. Tuntuu kuin olisi jossain loputtomassa suossa, jossa kaikki on kiinni vain nukkumisesta. Ehkä epäraskaanakin kaikki on kiinni yöunista, mutta sitä ei vaan huomaa niin nopeasti kuin näin raskaana ollessa? Ainahan sitä toitotetaan kuinka nukkuminen vaikuttaa kaikkeen.

Tällä viikolla mulla on alla jo yksi ylitys ja enempää ei saisi tulla. Ihan omaa tyhmyyttäni sen aiheutin, sillä join iltapalana yhden kaakaoproteiinijuoman ja sitten ihmettelin aamulla, kun ei paastoarvo laske ollenkaan. Miten se olisi voinut, kun tuossa juomassa on mukana myös suklaata? Suklaa nostaa sokeriarvoja viiveellä, joten kaikki illalla syöty suklaa näkyy takuuvarmasti aamun arvoissa. Saa nähdä kuinka kauan muistan tämän sitten, kun en enää ole raskaana. Tällä hetkellä antaisin mitä vain, jos saisin herkutella edes vähän. En vain saa, sillä huomaan myös olostani, että sokerinsieto on hieman heikentynyt. Olen joutunut karsimaan syömisistäni kauran, marjat, hedelmät, maitotuotteet ja pelkät vehnähötöt. Eilen kyllä söin ruispaloja, joissa on vehnää, mutta paastoarvo oli silti hyvä. Enkä ole edes täysin varma voiko väsymyksestäni suuri osa johtua nimenomaan siitä, jos olen edellisenä päivänä syönyt jotain, mikä ei sovi, kuten esimerkiksi rehellisesti jäätelön. Haluaisin enemmän uskoa tuohon yöunen laatuun kyllä.

MITES MUUTEN?

Töissä olen edelleen käynyt heilumassa ja siis se nyt osaltaan vaikuttaa tähän kaikkeen. Vielä parisen viikkoa olisi jäljellä ennen äitiyslomaa ja toki toivon, että pystyn siihen, mutta mistä näistä tietää etenkin kun koko ensi viikon on joku maailmanlopun helle. Onneksi enää huominen ennen viikonloppua, jolloin ei muuten varmaan tehdä yhtään mitään, koska hellelukemat edellisten vuosien kokemusten perusteella lamaannuttaa meidät täysin ja maataan kotona verhot kiinni. Kuulostaa varmaan just siltä, miten kesästä normaalit ihmiset nauttii, mutta juu, näin meillä.

Tunnin päästä pitäisi taas olla syömässä jotain ja sitten sänkyyn. Toivon todella saavani nukuttua, koska en jaksa enää yhtään väsynyttä päivää tällä viikolla.

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa

Katsoitko eilen Suomen peliä? Me tietysti katsottiin, koska onhan meillä molemmilla omanlainen futistausta. Miehellä tietysti sellainen oikea, kun on pelannut ja minä taas vain loikannut tyhjästä valokuvaamaan jalkapalloa. Jaksan aina naureskella omaa taustaani tällä saralla, olenhan kuitenkin niin pesäpallopitäjästä kotoisin kuin olla ja voi. Nyt kun en kuitenkaan ole kuvannut yli vuoteen, aluksi koronan takia ja tänä vuonna tämän raskauden, en ole niin tarkasti seurannut esimerkiksi Veikkausliigan tapahtumia. Jo perjantaina kuitenkin iski ihan järjetön ikävä kuvaamaan, kun ensimmäisen kisalähetyksen alussa näytettiin video, jota katsoessa pystyi huudahtamaan parikin kertaa kuinka olen ottanut tuosta tilanteesta kuvan.

Eilinen peli oli kamala, kuten varmasti koko Suomi ja maailma tietää. Aluksi se oli kamala omalta osaltani siksi, että eläydyin liikaa ja tuntui kuin koko kohtu olisi ikuisessa jännityksessä. Vauva oli kääntynyt ihan ihmeelliseen asentoon niin, etten tuntenut liikkeitä lähes koko iltana enkä varsinkaan sitten, kun tuli jo entisenkin stressin päälle vielä isompi stressireaktio Christian Eriksenin tapauksen takia. Se oli jotain, mitä kukaan ei halua koskaan haluaisi nähdä jalkapallokentällä tai varmaankaan ylipäätään missään.

laiska sunnuntai

Tänään kävimme kaupassa heti aamusta ja jo sen reissun aikana mua alkoi ihan kamalasti väsyttää. Siihen ei tuntunut auttavan yhtään mikään ja lopulta mentiin päikkäreille. Tällaista ihme väsymystä on nyt ollut viime viikkoina aivan liikaa enkä oikein tiedä ovatko nyt rauta-arvot viimein tippuneet liikaa, ovatko sokeriarvot jotenkin päin hemmettiä (ei pitäisi olla) vai onko tämä nyt vain jotain seurausta tuosta eilisestä stressistä. Hemoglobiinin pääsen mittauttamaan vasta 1,5 viikon päästä, joten sinne asti pitäisi sinnitellä ainakin. Enkä minä sitä sano, kai tämä raskaus itsessäänkin väsyttää? Jos viimeinen kolmannes tarkoittaa paluuta alkuraskausoireisiin, on jäätävä väsymys itselläni yksi niistä oireista.

Mitään muuta erikoista tänään ei olekaan sitten tehty. Neulontaa olen harrastanut sen, mitä jaksanut. Tahkiksen paidan toinen hiha alkaa pian olla valmis ja pääsen aloittamaan toista. Helmakaan ei toki ole vielä kokonaan valmis, mutta ei se vaadi enää kuin varmaan reilun yhden lankakerän verran.

PALUU SALILLE

Eilen ennen jalkapalloa pohdimme kovasti jotain omaa urheilusuoritusta ja ihan yllättäen päätimme lähteä käymään salilla. Katsoin netistä jotain liikkeitä, mitä voin raskaana ollessa tehdä ja sitten mentiin. Puoli tuntia treenasimme ennen kuin piti lähteä kotiin suihkuun ja tv:n äärelle. Oli hauskaa! En ole oikeastaan ollenkaan Turussa asuessa harrastanut salilla käymistä, mutta kovasti olen sitä viime aikoina kaivannut. Oli ihanaa käydä eikä varmasti jää ainoaksi kerraksi!

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa