Minun oli tarkoitus jo tiistaina tulla kirjoittamaan tämä postaus, mutta on ollut aikamoisen väsyttävä viikko. Tiistaina päivä alkoi neuvolassa käymisellä (kaikki hyvin!), töissä meni yli neljään muistaakseni ja sitten pitikin jo tehdä ruokaa. Ei jaksanut avata läppäriä sitten enää. Eilisestä nyt ei edes kannattaisi puhua, sillä päivä oli täysi katastrofi energioiden puolesta. Olin ihan rättiväsynyt ja ilta meni kauppareissulla. Tänään olisi pitänyt periaatteessa mennä urheilemaan, mutta koen levon nyt paremmaksi tässä tilassa, kun ei ole pahemmin yhtään kovin helppoa päivää ollut. Haluan nyt kuitenkin kertoa tähän väliin meidän lastenvaunuvalinnasta, joka siis loppujen lopuksi oli kuin olikin Emmaljunga NXT90 puhkeamattomilla renkailla.

Mietimme lastenvaunujen ostamista varmaan puoli kevättä. Niin vaikeaa ensikertalaisena palloilla lastentarvikeviidakossa, kun ei tiedä tuotteista yhtään mitään eikä sitäkään, mitä kaikkea niiltä haluaa. Mikä on tarpeellista ja mikä ei? Olen tyytyväinen, kun jahkasimme niin kauan ja aloitimme tutustumisen vaunuihin samalla tavalla kuin sänkyihin. Ne täytyy vaan testata. Kokeilemalla alkaa hahmottaa, mikä tuntuu kivalta ja mikä ei.

Aluksi kävimme ajelemassa Orat, Britaxit ja Cybexit läpi. Ora oli ihan kamalan kiikkerän tuntuinen, Britax Smile joku tuntui kaupunkikärryltä (kevyt ja menevä) ja Cybex Talos oli aika kiva. Sitten erehdyttiin menemään lopuksi vielä Emmaljunga-kauppaan. Testiajettiin NXT60, joka tuntui myös vähän kiikkereltä verrattuna NXT90 ja Duo Edgeen. Duo Edge ihastutti jämäkkyydellään, mutta niiden muka iso koko hieman mietitytti. Lisäksi Emmaljungassa mietitytti hinta. Ensin luetellut vaihtoehdot (Britax ja Cybex) olisivat yhdistelmäversiona sisältäneet myös turvakaukalon, kun taas Emmaljungan kohdalla se täytyy hankkia erikseen.

Jäimme moneksi viikoksi harkitsemaan päätöstä ennen kuin loman viime päivinä parin päivän lastentarvikeliikesuhaamisen jälkeen saimme tarjouksen, josta oli erittäin vaikea kieltäytyä. Emmaljunga NXT90 röyheillä pyörillä maailman parhaassa värissä, vihreänä, oliivina heti mukaan.

OSTOPÄÄTÖKSEN TEKEMINEN

Ennen ostopäätöksen tekemistä olimme mitanneet tarkasti meidän hissin ja myös raivoisaa googletusta harrastettiin joku ilta. Ensin mietimme Emmaljungan 2in1 -systeemiä, mutta täytyy myöntää, että ostopäätöksen tekemiseen vaikutti ulkonäkö. Ihan perinteinen versio vaunuista oli 2in1:a sirompi ja jotenkin kauniimpi, vaikka ulkonäöstä joutuikin maksamaan enemmän. Siitäkin tietysti tuli hintaa lisää, ettei perusmusta kelvannut minulle vaan halusin vihreät lastenvaunut. Oli saatava oliivi.

Kuinka sitten sattuikaan, että siinä meidän viimeisenä vierailemassa lastentarvikeliikkeessä sattui olemaan varastossa juuri se minun haluama oliivi tarjolla oikeanlaisilla renkailla. Ei me pystytty asiaa heti päättämään, mutta saatiin vuorokausi aikaa takataskussa tarjous, johon sisältyi myös turvakaukalo. Niinpä heti seuraavana aamuna marssittiin liikkeeseen ja ilmoitettiin, että me otetaan ne. Käytiin vartti kiertelemässä muualla sillä aikaa, kun myyjä pisti vaunut kasaan ja sitten kannettiin kaikki osat autoon.

Olin niin onnellinen, kun saatiin tämä päätös vihdoin tehtyä! Sitä oli niin kauan mietitty ja vatvottu. Lisäksi tuntui, että lastenvaunujen ostamisen jälkeen avautui joku lukko ja nyt voi hankkia kaiken muun sälän, mikä meiltä vielä puuttuu. Sänky, rintapumppu, maidonkerääjä ja mitähän kaikkea muuta edes pitäisi muistaa. Onneksi on pari vaippaa, kun hain eilen Liberolaukun.

Btw, tänään tasan kaksi kuukautta laskettuun aikaan! Jaiks! Onneksi on nyt edes vaunut, ratasosa ja turvakaukalo! 😀

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa

Siitä on noin vuosi, kun bongasin somesta Ölmosin uimarannan. Se ihastutti äärettömän kirkkaalla merivedellään ja isoilla hiekkarannoillaan. Teimmekin siis ensitilassa retken Kemiönsaareen etsien tiemme Ölmosiin ihmettelemään maisemia. Ranta on siinäkin mielessä onnekkaaseen suuntaan syntynyt, sillä sinne voi mennä nauttimaan auringon viimeisistä säteistä. Kävimme eilen pienellä kesäretkellä katsahtamassa vieläkö Ölmosin uimaranta on yhtä upea kuin vuosi sitten ja samalla tietysti syömässä Taalintehtaalla, joka on myös hyvin ihastuttava kesäkylä.

Jos Taalintehtaalle saapuu Kasnäsin suunnasta, eteen aukeavasta teollisuusnäkymästä tulee aivan sama fiilis kuin saapuisi Henningsværiin Norjan Lofooteilla. Sielläkin vastaavalla tavalla mutkan takaa eteen pompsahtaa turskatehdas,  mutta toki Taalintehtaalla kyse on vain ilmeisesti jonkun sortin telakasta. Ja juu, vuoret puuttuvat. 😀

Ennen kuin lähdimme ajelemaan takaisin Turkuun, kävelimme lyhyen kierroksen rannassa käyden katselemassa samalla hiiliuuneja, joissa on aikoinaan poltettu siis puuta puuhiileksi. Taalintehtaan vanhalta masuunilta lähtee lyhyt luontopolku, mutta tälläkään kertaa emme pysähtyneet masuunia sen enempää katselemaan, vaikka moiset vanhat rakennukset houkuttelevatkin.

Kotimatka Turkuun oli kuuma! Autoni ilmastointi ei sattuneesta syystä ole siis koskaan omistuksessani toiminut kunnolla, eikä tule toimimaan, sillä en aio sitä korjauttaa koskaan. Totesinpa vain, että autoni ei todellakaan ole mikään kesäauto ja voin vain ihmetellä, miten koskaan pystyimme kiertämään sillä joskus Norjassa, kun oli yhtä lämmintä kuin nyt. Näin raskaana ollessa tunti helteisessä autossa oli aikamoista tuskaa ja kotiin päästyämme otin pienet tirsat. Sitten pystyi taas sanomaan olevansa elävien kirjoissa.

Noin muuten olen ihmeen hyvin kestänyt lämpöä tähän asti. Ainoastaan öisin on hieman tuskaista, mutta onneksi sääennusteen mukaan viikon päästä pitäisi edes vähän viilentyä. Jalkojen turvotuskaan ei ole nyt viikonloppuna ollut niin paha ja muutenkin viikon aikana pahin päivä oli se ensimmäinen, siis maanantai. Saa nähdä siis miltä huomenna vaikuttaa.

Alkuperäiseen asiaan palaten: jos haluat nähdä hienon uimarannan, ota suunnaksi Kemiönsaari, Dragsfjärd ja Ölmosin uimaranta. Se on UPEA! Polarisoidut aurinkolasit päässä vesi näyttää vieläpä turkoosilta hiekkapohjan ansiosta.