Olipas ihana viikonloppu! Kotona käytiin lähinnä nukkumassa, kun muuten ajeltiin pitkin Vakka-Suomea ja hieman Satakunnassakin. Lauantaina päätimme lähteä vihdoin käymään Kustavin Savipajalla munkkikahvilla, kun paikkaa on kovasti kehuttu ja Savipajan tuotteet ovat kiinnostavia. Minusta on hauskaa, että perin yhden heidän kipponsa Etelä-Pohjanmaan kautta joitakin vuosia sitten ja nyt sitten on ympäri menty ja yhteen tultu, Etelä-Pohjanmaalta Varsinais-Suomeen.

Kiersimme Savipajan lopulta aika nopeasti, söimme lounaan ja herkuttelimme tietysti munkeilla, jotka olivat kyllä aikamoisen hyviä! Tuli mieleeni siinä samalla kotieläinpiha, kun ajattelin, että aika pikainen visiitti reilun tunnin ajomatkan päähän, jos suoraan lähtisimme vain kotiin takaisin. Kustavista löytyikin Rahin kotieläinpiha, johon suuntasimme seuraavaksi. Sekin aivan ihastuttava paikka!

Päivä oli loppujen lopuksi aika lämmin, vaikkei periaatteessa ollut edes hellettä kuin ehkä hetken. Auto alkoi päivällä olla tuskastuttavan kuuma (ilmastointi ei toimi aivan kuten pitäisi), joten teimme kotimatkalla välipysähdyksen Louhisaaren kartanolla. Sieltä jaksoi just ja just kotiin asti.

Illemmalla piristyin vielä sen verran, että otimme pyörät ja kävimme 14 kilometrin iltalenkillä Kaarinassa, vaikka mietin kyllä onkohan se jo sitten liikaa. Ei ollut, vaikka toki eilen hieman väsyttikin.

Eilisen ohjelmassa meillä olikin sitten retki Raumalle. 🙂 Syötiin, herkuteltiin ja kotimatkalla päätettiin ajella sittenkin maisemareittiä tylsän kasitien sijaan. Tahkis ajelutti minut Rihtniemeen, joka olikin muuten ihan ylikiva paikka! Huokailin kuinka siellä oli oikea meri. 😀 Tarkoittaa siis sitä, että ensimmäisenä ei ole vastaranta näkyvissä vaan oikeasti ihan vaan merta silmän kantamattomiin.

Lopulta olimme illalla myöhään vasta kotona ja sai vähitellen mennä nukkumaan, kun muutakaan ei enää siinä vaiheessa jaksanut. Nyt on ollut tosi ihana nukkua, kun on ollut viileämpää. Tosin viime yönä unet jäivät omalta osaltani varmaan alle seitsemään tuntiin ja olo on sen mukainenkin juuri nyt.

Joka tapauksessa, ihana viikonloppu takana, joten tästä on hyvä jatkaa uuteen viikkoon! ♥

Viittaan otsikolla itseeni siinä toivossa, etten olisi ainoa tämän syndrooman kanssa. Vai olenko? Näin heinäkuun puolivälin jälkeen osassa vaatekaupoista on jo saatu liian aikaisin ennen juhannusta alkaneet alennusmyynnit jo hoideltua, kun taas osassa alerekit pullottavat edelleen ja SALE-kyltit loistavat kilometrien päähän. Voisi ajatella alennusmyyntien olevan jokaisen himoshoppaajan pahin kompastuskivi, jolloin kulutettua tulee luonnonvaroja todella turhaan ja isolla kädellä. Itselläni kesän alennusmyynnit eivät ole kuitenkaan se pahin asia, sillä nykyään alennusmyynnit alkavat aivan liian ajoissa ja kestävät tuhottoman pitkään, niistä on siis mennyt idea jotenkin aivan täysin. Lisäksi olen aika hyvin muutenkin jo irrottautunut liiallisesta kulutuskulttuurista, sillä ilmastonmuutos todellakin ahdistaa. Koska ilmastonmuutos pyörii mielessä, ahdistaa myös erittäin paljon se, että suorastaan rakastan syysmuotia. Joka hemmetin vuosi.

Kun näen ketjuliikkeissä syksyn uutuuksia, haluaisin ostaa ne kaikki. Vaikkei vaatekaappiini mahdu, vaikkei vaatekaappini kaipaa yhtään mitään lisää ja vaikka voisin elää seuraavat 20 vuotta nykyisillä ryysyilläni. Silti ne kaikki ihanat uudet neuleet, mekot ja sukkahousut ovat kertakaikkisen upeissa sävyissä sekä kuoseissa. En vain kestä.

Muistan aina kuinka Seinäjoella asuessa rakastin mennä Vero Modaan hiplaamaan uusia vaatteita ja kun ostin muutamia toimistotyöhön sopivia ihania mekkoja syksyä varten. Omistan ne mekot edelleen, vaikken ole vuosiin enää mahtunut niihin. Haluaisin mahtua vielä joku päivä.

Tiedän olevan erittäin aikaista kirjoittaa syysmuodista, mutta se päivä on oikeasti aivan nurkan takana, kun ne ensimmäiset syksyn vaatekappaleet ilmestyvät myyntiin. Minua hirvittää jo valmiiksi, kun varsinkin raskausaikana koko ajan samoissa vaatteissa jumittaneena haluaisin laittaa koko vaatekaappini uusiksi, vaikken voi tietää pitkään aikaan, mikä mun vaatekoko tulee olemaan tämän kaiken jälkeen.

Onneksi ilmastonmuutos ei pahene haaveilemalla. Uskon, että yhä useampi kulutushysterian pauloissa elänyt joutuu jatkossa tyytyä vain haaveiluun, sillä ääriolosuhteet eivät armahda eivätkä takuulla myöskään jää enää pian keltään huomaamatta. Periaatteessa siis pian eletään monen himoshoppaajan pahinta aikaa, eikä vain syysmuodin osalta vaan ylipäätään.

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa