Enää viikko laskettuun aikaan, se päivä oli eilen. Olin niin kiireinen ja sitten väsynyt, etten ehtinyt edes blogia päivittää, vaikka moinen virstanpylväs tuli saavutettua. Ehkä näin 39+1 on ihan yhtä pätevä silti kirjoittamaan siitä kuinka mahtava loma tämä äitiysloma on tähän asti ollut, kun vauva ei vielä ole syntynyt. Olen nimittäin tehnyt havaintoja siitä kuinka kerrankin on ihan oikeasti omaa aikaa.

Jotenkin sitä ei vain tajua omassa arjessaan, vaikka sen olisi kuinka rauhoittanut kaikelta ylimääräiseltä, ettei koskaan ihan oikeasti pysähdy. En minä ainakaan ole pysähtynyt, kun kerran eron normaaliin on nähnyt vasta nyt äitiyslomalla. Arkeni on ollut mahtavaa ja ihanaa, sillä mitään muunlaista arkea en tietenkään suostuisi elämään enkä mitään muunlaista arkea myöskään muille suosittele. Onhan se silti tietynlainen kehä, jota kiertää eikä siinä mitään, sitähän elämä on. Käy töissä, kaupassa, huolehtii ruuat ja harrastaa liikuntaa. Jättää varpaankynnet lakkaamatta, säärikarvat ajelematta, antaa kainalokarvojen kasvaa, käyttää luomiväriä kerran kahdessa vuodessa ja käy kampaajalla hädin tuskin kaksi kertaa vuodessa, koska milloin on se aika kun näitä suorittaisi? Ei minulla ainakaan ole ollut lukujärjestyksessä sellaista kohtaa ja toki siitä on saanut kuullakin, sen verran vahva talviturkki minulla on aina ollut.

Nyt vihdoin minulla on ollut aikaa näille asioille, sitä kuuluisaa omaa aikaa. Jotenkin hassua, että äitiyslomalla kaikkien pakollisten neuvolakäyntien sun muiden jälkeen avautuneella ajalla olen ajatellut lähinnä kauneudenhoitoa. Olen pitkästä aikaa ollut todella kiinnostunut ihonhoidosta, meikkaamisesta, kynsilakoista, säärikarvoista ja harkinnut jopa sokerointia! Se on paljon se!

Tämä kaikki tuntuu niin äärettömän hyvältä juuri nyt! Olen saanut keskittyä vain itseeni ja tällaisiin pinnallisiin asioihin, jotka tosiaan normaalissa arjessani ovat jääneet toissijaisiksi jutuiksi. Ei mikään olisi estänyt ottamasta sitä aikaa arkeen ja niin pitäisi ehdottomasti tehdäkin, mutta nyt vasta tuntuu, että ehtii kunnolla syventyä itsensä kuunteluun.

Kun olen ehtinyt rentouttamaan itseni näin hyvin, varmaan alan olla valmis synnyttämään. 🙂 Saa nähdä minä päivänä vauva on valmis!

Huhhuh, olen taas onnistunut uuvuttamaan itseni neulomalla! Muuten on kyllä ollut aivan rentouttavaa touhua, mutta herran jestas, mikä show tuli tänään riddarin kaula-aukon kavennuksista. En todellakaan ole ehtinyt tänä iltana pohtia mitään synnyttämistä vaan taistellut yhden hemmetin kaula-aukon kanssa. Mulla oli siis 111 silmukkaa, joista piti kaventaa 31 kertaa, jotta lopputulemana on 80 silmukkaa. Ei käynyt mielessä googlettaa, vaikka nimenomaan olisi pitänyt tajuta tasavälein kavennuksenkin olevan joku oikea termi. Tahkis sitten lopulta googletti ja ratkaisu oli loppujen lopuksi hyvinkin yksinkertainen. Kavensin vuorotellen yhden ja kahden silmukan välein ja nyt pitäisi sitten olla ihan oikea määrä silmukoita. Aikamoinen neulontaviikko on kyllä takana ja tämä oli mahtava huipennus sille.

Neulontaviikko alkoi riddarin toisen hihan ja helman valmiiksi neulomisesta, kunnes lopulta tuli se hetki, että pääsin aloittamaan kaarrokkeen. Vitsit että odotinkin sitä! Ja sitten kun se alkoi, olin aivan koukussa. En ole oikeasti tehnyt tänä viikonloppuna mitään muuta kuin neulonut. Kädet ovat aika rikki ja varsinkin turvoksissa, mutta neulonta vie aika hyvin sen turvotuksen päivän aikana.

Olen aivan ihastunut tuohon paitaan ja sen sävyihin, varmaan hienoin neulomukseni koskaan! Olen myös erittäin tyytyväinen siihen, että saan sen ehkä jopa valmiiksi ennen synnytystä. Kesken se jää vielä tänään, kun en vaan jaksa enää kaiken taistelun jälkeen. Huomenna minulla on kyllä aikaa viimeistellä paita käyttövalmiiksi.

Vauva on ollut hurjan aktiivinen tänään, mitähän mahtaa suunnitella? Luin jostain, että ennen synnytystä on oikeastaan kaikista parasta vain rentoutua eikä koko ajan tulkita eri asioita, jos ne liittyisivät alkavaan synnytykseen. Nyt olen ainakin ajatellut jotain ihan muuta monta tuntia, vaikka kovin rentoutunut en kyllä juuri nyt ole. 😀 Ehkä pian palaan normaaliin zen-tilaani. 🙂 Synnytyksen sitä paitsi ei tarvisi vielä viikkoon ainakaan alkaa. 🙂

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa