Hae
Mari Hietala

Paluu jalkapallokentälle parin vuoden tauon jälkeen

Parhaat ideat on niitä, jotka toteutetaan hetken mielijohteesta. Niin taas tänään, kun tein ihan yhtäkkiä suunnittelematta sen enempää paluun jalkapallokentälle parin vuoden tauon jälkeen. Omistin kai viime vuonna futikselle yhden postauksen ja sitä ennen olen kuvannut lajia vuonna 2020, muuten ei blogissani ole hetkeen futista ollutkaan. Voin siis kuvitella uusien seuraajien olevan hieman pihalla, mitä tämä futishöpötys nyt oikein on, mutta tosiaan: futiskuvaus ei ole unohtunut, se on ollut vain tauolla ensin koronan ja sitten raskauden takia. Samalla olen myös saanut otettua vähän etäisyyttä seuroihin, mutta en ole yhtään sen viisaampi kuin aiemminkaan: en tiedä mitä ja kenen futista haluaisin kuvata. Ehkä pojan kasvun myötä sekin arvoitus vielä ratkeaa, olettaen hänen kiinnostuvan jalkapallosta edes vähän.

Paluu rakkaan harrastuksen äärelle oli jännittävä. Missä putki on, missä kuvausliivi, entä jakkara?! Voinko kuvata ilman piilareita, kyllä on aikoihin eletty kun en edes meikkaa!?

paluu futiskentälle

paluu futiskentälle

Pienenä kertauksena: futiskuvaus vuonna 2013 oli tarkkaa puuhaa. Piti olla kynnet SJK:n väreissä ja meikki myös, sillä sinisiä silmiä korosti oikein mukavasti musta sekä kulta luomiväreinä. Ilman sotamaalausta ei ollut Seinäjoen keskuskentälle menemistä. Piilarit oli tietysti myös ihan pakolliset, koska koin hankalaksi kuvaamisen silmälaseilla.

Futiskuvaus 2022: kyllä kuvaaminen ilman piilareitakin onnistuu aivan hyvin. Ei meikkiä myöskään tarvi, koska mitä väliä. Syväjää on sama vanha kuin ennenkin, ei tarvinut istua kuin vajaa yksi puoliaika ja olen jäässä edelleen, kolme tuntia myöhemmin. 😀

paluu futiskentälle

Ajattelin huomenna tai viimeistään tiistaina tehdä kuvat ja näyttää vieläkö meikäläisestä on johonkin tällä alalla. 😀 Mielestäni ainakin paluu jalkapallokentälle sujui ihan hyvin…

Ihan vaan hissunkissun ostelematta mitään

*Sisältää mainoslinkkejä

Vitsit miten aurinkoinen viikko nyt on ollut! Olen käynyt joka päivä vaunulenkillä, vaikka aamuisin onkin väsyttänyt ja pitäisi levätä. En vaan malta, kun aurinko posottaa täysiä ja ulkona on ihana kevät. Tänään kävelin käymään Skanssissa, kun tilasin sinne Stadiumiin noudettavaksi yhden paketin. Samalla tietysti kiersin muutkin liikkeet, mutta en ostanut mitään. En useinkaan osta, tykkään vain kierrellä kauppoja ja katsella kivoja juttuja. Tässä kun koronan jälkeen on päästy jo sotaan ja kun se joskus on ohi, alkaa varmaan järjetön ilmastonmuutosuutisointi taas, joten pitää jo valmiiksi olla hissunkissun ostelematta mitään turhuuksia.

Ei sillä, että tekisi suuremmin edes mieli ostaa mitään. Stadiumista tilasin kevättä ajatellen ohuemmat juoksuhousut, sillä en mahdu vanhoihin housuihini edelleenkään. Lapselle tietysti on pakko tehdä hankintoja hänen kasvaessa, mutta enpä löytänyt Skanssista hänellekään yhtään mitään. Alerekit oli kaikki unohdettu ja täyteen hintaan tässä maailmassa harvoin kannattaa ostaa yhtään mitään. Lastenvaatteita onneksi saa kirppikseltä todella helposti.

Skanssin reissun jälkeen ei ehtinyt kuin syödä, syöttää lapsi ja sitten olikin viimeinen kerta mamapilatesta. On pitänyt jo monta iltaa mennä katsomaan pilatespaikan kevätohjelmaa, jos hankkisi oikein jäsenyyden. Sen verran nimittäin tykkään tuosta keskivartalopainotteisesta harjoitusmuodosta. Kaikki puhelimella oleminen menee vaan nykyään twitterin, uutisten ja instan selailuun sekä talojen katsomiseen. En koskaan muista sitä pilatesasiaa.

Nyt vauva on nukkumassa päiväunia ja meidän tarvisi tehdä ruokaa illaksi. Ajateltiin kokeilla munakoisojotakin mikä liekään nimeltään, *Samasta padasta -kirjasta. Nyt kun lapselle alkaa upota isommatkin annokset Pilttiä, olisi varmaan taloudellisesti järkevintä tehdä itse pöperöitä niin paljon kun vaan kykenee. Tänään testataan ainakin!

Huomenna me taidetaan suunnata Turun keskustaan, koska haluan mennä vaunuttelemaan jokirantaan aurinkokelillä. Ja onpahan vihdoinkin myös perjantai!