Vauva-arki on viime viikkoina tuntunut ihan mukavalta. On helppoa lähteä päivisin käymään jossain, yhdistää lounastreffit ja kauppareissu esimerkiksi. Vaikka yöt eivät ihan priimaa ole, en anna sen haitata vaan puuhastelen päivisin mitä milloinkin. Eilen kävin lounastreffeillä Tahkiksen kanssa ja samalla reissulla kiersin kirppiksen. Viime yö oli ihan järkyttävää valvomista, mutta siitä huolimatta olen väsäillyt leipää yhden pr-tapahtuman myötä ja osallistunut pilatestunnille. Edelleen toivon hormonien suojelevan sen verran, etten täysin lamaannu, kuten normaalisti väsyneenä tapahtuisi.

Vauva-arki on kaikin puolin mielestäni nyt helpompaa kuin ennen. Just se, että lapsi viihtyy muuallakin kuin kotona ihan hyvin ja toisaalta häneltä saa paljon vastakaikua sosiaalisesti. Hän nauraa välillä katketakseen ja päryyttää, jos minä päryytän. Hänen päiväunien aikana ehtii joko tehdä jotain omaa, selata asuntoja, siivota, neuloa tai mitä vaan mitä huvittaa.

Tänään aloitin päivän tosiaan pr-tapahtumalla ja väsäsin itselleni leipää siinä samalla, kun tapahtuman aiheena oli leipäbaari. 😀 Lapsen päiväunien aikana kerkesin hyvin räplätä instaa, neuloa ja lukea uutisia. Myöhemmin päivällä muistin yhtäkkiä pilateksen ja näppäilin itselleni onlinejäsenyyden joogastudiolle, jonka kautta olin mamapilateskurssilla vuoden alusta. Se loppui viikko sitten, joten piti siis osallistua nyt ihan normaalille tunnille. Onneksi muistin ja osallistuin, sillä tunti oli ihan huippu!! Oon niin iloinen, kun oon löytänyt pilateksen!

* rosvofilee saatu

Oman mukavuutensa tähän nykyiseen arkeen toki tuo myös kevät ja lisääntyvä valo. On ihanaa, että lapsi kasvaa kesää kohti. 🙂 Jännä nähdä nimittäin käveleekö hän jo alle vuoden ikäisenä. Olisi ihana töpsöttelijä tuolla ulkona nurmikolla seurata ja noh, juosta perässä. 😀

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa

Niinhän siinä kävi, etten sunnuntaina jotenkin muka ehtinyt avata läppäriä esitelläkseni lauantaisia kuvia futismatsista, jota kävin kuvaamassa vajaan yhden puoliajan verran. Pelihän oli siis Ykköscupia, TPS – SJK Akatemia. Kuten lauantaina kirjoitin, en ollut pariin vuoteen futiskentällä vieraillut, joten vähän jännitti kuinka ruosteessa taitoni ovat. Yleensä ennen matsia jännittää lähinnä se muistanko ottaa kaikki kamat mukaan, mutta nyt kun en sitä jännittänyt, meinasin jättää kameran kotiin. 😀 Pelkkä Sigman putki laukussa olisikin ollut hyvä lähteä.

Tämä futiskuvaustesti tuli taas hyvin spontaanisti. Perjantaina lasta nukuttaessa satuin huomaamaan, että TPS – SJK Akatemia pelataan Kupittaa vitosella eikä jossain kuppaisessa hallissa (pahoittelut kielenkäytöstä). Lähetin savumerkit suoraan olohuoneeseen Tahkikselle, että huomenna muuten sitten mennään vaunulenkille tonne ja niin tosiaan mentiin. Onneksi Tahkis on lähes aina valmis futiskentän laidalle. 😀 En tiedä onko se se laji vai mokkapalat? Jos siis jotain syitä haluaa löytää sille miksi just tämä matsi: koska Kupittaa on sopivasti meidän vaunulenkkietäisyydellä, aurinkoinen kevätkeli ja SJK Akatemia on minulle kotoisa valinta.

Katsotaanko sitten niitä kuvia?

Nappiskuvat jäivät täysin uupumaan, mutta niitä varten paikalla pitäisi olla ennen peliä ja vähintäänkin tauon aikaan. Nyt saavuttiin paikalle jo pelin alettua ja häivyttiin just ennen taukoa.

NO ENTÄ SE KUVAAMINEN?

Ensimmäisenä jäin tietysti suustani kiinni entisen naapurini kanssa, joka siis myös valokuvaa jalkapalloa. Ennen kuin olin saanut kameraa käteeni, tuli maali ja sitten kun oli se kamera kädessä, pääsin antamaan loistavia analyysejani jalkapallosta takanani hengailleelle Tahkikselle. ”Tämähän on ihan niinku aina ennenkin, ne kaatuu ennen ku ehtii pallon kans yhtään mihinkään”, mikä siis suomeksi tarkoittaa ”kuvaa nyt perkele sellaista”. Kamera sentään totteli oikein hyvin. Tavallaan tuntuma oli jopa parempi kuin silloin pari vuotta sitten, vaikken ollut zoomiputken kanssa hosunut yhtään. Myötävalo tosin teki tepposet, ajattelin että se on helppo valinta näin alkuun, mutta kuvia tehdessä olin hieman eri mieltä. Kaikki muu valo on aina silti parempi vaihtoehto kuin Kupittaa vitosen iltavalaistus (ne jotka eivät tiedä: ne valot ovat keltaiset). 😀

Kaiken kaikkiaan tämä paluu kuvaamisen pariin oli aivan mahtavaa! Haluan kuvata lisää! Yritin jo tehdä alustavan suunnitelman, mitä matseja menen kuvaamaan ja loput valitsen yhtä spontaanisti kuin tämän lauantaisen.

TPS – SJK Akatemia 3–0