Keittelen täällä ruokaa meille kolmella eri levyllä, risottoa itselle ja kanaa riisin kera vauvalle. Meidän viikonloppu taas vaan hujahti ohi ja tuntuu, että tänään on saanut kaikkea olla tekemässä kamalalla kiireellä. Eilen me vietettiin koko päivä ensin Turun keskustassa ja sitten oli pieni pinnasänkyshow kotona. Tilattiin uus pinnasänky pojalle vanhan tilalle, mutta ei saatukaan kasattua sitä ja oltiin jo vanha ehditty purkaa. Pieni tuska ja ahdistus valtasi mielen siinä vaiheessa, kun ruuvit eivät osuneetkaan ihan kohdalleen ja tajuttiin, että koko sänky täytyy pakata uusiksi pahveihin.

Tänään meidän piti mennä retkelle, mutta mentiinkin munkkikahville Honkapirttiin. 😀 Sitten piti mennä Saaronniemeen, mutta oli niin paljon ihmisiä, että ajeltiin Myllyyn syömään. Sieltä mentiin Länsikeskukseen ja vihdoin käytiin vähän ulkoilemassa, oikein metsänkin puolella. Niin ihanan lämpimät säät olleet taas, ettei tällaisia voi ihan täysin tuhlata. Kaikki auringonpaiste tosin on pois kotihommista, mutta kerrankos sitä. Jäi vähän nääs kaivelemaan tuo pinnasänkyhomma ja siitä aiheutunut huonekaluruletti. Nyt meillä on yksi Ikean hylly nurkissa pyörimässä ärsyttävästi ilman mitään hyvää paikkaa ja muutenkin turhan ahdasta. Noh, onneksi on kevät ja aurinko, ne piristävät kaikesta huolimatta.

Metsä, jossa poikkesimme pikaisesti, oli Mälikkälän metsä. Olemme aikoinaan Raisiossa asuessa lenkkeilleet metsän poikki kuntorataa pitkin ja törmänneet siellä palokärkeen. Nyt keväinen sirkutus kuului ympäriltä eikä puhettakaan mistään maailmanlopun äänistä (palokärjen huuto). Nyt kun googletin Mälikkälän metsän, tuloksissa puhutaan ikimetsästä, mikä selittää kilpikaarnaiset männyt, joita osoittelin Tahkikselle. Hän jo silloin kyllä kommentoi voisiko se johtua siitä, että tämä on aika vanha metsä. 😀 No ehkä, ehkä se johtuu rakkaani siitä.

On kamalan surullista, että on suunniteltu tietä Mälikkälä-Kuninkojan metsien läpi Satakunnantieltä Haunisiin. Oikeastaan täysin järjetön ajatus, kun Myllyyn ja Haunisiin pääsee muutenkin hyvin näppärästi paria eri kautta. Ihan kaikkea luontoa ei tarvitsisi olla ihmisen aina pilaamassa. Siellä missä kilpikaarnaisia mäntyjä, sieltä pysykööt tietyömaat ynnä muut vastaavat poissa.

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa

Minua on viime päivinä mietityttänyt kovasti miten syödään. 😛 Törmäsin syksyllä tietoon, jonka mukaan kaikki imettäjät eivät automaattisesti laihdu imettäessä. Joillakin on taakkanaan kivikautinen geeni, joka varmistaa vauvalle maidonsaannin pitämällä kaikesta energiasta kiinni kynsin ja hampain. Käytännössä imettäjä saattaa jopa lihoa tämän seurauksena.

Itselläni syksyllä lähti paino hitaasti alaspäin, kunnes tuli neuvolastressi, joka ajoi minut syömään suklaata levykaupalla. Lihoin kuin pieni porsas, mutta vauva sen sijaan seuraili omaa käyräänsä pysytellen rimpulana. Oli mukava selitellä lääkäreille kuinka lapsella on alipainoiset geenit, koska olinhan minäkin rimpula lapsena, mutta en enää.

Vuoden alussa liityin elokuisten mutsien ryhmään, jossa kovasti yritetään laihduttaa lisäämällä liikuntaa ja syömällä terveellisesti. Muut tuntuvat hyvin onnistuvan paitsi minä itse, vaikka siis nykyään tuleekin liikuntaa paljon enemmän arjessa kuin syksyllä. Vertaan tällä hetkellä tosi paljon itseäni muihin. Fanitan fittejä mammoja ja samaan aikaan pistelen poskiini pari suklaapalaa pitkin päivää. Mietin, että siihen on tultava loppu. Suklaan on loputtava meiltä tai ainakin vähennyttävä entisestään.

Eilen mietin tätä asiaa oikein kunnolla, sitten vihdoin kun ehdin iltakuudelta istua ensimmäisen kerran sohvalle koko päivänä. Tajusin unohtaneeni täysin miten syödään. Olen kotona, eikä työ rytmitä päivääni, joten syömiseni ovat myös tavallaan mitä sattuu. Ainakin haluan nyt uskotella näin itselleni, että tästä kaiken täytyy olla kiinni. Päätin tänään alkaa syödä samoin kuin ennen synnytystä. Kunnon välipalat hedelmineen ja salaattia pääaterioille. Jos edes arkena pystyisi noudattamaan vanhoja rutiineja, ei niin haittaisi miten viikonloput menevät.

Otin myös sillä tavalla härkää sarvista, että varasin soittoajan työterveyshoitajalle ja hän soittelikin heti tänä aamuna. Menen huomenna labroihin, joten pääsen heti kiinni, jos ferritiinissä tai kilpirauhasarvoissa on jotain.

En tiedä onko minun mahdollista laihtua imettäessä, mutta ainakin aion yrittää. En ole dieetillä vaan lisään syömistä. Tästä tykkään elämäntapamuutoksissa eniten. 😀 Kun saa syödä enemmän!

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa