Paluu metsään: mustikassa
0
Tänään on tapahtunut kaksi ihmettä, joista toinen on se, kun minä leikkasin kynnet. Enkä edes huvikseni, vaan tätä postausta varten sekä ihan vähän yhden sähköpostin lähettämisen takia. Olen pystynyt töissä kirjoittamaan pitkillä kynsillä, mutta tällä kotiläppärin näppiksellä ei vähintäkään järkeä edes yrittää.
Toinen ihme oli se, että me menimme tänään metsään. Olemme kaivanneet metsäretkiä jo pitkään, mutta jotenkin olemme valinneet muuta tekemistä viikonlopuiksi. Arki on ollut aikatauluiltaan sellaista, että ihan maantielenkitkin ovat olleet hyvin vähissä.
Otimme metsään söpön vaaleanpunaisen hiekkalaatikkosangon ja toisen rasian, joihin oli tarkoitus poimia marjoja. Toiveissa oli löytää lakkoja, mutta ne oli joku muu ehtinyt käydä kynimässä pieneltä suolta, jonka löysimme kevään metsäretkillä. Samalla se joku muu oli vienyt myös suurimman osan mustikoista, joten pienen murinan saattelemina rämmimme metsässä eteenpäin, kunnes alkoi sinistä pilkottaa vihreän seasta. Lopulta saimme saaliin, josta pystyy yhden mustikkapiirakan leipasemaan ainakin.
Jos mietitte, että on siinä kumma asento mustikanpoimijalla, kysehän oli tässä siis mustikanpoimijan saaliin valokuvauksesta.
Metsässä oli ihanaa. Oli jo kotoa lähtiessä niin oikea olo, kun oli metsähousut jalassa ja kamera repussa. Ja kuinka hyvältä kahvi maistui taas kuksasta!
Pari tuntia hengasimme metsikössä. Kuultiin yksi hävittäjä, monta hippiäistä ja joku korppikin. Luonto. ?