ULKOILU ON MUUTAKIN KUIN SUORITTAMISTA
2
Nykyihmiset tuntuvat lipsahtaneen hyvin suorituskeskeisiksi. Kaikkea täytyy pystyä mittaamaan eikä lenkkeily ole mitään ilman älykelloa. Pitää tietää keskinopeus ja -syke, jotta voi ensikerralla sitten taas olla vielä tehokkaampi. Ja auta armias, jos kellosta on patterit loppu, eihän sitten voi edes urheilla.
Minäkin olin joskus kovin sykemittaririippuvainen. Lenkille, hiihtämään eikä ratsastamaan voinut todellakaan mennä ilman sykemittaria. Oli hauska nähdä kuinka laukkaaminen nosti sykkeen aina maksimiin todennäköisesti johtuen siitä, että unohdin aina hengittää laukatessa.
Jossain vaiheessa jouduin kuitenkin lenkkeillä ilman mittaria ja tajusin, että ulkoilla voi myös ilmankin. Ei kaikkea tarvitse mitata ja ulkoilu on olemassa, vaikkei siitä ole dataa, kuvia tai käppyröitä. Huomasin kuinka rentouttavaa sellainen lenkkeily itseasiassa on. Tänä vuonna keväällä tajusin myös, ettei lenkin vauhdilla sinänsä ole mitään väliä silloin, kun on hakemassa ulkoa pääasiassa irtautumista arkisesta aherruksesta. Eniten merkitystä on sillä, että on vain ulkona ja haahuilee. Etenkin, jos työ on suorituskeskeistä exceljohtamista, kannattaisi ihmisen lähteä ulos ihmettelemään maailmaa ilman mitään mittaamista.
Me käytiin eilen Turussa jokirannassa kävelemässä ja katselemassa jokeen rantautuneita sotalaivoja. Ne pysähtyivät Turkuun ennen kuin jatkavat matkaa Saaristomerelle ja Selkämerelle sotaharjoitukseen. Emme olleet lenkkitamineissa vaan ihan tavallisissa vaatteissa nauttimassa aurinkoisesta sunnuntaista Turussa. Kävimme Turun linnassa kahvilla, josta kävelimme takaisin förille ja ylitimme joen.
Matkalla autolle tajusimme yhtäkkiä tilhien huutelevan. Jäljitimme linnut viereiseen koivuun, josta ne lentelivät toisiin puihin ja lopulta ne olivat sopivasti kuvausetäisyydellä.
Nyt saatte lintubongauskuvia tänne, sillä kaikista linnuista minun mielestäni tilhet ovat maailman kauneimpia. En ole edes bongannut saati sitten kuvannut niitä moneen vuoteen, mutta onneksi olin puhunut tästä miehelle, joka on koko viikon muistutellut kuinka oli kuullut tilhet keskustassa.
Tilhien lisäksi meitä viihdytti kaksi hassua oravaa, joista toinen pyydysti tammenterhoja ja sitten piilotti niitä lehtien alle maahan. En tiedä huomasiko orava ajatella kuinka hän mahtaa routaisesta maasta sitten talvella onkia saaliinsa, mutta hänen mielestä se oli kai sitten ihan hyvä idea.
Koko muu maailma unohtui siinä, kun seurasimme ja kuvasimme eläinten touhuja. Se oli just sitä, mitä ulkoilun pitääkin. Rentouttavaa ja kivaa. Aina ei tarvitse juosta tiukat trikoot jalassa ja älykello kädessä.
Ihanaa maanantaita, muistathan antaa armoa itsellesi myös tällä viikolla!
???
SEURAA HIETALAN SEIKKAILUJA
"Pitää tietää keskinopeus ja -syke, jotta voi ensikerralla sitten taas olla vielä tehokkaampi." –> Mä ainakin käytän sykemittaria usein ihan siitä syystä, että osaan juosta tarpeeksi matalalla sykkeellä 😉 Ja joo, en mäkään sitä todellakaan aina käytä. Juoksulenkeillä kyllä joo, mutta kävelemään ja metsään lähden usein ilman, ei tulisi mieleenkään mitata suoritusta kävelyillä, jolloin usein tarkoitus on hengähtää, palautua ja nauttia luonnosta.
Kivoja kuvia!
Juu, joskus aikoinaan sykemittari oli tosi hyvä siihen, kun nosti kuntoaan ja piti pitää syke tietyllä alueella. Nykyään en niin välitä asiasta vaan hölköttelen ilman. Ei muutenkaan tuu varsinaisia juoksulenkkejä tehtyä kovin usein (vielä).