Nyt alkaa kuntokuuri

On varmaankin ihan paras ajankohta näin raskauden viimeisen kolmanneksen lähestyessä päättää aloittaa kuntokuuri. Eikö vain? Ei mutta meni kuulkaa ihan hermot siihen raskausdiabetesdiagnoosiin ja siihen, etten koko raskauden aikana ole saanut aikaiseksi tehdä yhtään ainutta lihaskuntoliikettä, vaikka aikomus kyllä on ollut. Alkuraskaudesta olisi pitänyt treenata yläselkää, koska tissien painosta johtuen selkä oli suorastaan väsynyt koko ajan. En vain kuitenkaan koskaan tehnyt sitä. Nyt huomaan, että pitäisi treenata jalkoja kovaa kyytiä, sillä painoa niiden päällä alkaa olla kohta jo ihan saateristi.

Aloitinkin heti maanantaina, kuten kaikki mahtavat uudet elämät aloitetaan. Kyykkäsin reisipalani ihan jumiin ja huomasin jo heti tuon pienen kotijumpan jälkeen oloni olevan aivan eri. Siis sellainen kuin ennen vanhaan, ennen raskautta. Kun oikein teki jotain. Eilen kävimme reilun tunnin kävelyllä, vaikka minua hieman tuskastuttaakin lenkkeily nykyään, koska olen niin turkasen hidas. Ja pelkään, että loppumatkasta joku kohta mahassa alkaa sattua ja sitten on vaikea päästä kotiin. Onneksi kaksi viimesintä lenkkiä vauva on ollut niin hyvässä asennossa, ettei ole tuntunut missään.

MITTAILUT OVAT ALKANEET

Maanantaina kävin myös neuvolasta hakemassa verensokerilaitteet. Olin satavarma, että on ihan hyvä aamupaasto eikä tule mitään ongelmia, mutta näytölle lävähtikin eilen aamuna luku 5.4, joten ei tämä nyt niin läpihuutojuttu sitten taidakaan olla. Ärsyttää, edelleen. Loppupäivän arvot olivat tosi hyvät, kun kaikki pysyy koko ajan alle kuuden. Mittasin aamupaaston myös tänään, vaikkei ole virallinen mittauspäivä ja sain arvoksi tällä kertaa 5.3. Muuta eroa ei ollut kuin hieman pidempi paastoaika. Nyt pidän vielä pidemmän, joten saa nähä, miten sokerit sitten käyttäytyvät.

TAAS VERIKOKEISSA

Kävin tänään vielä verikokeissa ns. ohi neuvolan. Menin työterveyden kautta, koska minua vaivasi viime viikon verenkuvassa yksi arvo, d-vitamiini ja ferritiini. Ferritiini minun on pitänyt mittauttaa koko talven, mutta en ole saanut aikaiseksi, koska joka kuukausi raskauden takia otetaan verta kunnallisella. Nyt päätin kuitenkin vihdoin mennä, koska hemoglobiini ei ole muka tippunut yhtään. Sitä tulosta odottelen edelleen, mutta d-vitamiini valmistui juuri ja ellen olisi istunut, olisin lentänyt perseelleni, sillä se oli reilusti alle 75. Ei yhtään hyvä siis.

Olen siis syönyt kuuliaisesti d-vitamiinia viime syksystä astin. Ensin 50 mikrogrammaa ja huhtikuun alusta 100, koska alkoi epäilyttää hiustenlähtö ja ikuiset näppylät leuassa sekä vähän muuallakin. Aika pian näppylät ovat alkaneet kadota, mutta leuassa ne sinnikkäästi edelleen ovat, paranemaan päin kuitenkin. Hiustenlähtökin on rauhoittunut vähitellen.

Tästä tuli kunnon terveysselvitys, mutta mikä muukaan näin raskaana ollessa päässä pyörii kuin oma ja vauvan hyvinvointi. Omani järkkyi todella suuresti raskausdiabeteksen myötä, mutta eiköhän se siitä, kun vaan aamupaastot pysyvät kurissa. Huomenna kuntokuuri jatkuu kotijumppahommilla! 🙂

Seuraa seikkailujani instassa! 🙂