Vaikka sitä kuinka jo heinäkuun puolivälissä alkaa haaveilla villasukkien pitämisestä ja elokuussa neuleen yhdistäminen kepeään kesähameeseen näyttää parhaalta muoti-idealta ikinä, tänä syksynä syksy on ihan yllättänyt minut. Kaksi viikkoa sitten viluissani ulkona autolle kävellessäni havahduin siihen, että pitäisikö sitä tosiaan ihan pukeutua kunnolla, kun ei nyt taida enää mikään kesä olla. Ihan näppärä ajatus lokakuussa ihmiseltä, eikö?

En jotenkin ole yhtään tajunnut, että on syksy. Tai olen, olen fiilistellyt väriä muuttavia puita, nauttinut raikkaasta syyssäästä ja tullut iloiseksi tilhien ylilennoista. En vain ole tajunnut, että on näin paljon syksy. Että alkaa olla kylmä ja tarvisi ihan vaihtaa jo talvirenkaatkin autoon. Onko tämä sitä elämää, jossa talvi yllättää ihmisen? En aio kirjoittaa, että autoilijan, koska tiedän kyllä työmatkani sudenkuopat enkä edes aja nykyään enää autolla päivittäin.

Elämässä on nyt ollut sillä tavalla hyvä vaihe meneillään, että olen jopa viikon verran pystynyt treenaamaan. Sykkeet ovat olleet hieman korkeita makuuni, mutta sellaista se on, kun tulee melkein kahden kuukauden treenitauko. Kerkesin kolme treeniä tekemään viimeksi välissä, kun tuli taas flunssa. Nyt on hieman parempi tilanne jo. Olen myös vetänyt koko ajan nyt maitohappobakteeria, jos vaikka vastustuskyky oikeasti paranisi.

Saimme juuri myös tietää milloin saamme avaimet uuteen asuntoon ja lisäksi täytyy käydä parin viikon päästä tutkimassa asunto vikalistan kanssa. Ei siis enää pitkä aika, kun päästään näkemään huusholli! Niin siistiä! En vaan malta odottaa! Tämä on varmaan yksi syy siihen miksi syksy yllätti minut, kun olen vain miettinyt sopivaa vuodesohvaa meille ja millaisen lintulaudan hankkisi.

Toimistolla perjantaina oli kakkua 😋

On jotenkin niin mukava, kun on vielä tälle vuodelle tulossa muutoksia, vaikka esimerkiksi työarki on ollut pelkkää myllerrystä kesästä alkaen. Roolini asiakaspalvelun spesialistina loppui ja olen nyt hyvin perinteisen mallisessa Call Center -työssä. Nykyään saan olla etänä ja työajatkin ovat muuttuneet.

Jouluksi uuteen kotiin. 🤎

Meillä alkaa olla kaksi kuukautta muuttoon enää. Jotenkin niin jännittävää ja ihanaa! Muutenhan siinä ei oikeastaan olisi mitään ihmeellistä, mutta tällä kertaa muutossa on mukana myös pieni lapsi ja semmoisille nuo muutokset eivät ole niin helppoja ollenkaan. Kun koko koti vaihtuu, ympäristö ja päiväkoti, riittää siinä paljon omaksuttavaa pienelle ihmiselle.

Mun tekisi hirveästi mieli jo etukäteen hankkia kaikkea semmoista, mitä tiedän haluavani seuraavaan kotiin meille. Esimerkiksi semmoisesta hemmetin tanskalaisesta tuikkutalosta olen haaveillut jo ainakin vuoden. Sitten, kun niitä olisi myyty viereisessä kauppakeskuksessa alennuksella, en enää osannut päättää minkä värisen ja mallisen haluaisin. Niinpä päätin, että pitäkööt tanskalaiset talonsa enkä osta ainuttakaan ennen kuin aivoni saavat viestin ulkoavaruudesta ja pystyn sanomaan mikä väri, mikä malli.

Toinen, mitä vastaan olen tässä tämän viikonlopun pullikoinut, ovat pienet sutjakat säilytyslaatikot, joiden avulla voisin laittaa meidän kuiva-ainekaapin järjestykseen. Siivosin nimittäin eilen alimman hyllyn, jossa on jo valmiiksi kolme pientä muovilaatikkoa. Huomasin vain siinä samalla tarpeen parille lisää, mutta kävin sitten sisäisen kehityskeskustelun itseni kanssa. Miksi ostaisin tänne sellaisia? Mitä väliä miltä meidän kuiva-ainekaappi näyttää seuraavat kaksi kuukautta. Eihän se ole enää aika eikä mikään.

Muita muuttoon liittyviä hankintoja, joiden kanssa osaan sentään pitää järjen päässä: matot, valaisimet ja uudet huonekalut. Huonekaluista tarvitsemme vuodesohvan jossain vaiheessa ja olohuoneen sohva täytyy uusia. Vanha on jo aivan muodoton ja lisäksi aivan liian iso. Matto olohuoneeseen tulee sitten, kun sohva-asia on kunnossa ja muita uusia mattoja tuskin edes tarvitsemme. Vanhat tarvii vain viedä pesulaan. Valaisimista uhkailin, että ne ovat meidän ensimmäinen hankinta, sillä muutamme vuoden pimeimpään aikaan. 😀 Nythän meillä ei siis ole ollenkaan keittiössä eikä olohuoneessa lamppua. Vain yksi aivan kamalan keltainen Ikea-lamppu keskellä asuntoa. 😀 Seuraavaksi haluan panostaa tähänkin asiaan, ettei tarvi pimeässä elää. Ei me kuitenkaan missään Pokelassa asuta, höhö. 😀

Ah, oikeasti enää kaksi kuukautta muuttoon! 🥰