Raum Rome Paris. Pääsispä Pariisiin, mutta ei, Raumalla ollaan. Rauma on aika usein meidän lomilla se ensimmäinen kohde, jonka kautta lähdetään pohjoisen suuntaan ja niin tälläkin kerralla. Lapsen kanssa on tosi kiva pilkkoa ajamisia lyhyempiin osiin, koska ihan tänne Raumallekin tullessa huuto alkoi Laitilan jälkeen.

Ollaan viihdytty täällä jo pari päivää. Lauantaina tultiin ja huomenna jatketaan matkaa. Eilen aloitettiin päivä pienellä ulkoilulla ja myöhemmin päivällä käytiin haahuilemassa CIttarissa. Tänään mentiin keskustaan kaupoille. Löysin Cubuksesta itelleni housut ja Lindexistä käytiin nappaamassa uimapöksyt lapselle. Lounaspäikkäreitten jälkeen mentiin pulkkailemaan ja kävelemään rappusiin. Veivasin raput kolme kertaa läpi ja nyt taas mietin miksei Turussa tuu koskaan lähdettyä mihinkään rappusiin. Meidän lähellä ei vaan ole moisia oikein missään ja se on ihan tylsää.

Viherkäisessä käytiin kahtomassa kukkia. Haaveilen jo omista krookuksista!

Krookusten lisäksi ostoslistalle menee suksiboksi, vaikken kyllä olisi uskonut meidän olevan sellaisia ihmisiä. Kyllä se nyt kuitenkin vaan on niin, että sukset pitää saada reissuun mukaan, kun nytkin meidän jokaisella lomakohdepaikkakunnalla olisi täydelliset hiihtokelit. Olen oikeastaan koko talven haaveillut hiihtämisestä, mutta eipä ole tullut käytyä. Tyhmää. Lisäksi haluaisin joskus mun lumilaudan mukaan Vimpeliin, jotta voisi käydä Lakiksella vähän kokeilemassa.

Muita juttuja tänään: voi vaalit. Aloitin päivän lukemalla persujen ja kokoomuslaisten vaalilupauksia. Paras oli yksi persu, joka lupasi leikata tukkansa. Hän oli kovasti saanut ääniä. Mietin, että yhtä hyvillä lupauksilla voisin itsekin pyrkiä eduskuntaan. Jos lupaan tuoda kuukkelit takaisin etelään? Minua pyydettiin itse asiassa ehdolle pari vuotta sitten, mutta se tuli niin äkkiä, etten oikein keksinyt mitään asiaa mitä lähtisin ajamaan varsinaisesti. Metsät olisin tuolloin halunnut pelastaa, mutta se ei enää riitä, kun meillä on varhaiskasvatuskriisi, ilmastokriisi, sotekriisi ja huonosti voivat lapset kouluissa. Pitäisi pelastaa koko maailma ja se on ihan liikaa. Onnea siis heille ketkä ajavat suomalaisten asioita, toivottavasti saadaan velkahommat kuntoon ja ihmiset voimaan paremmin.

Nyt loppuu tämä paatos ja menen saunaan. 😀

Kaksi viimeisintä metsäretkeämme on osoittanut sen, että meidän kevään ostoslistalla taaperon kanssa retkeilyä varten on ehdottomasti kantorinkka. Marttilan Korven eräreitistöllä emme uskaltaneet päästää taaperoa juoksemaan pitkospuille kuin hetkeksi ja viimeisimmällä retkellä, Rauvolanlahdella, oli aivan liian liukasta paikoitellen. Oli pakko molemmilla retkillä kantaa lasta sylissä eikä se nyt ole ehkä optimitilanne etenkään, kun tarkoitus olisi palata jossain vaiheessa ihan vaeltamaan.

Muuten on ollut ihana huomata kuinka mahdotonta ei ole lähteä metsään pienen lapsen kanssa. Retkeily taaperon kanssa on tosi kivaa! Vaikka lähtisikin vähän kauemmaksi ja lapsi nukkuisi automatkat, ei se haittaa verrattuna siihen miten paljon luonto antaa. Jos yhtenä päivänä menee rytmit sekaisin, ei se kuitenkaan ole mikään maailmanloppu. Pidän tärkeänä sitä, että lapsi tottuu olemaan luonnossa ja toivottavasti kasvaa kunnioittamaan sitä. Toivon tietysti myös hänen saavan vastustuskykyä metsistä ja toki me Tahkiksen kanssa siinä samalla. Menneen talven aikana kun on sairasteltu jo aivan tarpeeksi. Seuraavaa flunssaa odotellessa.

Olen katsellut kantorinkkaa Addnaturelta, kun heillä on tosi kiva valikoima erilaisia reppuja ja rinkkoja. Luulen, että hankimme kantorinkaksi Ospreyn Pocon. Lisäksi tarvitsemme lapselle oman makuupussin, sillä tavoitteeni on tänä keväänä viedä meidät kaikki telttaretkelle johonkin. 😀 Siitä on jo kuitenkin monta vuotta, kun ollaan viimeksi telttailtu! Eikä lapsi siis tietysti ole vielä koskaan ollut yötä teltassa, joten hänenkin pitää päästä se ihanuus kokemaan.

Lapsen paras retkihaalari on tänä talvena ollut Reiman haalari. Juuri korkattiin käyttöön kokoa isompi Reiman välikausihaalari, mutta vielä ei sen kanssa pysty ihan metsään lähteä vaan kyllä täällä toppahaalarikelit ulkoilun suhteen vielä on. Nyt kun tässä on joitakin muiden merkkien ulkovaatteita käytetty, on nuo Reiman vaatteet jotenkin parhaita kooltaan meidän pitkälle pojalle.

SEURAAVA RETKI

Seuraavasta retkikohteesta tai retken ajankohdasta ei vielä ole tietoa, mutta toivottavasti pian päästään taas metsään. Rauvolanlahdella viikko sitten me nähtiin joutsenia ja kuultiin paljon keväistä linnunlaulua. Vaikka polku olikin jäinen ja liukas, teki tämäkin nopea pyörähdys metsässä tosi hyvää. Oli ihanan rauhallista. Oli niin ihana pysähtyä juomaan kuksakahvit ja seurata lapsen temmeltämistä mättäällä. Tärkein havainto metsäseikkailuilta on ollut se, että retkeily taaperon kanssa on mahdollista, kunhan sinne metsään vain lähtee.

Nyt taidan mennä selaamaan Addnaturen retkeilyvarustevalikoimaa, sillä tarvitsisin itse uudet vaellushousut. Ei vanhoissa mitään vikaa ole, mutta en vain mahdu niihin. 😀