Me käytiin viikonloppuna hotellilomalla Helsingissä ja oli kyllä virkistävää. Ohjelmassa oli Vaikuttajamedian kesäjuhlat ja siksi siis lähettiin käymään Helsingissä. Koska pääkaupungista ei pääse iltamyöhään junalla pois, oli pakko taas ottaa hotelli. Ja sehän ei siis yhtään haitannut, hotellilomailu on ihan parasta!

En ollut aiemmin Vaikuttajamedian missään kinkereissä ollutkaan, joten oli aikakin jo käydä näyttäytymässä. En tosin ehtinyt ihan kaikkia jututtaa, kun oltiin varattu ravintola illaksi ja ehdin olla bilettämässä vain pari tuntia. Pääsin silti nauttimaan viinitastingista (kiitos vaan Sarkasmia ja shampanjaa sekä Viiniposti) ja herkuttelemaan juustoilla sun muilla.

Asukriisi oli läsnä ennen juhlia, kunnes ihan viime hetkellä muistin omistavani Hujauksen Pouta-mekon. Kenkinä mulla oli tyylikkäästi Birkenit, jotka huomasin olevan rikki vasta kun saavuimme hotellin aulaan. 😀 Kotimatkalla lähti uudet tilaukseen. Ihmisellä on pakko olla yhdet terveyssandaalit, ei tule kesää ilman.

Juhlissa herkuteltiin juustojen lisäksi Oikian sipseillä

Juhlapaikkana oli MOW

Alkoholin juomisesta sanon sen verran, että a) pohjalaiseen sieluuni sattui kuinka vähän join, b) pohjalainen sielu iloitsi siitä kuinka paljon viiniä oli tarjolla ja c) en uskaltanut naukkailla ihan kauheasti (koska humalassa oleminen on nykyään epämiellyttävää). Kohta c: siis kuinka helvetin ärsyttävää on se, jos kieli ei käänny suussa.

Vaikuttajakekkerit itsessään olivat erittäin tervetullut tuulahdus tähän tasaiseen arkeen. Mun on vuosien aikana tullut niin huonosti käytyä missään bileissä ja se on ihan tyhmää. Verkostoituminen on mahtavaa ja muutenkin kivempi heittää tyhmää läppää livenä kuin instassa, jossa läppä ei edes toimi samalla tavalla.

Ehkä ensikerralla biletän myöhempään, kun lapsi on jo vähän isompi. 🙂 Kiitos Vaikuttajamedia ja VAMA Network kesäjuhlista! 🙂

Meillä vietettiin juuri lapsen yksvuotissynttäreitä (etukäteen) pienellä porukalla, joten viikonlopun ohjelmassa oli leipoa täytekakku. Ihan perus mansikkakakku, nyt kun ei vielä tarvitse olla mitään spidermaneja tai pawpatrolia.

Voitteko kuvitella kuinka hankalaa voi olla tehdä yksi yksinkertainen täytekakku?

Kakku numero 1: taikina vuokaan ja kakku uuniin. Kakku pois uunista ja jäähtymään. Sitten leikataan! Tein komean reiän kakun pohjaan, koska paistoin kakun 26-senttisessä vuoassa ja se oli tietysti aika littana. Ei siitä olisi voinut leikata kolmea tasoa.

Lähdettiin Kupittaan Cittariin hakemaan pienempää kakkuvuokaa. Ja ihan sellaista perinteistä, ei irtopohjavuokaa. Kupittaan Cittarissakin myydään ihan kaikkea, mutta ei tavallista kakkuvuokaa. Mentiin kahville ja ehdotin, että otetaan 61 ja käydään keskustassa Heirolissa. Koska Turussa oli Paavo Nurmi maraton, eikä autolla olisi ollut mitään järkeä lähteä. Niin mentiin sitten bussipysäkille ja ajeltiin kylille, ostettiin 23 cm kakkuvuoka, tehtiin ostokset Cittarissa, tultiin kotiin ja sitten…

Kakku numero 2: taikina vuokaan ja kakku uuniin. Tässä välissä mies kysyy eikö ilmakuplat pitäisi kopauttaa pois. Ainakin sitten uunista tullessa lopuksi. Murisin enkä kopautellut missään vaiheessa. Virhe. Kakun keskikohta laski kuin lehmän häntä. En malttanut odottaa jäähtymistä ja leikkasin kakun lämpöisenä. Toinen virhe. Seuraava taso oli niin repaleinen, ettei sitä voinut nostaa.

Päätin tehdä välissä marenkia.

Seuraava päivä.

Kakku numero 3: vatkaa munat, tiputa kaapista leipäpaketti munien sekaan ja panikoi. Taikina vuokaan, niin monta kopautusta ettei varmasti ole yhtään ilmakuplaa ja kakku uuniin. Kakku pois uunista ja pudotus pöydälle 30 cm korkeudelta. Ei lässähtänyt. Ihan täydellinen kakku. Leikkasin tasot, mutta keskimmäinen otti taas osumaa enkä voinut nostaa sitä. Oli uudet aivot, joten kippasin repaleisen tason toisen päälle alimmainen taso apuna. Vieläkin olen ylpeä tästä saavutuksesta.

Osasin jopa koristella kakun kerrankin. Ensi vuonna sitten joku vielä prameampi täytekakku kuin tänään. Ja ykkösellä maaliin tietysti.