Meillä oli tänään nimpparipiknik Kupittaanpuistossa. 🙂 Reffattiin varamummun ja hänen tyttärensä kanssa Kupittaan Cittarissa, josta keräiltiin koriin piknikeväät. Ennen ystävien saapumista paikalle joku ihan vieras mummu meinasi viedä söpön pojan mun rattaista kassahihnalle ja kotiin. Hui! Ei poika vielä tiedä, että ihan jokainen hetki ei ole hyvä flirttailuhetki, mutta täytyy sitten opettaa vanhempana. Olenhan toki todella hyvä opettamaan flirttailun suhteen yhtään mitään, sillä ihan vaan hymyilemällä baaritiskillä aikoinaan sai aivan liikaa vahinkoa aikaiseksi. Pohjalaisten miesten huumorintaju ei aina ihan riittänyt. Vaikka en minä heille koskaan hymyillyt, oli muuten vaan kestohymy naamalla, koska kukapa ei parikymppisenä olisi pelkkää hymyä päästessään viihteelle.

No mutta, nimpparipiknik.

Ennen kotoa lähtöä googletin ”dragon fruit kaktus”. 😀 Me ollaan ostettu tommottis pötkö kaktusta kasvitieteellisestä jo ehkä kolme vuotta sitten, mutta se ei koskaan lähtenyt kasvamaan. Kunnes tänä kesänä kesäkuun kuudes päivä tuuppasin dragon fruitin kavereineen parvekkeelle. Siellä se piru alkoi kasvamaan eikä siinä vielä kaikki! Mikähän ihmeen oksa siitä on nyt lähtenyt kasvamaan, aikooko se kukkia?!

Oli kyllä ihan superkivaa hengata puistossa tämä aivan liian kuuma päivä. Ei ehtinyt miettiä kuumuutta vaan sai nauttia hyvästä seurasta sekä syömisistä. Lapsella oli ihmeteltävää ja puuhasteltavaa monta tuntia. Ei siis ihme, että hän sammui kuin saunalyhty nyt illalla.

Vielä 1-2 kuumaa päivää ja sitten voi taas elää. Odotan niin paljon, että olisi vain +23 ja pystyisi harkitsemaan lenkkeilyä sekä muita mahtavia aktiviteetteja. Silityskasa odottaa sohvalla ja leipoakin pitäisi pojan synttäreitä varten, mutta teepä täällä jotain, kun kosteus on 60 prosenttia ja sisälämpötila +27. Mun keho on jo syksyssä, koska tekee mieli kaakaota, mutta ei näin kuumalla pysty. Edes villasukkia ei ole saanut vielä laittaa jalkaan.

Tahkis on tällä viikolla ollut lomalla, mutta me ei vallitsevan taloustilanteen takia lähdetty mihinkään reissuun. Puhun nyt omasta taloudestani, koska tokihan tuo toinen meistä käy töissä, mutta minä en ja siksi elän pienimuotoista hiljaiseloa. Nordea varmistaa mun jokaisen ostoksen kaupassa, joten olen vittuillakseni pitänyt kukkaron nyörit tiukalla. 😀 Niinpä viikon teema on ollut uudet talot, mutta vanhat maisemat.

Aloitettiin viikko seikkailulla Naantaliin asuntomessuille. Päästiin siellä uudiskohteiden makuun ja käytiinkin heti seuraavana päivänä katsomassa yhtä suhteellisen uutta taloa maaseudulta. Siitä lähtien on yömyöhään google sauhunnut, kun on etsitty eri vaihtoehtoja ja mietitty mitä tehdään.

Käytiin me tiistaina myös Kustavissa. Ollaan oltu ehtiväisiä. Käytiin syömässä munkit, ajettiin Raisioon Myllyssä käymään ja sitten sinne talonäyttöön. Keskiviikkona meillä oli leffailta, sekin Myllyssä. Katsottiin uusi Thor.

En oo miljoonaan vuoteen ostanut kirjaa, mutta *tän mä haluan!!

Torstaina käytiin uudelleen katsomassa houkuttelevaa taloa, mutta tällä hetkellä ainoa este ostamiselle on vuokratontin lunastushinta. Vuosivuokra tontista on niin jäätävä, ettei muu olisi järkevää kuin lunastaa tontti omaksi. Siksi tuli taas seinä vastaan, vaikka tuo talo on kyllä sellainen, mikä vie yöunet ja kaikki.

Talosta innostuneena tässä onkin tullut jo tutkittua talopaketteja ja ties mitä, vaikka ei me kyllä sellaisenkaan touhuun lähdetä. Sitten löysimme Turun seudulla taloja rakentavan A. Hellmanin, josta Laura oli kirjoittanut postauksen aikoinaan. Hänen kokemuksien perusteella tuotakin vaihtoehtoa voisi harkita. Koska olen hyvin nopea näissä asioissa, sovimme näytöt kahteen A. Hellmanin taloon maanantaille, koska haluan nähdä kumman työnjälki on parempaa, hänen vai sen toisen vastaavan, jonka tekemä talo kaihertaa mielessä edelleen.

Ja jotta välillä olisi muutakin ajateltavaa, eilen kävimme tervehtimässä turkulaista kuuluisuutta, Kullannuppua. Poikaa vähän pelotti mennä hevosen selkään eikä hän aivan yhtä rohkeasti ollut koskemassa kuin koiraan tai kissaan. Tallilta menimme Ilmaristen grillille syömään ja ajelimme Nousiaisten kautta kotiin.

Tänään todennäköisesti vain hiljennymme talobudjettimme äärelle ja toivomme universumilta merkkiä. Katsotaan joudutaanko unohtaa uudet talot.