Katsoimme eilen illalla Spider Man -leffaa, jossa käväistiin Euroopan puolella ja tänään yksi jakso The Grand Touria. Ne saivat haaveilemaan jostain kunnon ajeluretkestä Eurooppaan sekä Englannin maaseudulle. Ai että olisi ihanaa nähdä Saksan linnoja, Hollannin tulppaanipellot ja Englannin muuten vaan pellot. 😀 Skotlanti myös houkuttaa, mutta siellä voisi vaikka asua. Minulla on näin aikuisiällä järjetön palo ulkomaille, vaikken todennäköisesti uskalla lentää enkä siis ole missään Norjaa ja Ruotsia kauempana koskaan käynyt. Tämä seikkailuista haaveilu inspiroi muistelemaan mun ja Tahkiksen vanhoja retkiä, joten tässä postauksessa käyn läpi meidän huikeat seikkailut aikojen alusta.

Aloitimme seikkailumme varovaisesti käymällä Porvoossa, josta ajelimme Hämeenlinnan kautta Raumalle. Ei siis kovin villiä tosiaankaan. Porvoota ennen olin tietysti vienyt Tahkiksen käymään Ähtärissä kanssani ja onneksi vein, sillä Ähtärissä ei olla taidettu käydä sitten vuoden 2019. Parit perinteiset pohjalaisbileet oli siis alla ennen kuin siirryimme harrastamaan retkeilyseikkailuja.

Porvoo 2018

Arpainen 2019

2019 kerkesi paljon

Kesälomalla 2019 otimme suunnaksi Norjan. Lähdimme pösöllä kohti pohjoista ja tarkoitus oli ajaa Kilpisjärvelle asti, mutta jouduimme muuttaa suunnitelmaa kelin takia ja jäimme yhdeksi yöksi Tornioon. Siitä jatkoimme Kiirunaan ja sitä kautta Norjaan. Palanen minusta jäi Ruotsin ja Norjan rajalle, Riksgränseniin, kaikessa karuudessaan niin upea. Pakko joskus vielä päästä Abiskoon, joka ilmeisesti on jonkinlainen vaeltajien mekka, ainakin siitä vaeltajien määrästä päätellen, joka silloin siellä nähtiin.

Kävimme kääntymässä Lofooteilla turskalta haisevassa kylässä ja sitten ajelimme takaisin pohjoiseen. Yövyimme Skibotnissa ja palasimme Suomeen. Koska lomaa oli jäljellä, ajoimme Suomen halki Hossaan ja kävimme kävelemässä Ölökyn ylityksen.

Kabelvåg 2019

Hossan reissun jälkeen käväisimme vielä syksyllä tutustumassa Pieneen Karhunkierrokseen ja nähtiin ekat kuukkelit ikinä. 🙂 Vuosi 2019 oli kovin täynnä seikkailuja.

2020 TELTTAILTIIN

Vuodesta 2020 mainittakoon lähiseuturetkeilystä telttaretket niin Liesjärven kansallispuistoon kuin Teijoonkin. 2020 kesälomalla suuntasimme jälleen pohjoiseen, tällä kertaa aloitimme Kuusamosta ja päätimme seikkailut pohjoisessa UKK-vaellukseen (eka, toka ja kolmas päivä).

Liesjärvi 2020

Urho Kekkosen kansallispuisto 2020

Sitten tulinkin raskaaksi ja viimeisin teltassa vietetty yö on ollut UKK-vaelluksella. Vaelluskengät minulla oli jalassa viime vuonna ehkä 3 kertaa. Kunpa pääsisi pian taas! Seuraavilla seikkailuilla meillä on sitten kolmaskin osanottaja mukana. 🙂

Kuten olen tainnut mainita, päätin osallistua mamapilateskurssille. Se on näin torstaisin iltapäivällä ja sitä vetää fyssari, joka on erikoistunut tällaisiin synnyttäneisiin mammoihin sekä lantionpohjan kuntoutukseen. Viikko sitten laitoin hänelle viestiä voisiko hän tsekata onko minulla jonkinlainen vatsalihasten erkauma ja niin sitten tuossa tiistai-iltana parkkeerasin auton tuomiokirkon lähistölle mennäkseni vastaanotolle. En sinne kirkkoon vaan sen fyssarin luo.

Neuvottelimme ja tutustuimme hetken ennen kuin menin pitkäkseni. Hengittelin samaan tapaan kuin pilatestunneilla ja sain kuulla erkaumatilanteen olevan ihan hyvä. Tutkittiin myös lantionpohja samalla, mitä en siis ollut etukäteen ajatellut, mutta mikä oli kyllä tosi hyvä käydä läpi. Sain täsmällistä tietoa lantionpohjan tilanteesta ja tiedän nyt miten sitä treenata. En siis ollut ihan tikissä, mutta en nyt paskimmassakaan kunnossa. Tehtiin yksi kreisi vatsisliike, jota tehtiin tänään myös pilatestunnilla. En tietysti osaa sitä selittää miten se tehtiin, mutta siis saan mun navan liikkumaan alhaalta ylöspäin! 😀 En ole koskaan tiennyt osaavani tällaista tai pystyväni moiseen.

En myöskään alunperin ajatellut käyväni äitiysfyssarilla, kun lääkäri totesi jo aiemmin, että erkauma on ok. Silti tuli sellainen olo, että voisin käydä jollain alan ammattilaisella kuitenkin vielä ja sehän olikin money well spent todella. 🙂 Itsestä huolehtimisesta tulee hyvä fiilis!

Olen vastapainona kaikille syville vatsalihaksille ynnä muille pitänyt huolta meistä kaikista ja tehnyt meille banoffeeta eilen. Ihan sikahyvää ja niin helppo tehdä. Äsken myös vaihdettiin petivaatteet sekä hieman siirrettiin pinnasänkyä. Täytyisi tuon lapsen hyvinvoinnin eteen vielä saada tehtyä se, että hän alkaisi nukkua pidempiä pätkiä, jolloin myös meidän vanhempien hyvinvointi paranee. Ensi yönä nukutan hänet vaunuihin, koska niissä hän osaa nukkua. Sieltä siirrän pinnasänkyyn yöllä, kun herää ensimmäisen kerran. Toivottavasti tämä toimii, sillä alkaa parin tunnin välein heräily ottaa voimille vähitellen.

Jos nukkuisin vähän enemmän, voisin tämän erkaumatilanteeni turvin alkaa haaveilla juoksemisesta joskus parin kuukauden päästä. Jos saan lantionpohjani kuntoutettua kunnolla. 🙂