Olen tällä viikolla saanut seurakseni äitiyslomaa kanssani viettämään Tahkiksen, mikä on tietysti ihanaa ja rauhoittavaa. Jottei hänen kuitenkaan tarvisi ihan koko aikaa maata sohvalla kanssani, olemme tapojemme mukaisesti olleet hieman liikenteessä välillä. Tiistaina, jolloin oli laskettu aika, kävimme aamulenkillä kun taas eilen vietin lähinnä neulontapäivää. Tänään toteutimme metsäretken! En tiedä olenko oikein mitään muuta kaivannut niin paljon raskausaikana kuin kunnon vaellusta ja ylipäätään retkeilyä. Niinpä piti saada yksi pieni metsäretki vielä tähän ennen synnytystä, kun kerran synnyttämään ei nyt ole vieläkään menty.

Suuntasimme tietysti johonkin lyhyelle reitille, jossa saisi istahtaa mättäälle syömään sekä juomaan kahvit. Valintamme oli Kurjenrahkan kansallispuiston Savojärven kierroksesta erkaneva Lammenrahkan luontopolku, jota pitkin pääsee toki myös Pukkipaloon ja muualle.

Oli ihanaa nähdä luontopolkujen kylttejä. Oli ihanaa nähdä kansallispuiston kyltti. Oli ihanaa nähdä metsä, kuulla lintuja ja kuulla myös hiljaisuus. ♥

Ihan alussa meidät otti vastaan palokärki. En todellakaan ollut viitsinyt edes toivoa palokärjen näkemistä tai kuulemista, sen verran harvakseltaan niitä tulee vastaan missään. Niin vaan maailmanlopun huuto kuului metsästä ja hetken sille hymyiltyämme jatkoimme matkaa. Seuraavaksi meitä tervehti hömötiaisten kuoro ja sekin ilahdutti todella paljon. Mikään ei ole niin iloinen metsä kuin se, jossa äärimmäisen harvinainen hömötiainen asuu. On niin surullista, kun lintulajit häviävät vähitellen ihmisten tekojen seurauksena.

40+2

Tässä kuvassa on sisilisko, mutta en halunnut leikata kuvaa, sillä silmäni iloitsee linjasta, jonka olen näpännyt ihan vaan ohimennen pitkospuista. 😀

Enää maksimissaan viikko ja meitä on kolme!

Tämä hyvin pieni metsäretki ennen synnytystä teki todella hyvää tässä kohtaa, vaikka varmaan saattaa kuulostaa rajulta. Mieli tarvitsee tässä kohtaa ihan kaiken, mikä rentouttaa ja minulle retkeily on sitä. On aivan kiistatonta kuinka vain astumalla metsään verenpaine ja stressitaso laskee. Ihan parasta! ♥

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa

Katsoitko eilen Suomen peliä? Me tietysti katsottiin, koska onhan meillä molemmilla omanlainen futistausta. Miehellä tietysti sellainen oikea, kun on pelannut ja minä taas vain loikannut tyhjästä valokuvaamaan jalkapalloa. Jaksan aina naureskella omaa taustaani tällä saralla, olenhan kuitenkin niin pesäpallopitäjästä kotoisin kuin olla ja voi. Nyt kun en kuitenkaan ole kuvannut yli vuoteen, aluksi koronan takia ja tänä vuonna tämän raskauden, en ole niin tarkasti seurannut esimerkiksi Veikkausliigan tapahtumia. Jo perjantaina kuitenkin iski ihan järjetön ikävä kuvaamaan, kun ensimmäisen kisalähetyksen alussa näytettiin video, jota katsoessa pystyi huudahtamaan parikin kertaa kuinka olen ottanut tuosta tilanteesta kuvan.

Eilinen peli oli kamala, kuten varmasti koko Suomi ja maailma tietää. Aluksi se oli kamala omalta osaltani siksi, että eläydyin liikaa ja tuntui kuin koko kohtu olisi ikuisessa jännityksessä. Vauva oli kääntynyt ihan ihmeelliseen asentoon niin, etten tuntenut liikkeitä lähes koko iltana enkä varsinkaan sitten, kun tuli jo entisenkin stressin päälle vielä isompi stressireaktio Christian Eriksenin tapauksen takia. Se oli jotain, mitä kukaan ei halua koskaan haluaisi nähdä jalkapallokentällä tai varmaankaan ylipäätään missään.

laiska sunnuntai

Tänään kävimme kaupassa heti aamusta ja jo sen reissun aikana mua alkoi ihan kamalasti väsyttää. Siihen ei tuntunut auttavan yhtään mikään ja lopulta mentiin päikkäreille. Tällaista ihme väsymystä on nyt ollut viime viikkoina aivan liikaa enkä oikein tiedä ovatko nyt rauta-arvot viimein tippuneet liikaa, ovatko sokeriarvot jotenkin päin hemmettiä (ei pitäisi olla) vai onko tämä nyt vain jotain seurausta tuosta eilisestä stressistä. Hemoglobiinin pääsen mittauttamaan vasta 1,5 viikon päästä, joten sinne asti pitäisi sinnitellä ainakin. Enkä minä sitä sano, kai tämä raskaus itsessäänkin väsyttää? Jos viimeinen kolmannes tarkoittaa paluuta alkuraskausoireisiin, on jäätävä väsymys itselläni yksi niistä oireista.

Mitään muuta erikoista tänään ei olekaan sitten tehty. Neulontaa olen harrastanut sen, mitä jaksanut. Tahkiksen paidan toinen hiha alkaa pian olla valmis ja pääsen aloittamaan toista. Helmakaan ei toki ole vielä kokonaan valmis, mutta ei se vaadi enää kuin varmaan reilun yhden lankakerän verran.

PALUU SALILLE

Eilen ennen jalkapalloa pohdimme kovasti jotain omaa urheilusuoritusta ja ihan yllättäen päätimme lähteä käymään salilla. Katsoin netistä jotain liikkeitä, mitä voin raskaana ollessa tehdä ja sitten mentiin. Puoli tuntia treenasimme ennen kuin piti lähteä kotiin suihkuun ja tv:n äärelle. Oli hauskaa! En ole oikeastaan ollenkaan Turussa asuessa harrastanut salilla käymistä, mutta kovasti olen sitä viime aikoina kaivannut. Oli ihanaa käydä eikä varmasti jää ainoaksi kerraksi!

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa