Kun kesälomalla olimme suoriutuneet reilun parin tunnin Ölökyn ylityksestä, olo oli mahtava kaikesta kokovartalokolotuksesta huolimatta. Olin juuri ylittänyt Ölökyn lisäksi itseni, koska uskalsin kävellä rotkojärven yli ja toisekseen kykenin kävelemään vaativan luontopolun läpi useita kilometrejä, eikä se edes ollut aivan liian raskasta vaan ihanan haastavaa. Pidän tätä ihmeenä, sillä olenhan entinen sohvaperuna ja edelleen hieman lihava (kai, en tällä hetkellä oikein pysty hahmottamaan kokoani).

Koska monen tunnin patikointi oli hauskaa, sitä piti saada heti lisää ja tavallaan just tälläkin hetkellä kaipaan kunnon selkäsaunaa, jonka saa vaeltamalla pari tuntia. Onneksi myös siellä, mistä olen kotoisin, on olemassa ainakin yksi virallinen luontopolku, joka löytyy netistä googlettamalla Pyhävuorta ja luontopolkua. Vaikka olenkin asunut Vimpelissä koko nuoruuteni, en ollut koskaan kuullut tästä polusta. Löysin sen netistä ja tottakai se piti päästä kävelemään läpi, koska mikä vimpeläinen minä muuten olen.

Pieni varoituksen sana kaikille muille yli-innokkaille vaeltajille Vimpeliin: tämä reitti on keskivaativa. Se ei ole yhtä paha kuin Ölökyn ylitys, mutta se on silti haastava ja sen kyllä huomaa viimeistään siinä vaiheessa, kun olet keskellä erämaametsää, etkä tiedä oletko Vimpelissä vai Alajärvellä ja tuleeko seuraavaksi vastaan hirvi vai karhu.

Meitä ei tullut vastaan kuin kaksi käpyjen kerääjää vähän ennen Kaartusen hiekkakuoppia. Sitä ennen juoduimme kahden ihan jäätävän sadekuuron alle, joista toisella kerralla pystyimme odottamaan laavulla hetken sateen laantumista. Pelkäsin ukkosen yllättävän, mutta onneksi niin ei käynyt.

Reitillä on kolme eri lähtöpistettä, Pyhävuori, Kellaripuro ja sitten Lakiksen takana koordinaateissa N63° 5.67392′ E23° 49.66988′. Me lähdimme tuolta Lakikselta ja kastuimme heti ensimmäisenä, kun sattui satamaan vähän liikaa ja reitin alussa aikoinaan ollut laavu on poltettu.

Polulla oli jonkun verran esteitä alkumatkasta ja joutui kiertämään kaatuneita puita, mutta sellaista se on metsässä. Polku myös muuttui matkan varrella normaalista metsäpolusta kivikkoiseksi ja sitten taas heinikoksi. Kaartusta lähestyessä ylitimme kallioita ja sai tosissaan katsella mihin astuu. Kaartusentien ylityksen jälkeen saavuimme aivan mielettömän mahtavaan paikkaan, Kellaripurolle. Sinne täytyi laskeutua pitämällä kiinni naruista ja muistan, kun mietin tämän tällaisen patikoinnin olevan elävän elämän oikea elämyspuisto. Miksi mennä johonkin kiipelilypuistoon, kun voi kävellä läpi vaativia ja keskivaativia luontopolkuja?

Kellaripurolta ei enää ollut pitkä Pyhävuorelle, mutta jonkin verran sielläkin riitti tekemistä. Pyhävuori on nimensä mukaisesti nyppylä, joten final test kulki hakkuualueen läpi Pyhävuoren alle, josta sitten kiivettiin kalliota ja kivikkoa pitkin ylös. Se tuntui hieman hapottavalta parin tunnin patikoinnin jälkeen. Meinasi usko loppua, mutta periksi ei tietenkään voi antaa. Halusin Jonin näkevän Pyhävuoren, sillä onhan se hieman pyhä paikka. Siellä lappalaiset aikoinaan polttelivat uhritulia.

Pyhävuorta sanotaan Pohjanmaan Koliksi, enkä yhtään ihmettele tätä maisemaa katsoessa. Olen nähnyt sen monta kertaa, mutta aina se on yhtä upea. Lappajärven kauneudesta ei vain pääse mihinkään.

Pyhävuori-Lakeaharju -reitille meille tuli pituutta 6,92 km ja aikaa meni 2 h 22 minuuttia. Siinä sai hetken tarpoa, mutta olihan se nyt mahtavaa. On hienoa, että Vimpelissäkin on merkitty luontopolku, vaikkei se ympyräreitti olekaan.

Pitkään toimistotyötä tehneenä niskahartiaseutuni saattavat oireilla silloin tällöin, useimmiten säteillen päähän tai käsiin. Kevättalvella minua vaivasi vasemman käden kyynerpään särky, joka välillä tuntui ranteessa asti. Tiesin mistä vasen käteni oli saanut osumaa, sillä suoritin töissä pari kertaa viikossa tietyn työtehtävän, jossa toistin samaa liikettä ja se nyt vaan tuntui heikomman käden kyynerpäässä.

Kävin sitten työfysioterapeutilla siinä joskus helmikuussa muistaakseni, kun meillä on ollut tapana treffata välillä. Hän tutki hieman käsiäni ja totesi minulla nyt vaan olevan vasemman käden hauis hieman huonossa kunnossa. Notta lisää lihaskuntotreeniä vaan! Teimme diilin, että mun täytyy kahdeksan kertaa tehdä lihaskuntotreeniä ennen kuin saan varata seuraavan ajan hänelle.

Aloitin heti treenit. Kaksi ensimmäistä kertaa tein jumppapallon kanssa kotona koko vartalon treenin. Oli kamalan raskasta ja tasapaino oli ihan hakusassa. Kolmas treeni oli kymmenen minuutin core & reisi -treeni Yogaiasta, joka muuten oli tosi hyvä. Kymmenessä minuutissa saa yllättävän paljon aikaiseksi. Neljäs treeni oli käsitreeni Yogaiasta jälleen. Viidennellä kerralla teimme ulkona miehen kanssa sekä käsitreenin että coren & reidet ja kuudennella kerralla core & reidet taas.

Vitsit kuinka hyvältä pieni lihaskuntotreenikin tuntuu! Vaikkei tee kuin sen kymmenen minuuttia, saa lihaksiin kivan poltteen. Varsinkin vatsalihasten treenaaminen on aina kivaa, vaikka joskus tuleekin niin kipeäksi, ettei seuraavina päivinä oikein pysty nauramaan eikä yskimään.

Vasemman käden kihelmöinnit loppuivat kuin seinään alotettuani lihaskuntotreenin. Liike on lääke eikä siitä vain pääse mihinkään, että lihakset kaipaavat ärsytystä toimiakseen kunnolla. Jos niskahartiaseutu jumittaa, lapojen väliin tarvitaan verenkiertoa.

Kesään mennessä olin saanut suoritettua ne kahdeksan vaadittua kertaa lihaskuntotreeniä, mutta se aika työfyssarille on edelleen varaamatta. Kahdeksannen kerran jälkeen on tullut tehtyä lihaskuntoa niin kotona kuin ulkonakin, nykyään joka viikko jotain. Toissa sunnuntaina teimme 45 minuutin kahvakuula- ja kehonpainotreenin ja se oli niin ihanan tehokasta, että eilen taas heilui kahvakuulat meidän olohuoneessa.

Sitä oikeasti kaipaa jotenkin, sellaista kovaa tekemistä ja ryhtiä lihaksiin. Varsinkin toimistotyöläisenä on parempi rakentaa lihaksia nyt kuin ihmetellä 50-vuotiaana miksei tullut koskaan tehtyä mitään. Teetkö sä lihaskuntotreeniä?