Kaatumiseni jälkeen on ollut aika selkeää kuinka tärkeää on panostaa kunnon kenkiin talvella. Suomessa on kuitenkin aika vaihtelevat sääolosuhteet, mikä tekee teistä välillä ihan turhan liukkaita. Ei voi laskea hiekoituksen varaan vaan on huolehdittava ihan itse, että pysyy pystyssä. Ostin kitkakengät jo ennen uutta vuotta, mutta totesin, ettei jäähän taida purra oikein mikään muu kuin kunnon piikit. Niinpä surffasimme kauppoihin poikaystävän kanssa lauantaina ja innostuimme ajatuksesta ostaa Salomonin nastakengät.

Myllyn XXL:ssä poikaystävä testasi isäni kehumia Salomonin Spikecrosseja (nämä) ja totesi niiden tuntuvan aika hyviltä. Myllyssä ei kuitenkaan ollut oikeaa kokoa, joten päätimme ajaa Skanssiin kenkien perässä. Sattumalta siellä oli hyllyssä Spikecrossien pienin koko, joten testailun jälkeen nappasin minäkin kenkälaatikon kainaloon kiikuttaen sen kassan kautta ulos.

Eilen lähdimme tietysti kokeilemaan kenkiä ulos. Päädyimme Kurjenrahkaan Savojärven kierrokselle, jossa totesimme moneen kertaan, ettei muilla kengillä olisi pärjännyt ollenkaan. Pitkospuut olivat useilla pätkillä ihan jäässä, jolloin piikeistä oli todellakin hyötyä.

Salomonit tuntuivat jalkaan tosi tukevilta ja hyviltä. Hyvin pysyi pystyssä, vaikka Spikecrosseissa ei ole nastoja aivan yhtä paljon kuin Speedspikeissa (nämä).

Nyt alkaa olla kenkäosasto tarpeeksi hyvin varustettu ja voi vaan alkaa treenata sitä juoksemistakin kohta. Vai pitäisikö ensin mennä kokeilemaan kuinka hiihto sujuisi?

Nykyihmiset tuntuvat lipsahtaneen hyvin suorituskeskeisiksi. Kaikkea täytyy pystyä mittaamaan eikä lenkkeily ole mitään ilman älykelloa. Pitää tietää keskinopeus ja -syke, jotta voi ensikerralla sitten taas olla vielä tehokkaampi. Ja auta armias, jos kellosta on patterit loppu, eihän sitten voi edes urheilla.

Minäkin olin joskus kovin sykemittaririippuvainen. Lenkille, hiihtämään eikä ratsastamaan voinut todellakaan mennä ilman sykemittaria. Oli hauska nähdä kuinka laukkaaminen nosti sykkeen aina maksimiin todennäköisesti johtuen siitä, että unohdin aina hengittää laukatessa.

Jossain vaiheessa jouduin kuitenkin lenkkeillä ilman mittaria ja tajusin, että ulkoilla voi myös ilmankin. Ei kaikkea tarvitse mitata ja ulkoilu on olemassa, vaikkei siitä ole dataa, kuvia tai käppyröitä. Huomasin kuinka rentouttavaa sellainen lenkkeily itseasiassa on. Tänä vuonna keväällä tajusin myös, ettei lenkin vauhdilla sinänsä ole mitään väliä silloin, kun on hakemassa ulkoa pääasiassa irtautumista arkisesta aherruksesta. Eniten merkitystä on sillä, että on vain ulkona ja haahuilee. Etenkin, jos työ on suorituskeskeistä exceljohtamista, kannattaisi ihmisen lähteä ulos ihmettelemään maailmaa ilman mitään mittaamista.

Me käytiin eilen Turussa jokirannassa kävelemässä ja katselemassa jokeen rantautuneita sotalaivoja. Ne pysähtyivät Turkuun ennen kuin jatkavat matkaa Saaristomerelle ja Selkämerelle sotaharjoitukseen. Emme olleet lenkkitamineissa vaan ihan tavallisissa vaatteissa nauttimassa aurinkoisesta sunnuntaista Turussa. Kävimme Turun linnassa kahvilla, josta kävelimme takaisin förille ja ylitimme joen.

Matkalla autolle tajusimme yhtäkkiä tilhien huutelevan. Jäljitimme linnut viereiseen koivuun, josta ne lentelivät toisiin puihin ja lopulta ne olivat sopivasti kuvausetäisyydellä.

Nyt saatte lintubongauskuvia tänne, sillä kaikista linnuista minun mielestäni tilhet ovat maailman kauneimpia. En ole edes bongannut saati sitten kuvannut niitä moneen vuoteen, mutta onneksi olin puhunut tästä miehelle, joka on koko viikon muistutellut kuinka oli kuullut tilhet keskustassa.

Tilhien lisäksi meitä viihdytti kaksi hassua oravaa, joista toinen pyydysti tammenterhoja ja sitten piilotti niitä lehtien alle maahan. En tiedä huomasiko orava ajatella kuinka hän mahtaa routaisesta maasta sitten talvella onkia saaliinsa, mutta hänen mielestä se oli kai sitten ihan hyvä idea.

Koko muu maailma unohtui siinä, kun seurasimme ja kuvasimme eläinten touhuja. Se oli just sitä, mitä ulkoilun pitääkin. Rentouttavaa ja kivaa. Aina ei tarvitse juosta tiukat trikoot jalassa ja älykello kädessä.

Ihanaa maanantaita, muistathan antaa armoa itsellesi myös tällä viikolla!