Me tultiin just kävelylenkiltä koko perhe ja nyt keittiössä puuhaillaan ruokaa meille kaikille. Kiva auringonpaiste ulkona, mutta tuuli on ihan järkyttävä. Ei siis mikään sellainen keli, joka houkuttelisi ulkoilemaan enemmänkin. Eilen oli paljon parempi sää minun makuun, kun satoi! Kesäsade raikastaa ja antaa myös luvan levätä. Me tosin ei tietenkään levätty vaan käytiin molemmat juoksemassa! Minäkin! 10 kuukautta meni synnytyksestä, että sain aikaiseksi. Oli ihanaa. Jouduin tosin laittaa urheiluliivit tilaukseen, kun ei mitkään vanhat enää mene päälle ja juoksemista olisi mukava harrastaa koko kesä.

Olikin tosi hyvä mieli eilen, kunnes oveen koputettiin päivällä. Alakerran naapuri kävi kertomassa, että meiltä kuuluu aikamoinen melu hyvin usein. Poika oli juuri tätä ennen paiskonut varamummun ostamia duploja täysiä lattiaan, niin kuin hän tekee joka päivä tyhjentäessään duplosäkkiä. Tiedättehän sen leikin, jolla lapsi harhautetaan tekemään välillä jotain muuta kuin nousemaan seisomaan. Ei nimittäin ihan koko ajan jaksaisi olla juoksemassa perässä ja vahtimassa, ettei poika lyö päätään lattiaan. Duplojen heittely on mukava hengähdystauko.

Valitettavan vaikea sitä on vauvan puuhasteluja rajoittaa, mitä ääniin tulee. Eilen illalla puuroa odotellessa oli varsinainen messu taas kuin myös nukkumaan mennessä. Lisäksi poika huutaa kurkku suorana aamuisin (5-8 välillä), jos äiti kehtaa lähteä käymään vessassa. Voihan se olla, että nämä elämän äänet vituttaa, mutta tämä on kerrostalo. Viimeinen kerta kun minä asun kerrostalossa, toivottavasti.

Tuon kohtaamisen jälkeen lähdimme ostamaan kesäkukkia parvekkeelle, että saisi jotain piristystä. Toimi! Sain monta ihanaa kukkasta asumaan meille.

Nyt on mukavaa, kun on kesäkukkia ja sekin, kun käytiin jo lenkillä. Elämän äänistä en ajatellut ottaa enempää stressiä, meillä sentään on kuitenkin hiljaista ainakin öisin.

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa

Tänään on varmaan vähän muutakin ihmisillä mielessä kuin lenkkeily, mutta ajattelin silti kirjoittaa postauksen aiheesta, koska asia on ollut mielen päällä tässä kuluneen viikon aikana. Ja jokainenhan sen tietää, ettei huonoilla kengillä kannata lenkkeillä tai tehdä yhtään mitään, mutta silti tämä on nyt pakko päästä sanomaan. Ihan muistutuksena itselleni myös, että jokaisen juoksukenkävalmistajan kenkä ei välttämättä sovi, vaikka kuinka tuntuisivat tosi hyviltä.

Jotkut blogiani pisimpään lukeneet varmasti muistavat New Balance -hulluuteni. New Balancen 890 oli paras juoksukenkä koskaan ja niin voin varmasti vieläkin sanoa niistä vanhoista malleista. Ne istuivat jalkaan kuin sukka ja ikävöin niitä julmetusti!  Seuraavaksi kokeilin Hokaa, mutta reväytin takareiden ne jalassa enkä ole sen jälkeen koskenut. Koska kenkien vikahan se toki oli, eikä esimerkiksi lämmittely ollut yhtään puutteellinen. Hokien jälkeen vannoin Asicsien olevan ihan parhaat. Kuljin ne jalassani raskaana ollessa ja yhdeksän kuukautta synnytyksen jälkeenkin vielä. Tai siis ostin siinä välissä uudet, mutta sama malli.

Raskaana olessa ja sen jälkeen minulla väsyi kävellessä alaselkä tosi paljon. Luulin sen johtuneen isosta mahasta, mutta taisinkin olla väärässä! Tuli nimittäin ostettua tuossa pari viikkoa sitten ihan ohimennen Adidakset ihan vaan arkikengiksi ja niiden kanssa kävikin niin, ettei selkäni väsykään. Olin tietysti aivan ihmeissäni, mutta myös onnellinen, että tuli kokeiltua eri kenkiä ja huomattua tämä asia. Sitten kun lähden joskus oikeasti juoksemaan, kokeilen Asicsia vielä, mutta kävelemään en enää niiden kanssa lähde.

Tarinan opetus on siis taas se sama kuin aina: hyvin pienestä on kaikki kiinni. Tottakai askellus vaikuttaa selkään, hyvänen aika. Olisi se nyt pitänyt jo ihan ennestään tietää eikä syytellä omaa mahaa. 😀

EI pidä lenkkeillä huonoilla kengillä. 🙂