Tänä vuonna äitienpäivä tuntuu vähän erilaiselta kuin aiempina vuosina. Ainahan äitienpäivä tärkeä päivä ollut, mutta nyt tosiaan tuntuu hieman eriltä, kun omassa mahassa kasvaa ihminen ja minustakin tulee jonain päivänä vielä äiti. Saan tämän kuulostamaan kamalan kaukaiselta asialta, vaikka todellisuudessa laskettuun aikaan on nyt enää kolme kuukautta. Sehän ei ole paljon mitään!

Me tultiin justiin äitienpäivän vietosta Raumalta kotiin. Oli jo aikakin käydä näyttäytymässä, sillä koronan takia viimeksi oltiin käyty kesälomalla kyseisessä kaupungissa vierailulla. Oli myös erittäin virkistävää käydä jossain Varsinais-Suomen ulkopuolella, vaikkei Rauma mitenkään kaukana olekaan. Maakunnan rajan ylitys tuntui todella villiltä! 😀

Tämä koko viikonloppu on taas ollut yhdenlaista juoksemista paikasta toiseen. Eilen käytiin aamusta heti lenkillä, joka venyi yli viiteen kilometriin, vaikka alunperin piti käydä katsomassa ihan vaan valkovuokkoja. Lenkin jälkeen lähdimme lastenvaunukaupoille työntelemään vaunuja, jotta vähän voisi hahmottaa, mitkä vaunut haluaisi ostaa. Siinä lopulta kuluikin aikaa yllättävän kauan, kun ihmeteltiin Britaxeja ja Cybexejä yhdessä myyjän kanssa. Emmaljungaa piti mennä katsomaan eri liikkeeseen eikä se nyt sitten ainakaan helpottanut yhtään valinnan vaikeutta.

Lopulta ruoka-aika alkoi kolkutella, joten päädyimme syömään Myllyyn, koska ruokakaupassakin piti käydä samalla reissulla. Nälkäisenä on ihan tuskaa mennä kauppaan, joten parempi oli syödä välissä ja sitä paitsi raskausdiabetes ei anna armoa. Liian pitkistä ruokailuväleistä rokotetaan heti.

Tuo lastenvaunuasia ei ole mikään helppo. Parhaat vaihtoehdot mielestäni olisivat Cybex Talos S Lux tai Emmaljungan joku malli. Vaunuissa tähän asti eniten on ahdistanut hinnat ja juu, olen liittynyt tiesmihin facekirppiksille ja kyttään käytettyjä silmä kovana. On vaan hankalaa, kun ei yhtään tiedä, mitä oikeastaan metsästää. Onneksi tässä on vielä aikaa toki, mutta toisaalta olisi kiva tehdä isotkin hankinnat jo vähitellen, että voi sitten vaan keskittyä olemaan raskaana.

Nyt on pakko päästä hetkeksi makuuasentoon ja rehellisesti ihan vaan levätä. Ollut aikamoista menoa pari päivää, eikä se töissä ensi viikolla paljon helpota, kunnes loma alkaa.

Seuraa seikkailujani instassa! 🙂

Onko otsikon kysymys tuttu ajatus sinulle? Miten voi tietää haluaako lapsia? Tätä olen useamman vuoden itse nimittäin pohtinut ja välillä myös haastatellut työkavereita toivoen jonkun sanovan jotain, mistä vaan voisi tietää. Mutta ei, kukaan ei koskaan osannut sanoa. Jotkut ovat tienneet jo nuoresta asti haluavansa suurperheen ja jotkut kommentoivat, että onhan se raskasta, mutta kuitenkin antoisaa. Ota näistä siis selvää sitten…

Eräissä kekkereissä vuosia sitten kuulin miesten puhuvan keskenään siitä, että miten voi tietää haluaako lapsia. Toinen jo isäksi tullut vastasi toiselle sen vain tietävän. Kyllä sen sitten tietää. Entä jos ei oikeasti osaa päättää? Entä jos on jo reilusti yli 35, eikä ole mitään hajua, mitä haluaa? Ei ole omakotitaloa eikä edes naimisissa.

En varmasti ole ainoa nainen näiden ajatusten kanssa. Kun vuodet vain vierivät, mutta ei tiedä. Periaatteessa haluaisi, mutta mitä jos eläisikin vain kahdestaan miehen kanssa? Jos houkuttelisin Tahkiksen muuttamaan kanssani ulkomaille tai ainakin aluksi kiertämään maailmaa? Olisi ihanaa asua Skotlannissa, vaeltaa jossain Kroatissa ja kokea mielettömiä seikkailuja yhdessä.

Tuli korona, eikä ulkomaille voinut lähteä. Ei siis sillä, että olisin uskaltanut lentää, mutta olin jo alkanut puhua asiasta ääneen. Että johonkin voisi lähteä. Ja lentää. Käytiin vaeltamassa molempien ensimmäinen oikea vaellus UKK:ssa, joka oli tietysti uskomaton kokemus. Kaikki etelän materialismikeskeisyys ja betoni tuntui ihanan kaukaiselta. Sitä tunsi itsensä niin pieneksi keskellä tuntureita tunturikiurujen iloitessa vieressä. Näki, kun sadealue uhkasi ja pääsi huokaisemaan helpotuksesta, kun se ei tullutkaan päälle.

RASKAUS YLLÄTTI

Loppuvuodesta tulinkin raskaaksi. Ihan tuosta noin vaan. Raskaustestin kaksi viivaa olivat ihan käsittämätön asia, en ikinä ajatellut, että voisin olla raskaana. Mutta niin vaan olin. Eipä tarvinnut enää miettiä haluanko lapsia, koska nyt sellainen tulee. En missään kohdassa ole ajatellut, etten halua tätä vaan ennemmin raskaus tuntui todella luonnolliselta ja siltä, että näin tämän kuuluukin mennä. Mitä sitten, jos ei päästä kiertämään maailmaa kahdestaan? Mitä sitten, vaikka ei päästä vaeltamaan hetkeen? Kaikkea ehtii tehdä myöhemmin. Aivan liian pitkään tässä on jo ehtinyt touhuamaan ilman lasta.

Vaikken ole vielä lähelläkään synnytystä, on raskaus ehtinyt tuomaan mukanaan kaikkea mahtavaa meille molemmille. Potkut näkyvät jo vähitellen ja tänään ostimme söpön mittarimatopehmolelun. Kaikki on niin söpöä just nyt. 😀 <3 En jaksa vaivata päätäni edes rahalla, vaikka tiedän kaiken tulevan maksamaan paljon. Ajattelen vain, että on ne muutkin selvinneet taloudellisesti ja muutenkin.

Otsikon kysymykseen en silti tiedä vastausta. En tiedä kannattaako tehdä niin kuin me tehtiin, kokeiltiin. 😀 Meidän kohdalla tämä toki oli ihan toimiva tapa. Sen vain tiedän, että jos pohtii ja pohtii, aikaa kuluu liikaa eikä välttämättä koskaan saa tietää.

Seuraa seikkailujani instassa. 🙂