Tällä viikolla minulla alkoi uusi vanha arki. Mieheni palasi puolentoista vuoden opintovapaan jälkeen takaisin töihin ja sen myötä meikäläinen järjestää lapsen päiväkotiin joka aamu. Olen siis saanut todellakin laiskotella viimeiset 1,5 vuotta, kun ei ole tarvinnut mitään muuta kuin järjestää itsensä töihin.

Ensalkuun (lausutaan pohojalaisittain ensalakuun) olin lapsen kanssa kahdestaan alkuviikosta pari päivää, kun mies oli viimeistä kertaa opintoihinsa liittyen käymässä Jyväskylässä. Keskiviikkona hän vielä oli kotona, mutta sitten torstaista lähtien minun uusi arki alkoi oikeasti. Aiemmin olen vauva- ja taaperoaikana raahannut lapsen päiväkotiin lähinnä kantamalla, pulkalla, rattailla ja autolla eikä pyöräoptiota ole ollut ollenkaan. Nyt kuitenkin vihdoin sain myös pyöräoption! Kiinnitettiin peräkärry mun pyörään ja nyt saan vietyä hänet pyörällä myös. Se toimii parhaiten, koska sitten voin päiväkodista jatkaa töihin pyörällä. Toimistolla kun tarvii käydä muutaman kerran viikossa.

Tämän viikon päiväkotiviennit menivätkin ihan urheilusta. Olen pyöräillyt tällä viikolla 39,2 km. 😁 Niin sanottuja tehominuutteja on yli 300, kun normaalisti on pitänyt ihan tekemällä tehdä se liikuntasuositusten 150. Toisin sanoen oikke hyvä! Arkiliikunta on ihan parasta, joten tykkään kyllä tästä muutoksesta.

Torstain asu: paita Versonpuoti – housut Nike – kengät Mizuno

Lapsen kanssa putsattiin tänään hänen muutama pihalelu myyrän kakasta 😝

MEILLE TULI KIIKKUKEINU

Tänään olen ollut aika paljon takapihalla pihahommissa ja nyppinyt rikkaruohoja sekä reunustin yhden istutusalueen. Hetki sitten koottiin ”kiikkukeinu” eli riipputuoli. Ai että minun ruho lepää siinä! Aina, kun painan pääni sinne perälle tyynyyn, tunnen kuinka mun verenpaine laskee ihan kuin olisin metsässä. Vinkkivitonen moisen tuolin ostamiseen: paras aika on Jyskin synttärit keväällä. Maksoin tuolista 150 euroa eikä tuo kaluste tule enää tänä vuonna todennäköisesti maksamaan noin vähän. Minä nimittäin kyttäsin niiden hintoja jo viime kesänä sekä syksynä, mutta mielestäni parhaat tarjoukset olivat 250 euroa.

Huomenna sitten taas sukellus arkeen. Vien lapsen kävellen, koska olen etänä ja tiistaina sitten taas pyörällä. Toivon hyviä kelejä loppuviikkoon, koska lauantaina aion lähteä rimpsalle kollegoiden kanssa! 😁

Minulla on tällä viikolla ollut loma. Oikein aktiivinen lomaviikko, ensin Ähtärissä ja sitten kotona. Lähdettiin Ähtäriin lauantaina ja kohteena siellä oli vanhempieni vuokraama mökki, jossa olemme joskus aikojen alussa ennenkin olleet. Aikana, jolloin ei vielä ollut lapsia. Nyt mökin täytti lasten huuto ja touhu, kun meidän tenava ja hänen serkkunsa keksivät kaikenlaista leikittävää koko ajan.

Lomaviikko sai määritelmän aktiivinen siitä syystä, että me aikuisetkin keksittiin koko ajan jotain touhuttavaa. Ekana iltana käytiin lyhyellä kävelyllä, seuraavana jo vähän pidemmällä, sitten välipäivä Keskisen kaupassa ja taas kävelemään seuraavana aamuna. Se toisen päivän pidempi kävely oli eläinpuistokierros. Hieman surullinen tunnelma siellä oli, kun liput sai joko ostaa netistä tai Mesikämmenestä ja usea häkki joko odotti huoltoa tai uusia asukkaita. En ole koskaan nähnyt vastaavaa tuolla. Isäni vitsaili, ettei täällä ole yhtään sellaista eläintä, jota hän ei voisi nähdä Hallapurolla (Vimpelin sivukylä). Vaikka oli siellä toki kultapandat, kultafasaani ja tunturipöllö, joita tuskin elää Hallapurolla. Kaikki muut kyllä: karhu, saukko, hirvet, peurat, korpit, huuhkaja ja moni muu pöllö. Jäin miettimään ketä varten eläinpuistot edes ovat olemassa, jos ne vain vievät rahaa, mutta eivät tuota sitä tarpeeksi kattamaan kaikkia kuluja. En jaksanut silti sen syvällisemmin asiaa sitten pohtia. Ne, ketkä eläinpuiston omistavat, varmasti miettivät tätä aika paljonkin.

Outfit of the spring: takki Stadiumista, pöksyt Nike ja sukat kans.

Eka kerta viiteen vuoteen, kun ajoin tavallisella pyörällä. Omani on jälkisähköistetty.

KIERINNIEMEN LUONTOPOLKU

Pakkasimme tällä kertaa reissuun mukaan myös eräretkikamppeet, koska kaipaamme eräretkielämää, joka meillä ennen oli. Niinpä kuluvan viikon tiistaina suuntasimme läheiselle Kierinniemen luontopolulle, jonka lähtöpaikka sijaitsee Ähtäri Zoo Campingin pihassa. Luontopolku ei ole pitkä vaan vajaa 3 km ja vaikka netti kertoo sen olevan keskivaativa, ei se silti mikään hurjan raskas ollut vaan meidän vajaa 4-vuotias jaksoi juosta puoliväliin keposasti ennen kuin isukki joutui kantojuhdaksi. Itse pidin kierroksesta erittäin paljon, koska eri vaiheissa reittiä tuli vähän väliä järvi vastaan. Alla oleva kuva on nimenomaan Kierinniemestä.

Luontopolkureissu oli kehoni mielestä aivan liikaa ja pukkasi kuumeen päälle keskiviikkona. Olen syvästi allerginen koivulle ja Ähtärissä ollessa höllensin vähän allergialääkitystä, joka sitten kostautui näin. Keskiviikkona matkustimme kotiin ja oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun yritin nukkua autossa. En kuitenkaan nukahtanut, koska en vain nuku autossa koskaan.

TAKAISIN KOTONA

Keskiviikon siis makasin sohvalla kuumeisena, joka siitä sitten yön aikana väistyi. Koska en halunnut tuhlata lomaani sairastamiseen, lähdimme käymään Ikeassa, Vekessä, Jyskissä ja vaikka missä. 😀 Olemme miettineet pientä laatoitusurakkaa takapihalle, mutta se nyt on edelleen kesken koko asia. Emme osaa päättää tehdäänkö vai ei. Vekessä ja Jyskissä halusin käydä katsomassa riipputuoleja. Olisin halunnut sellaisen jo viime vuonna, mutta oli muutakin ostettavaa. Nyt riipputuolin aika tuli vihdoin ja tilasin lopulta Jyskistä hyvästä tarjouksesta sellaisen.

Raparperipiirakkaa tulossa jonkun ajan päästä!

Eilen oli tylsä aamu, koska piti ekana suunnata vaihtamaan renkaat. Menin ja olin ulkona liikkeestä kymmenessä minuutissa. Sen jälkeen ajoin Scandinavian Outdooriin ostamaan vihdoin repun, jota olin miettinyt jo pitkään. Tarvitsin läppärin kantamiseen jonkun järkevän kantovälineen ja *tässä se nyt on. Osprey Daylite Plus. Yes thank you.

The reppu.

VIELÄ JATKUU AKTIIVINEN LOMAVIIKKO

Juuri nyt, kun en millään tavalla ole täysissä sielun ja ruumiin voimissa urheilemaan kiitos koivun, olen inspiroitunut järjettömän paljon askelmääristä. Taas. Viime kesänä keksin, että on käveltävä edes 5000 askelta joka päivä. Koska luin netistä senkin jo edistävän terveyttä ja ahdistuin ajatuksesta, että pitäisi lähes päivittäin lähteä erikseen pitkälle lenkille saadakseen kymppitonnin täyteen. Tänä vuonna kuitenkin tulen lujaa vasemmalta viime vuoden minäni ohi. Miksen voisi mennä pitkälle lenkille erikseen vaikka joka päivä? Totta helvetissä voin. Pöhöttäkööt koivu vaikka koko kesän, ei kiinnosta. Askeleet kiinnostavat.

Niinpä tänä aamuna menin nenätukkoni kanssa viiden kilometrin lenkille, josta puolet taisin kävellä metsissä. Ensimmäinen puoli kilsaa on aina haastavin allergian kanssa, mutta sen jälkeen nenä aukeaa vähän. Oli kova tuulikin ja jo saavutettu etu kadotettiin Vanhalinnan aukeille, mutta katosin siellä metsään uudelleen ja kotiin tullessa oli tosi paljon parempi nenä kuin lähtiessä. Mitä nyt vähän kurkkua kutkutti hetken aika lujaa, mutta ohi sekin lopulta meni onneksi.

Lenkillä minulla oli uudet Mizunot, jotka löysin Keskiseltä 40 eurolla. Tykkäsin! Niissä on leveä lesti ja ne vain kävelevät melkein kuin itsestään eteenpäin. Kävelin juuri vuoden Mizuno Wave Ultima -kengillä ja juoksinkin siis vähän, mutta nämö uudet ovat Wave Revolt 3. Huomasin niitä olevan saatavilla ainakin *täällä ja tarjouksessa myös.

Lenkin jälkeen lähdettiin vielä bussilla Turkuun, koska se on lapsen lempijuttuja. 😀 Hän haluaa sinne lelukauppaan ja nyt se olikin ihan hyvä idea, koska ei meillä muutakaan ollut ohjelmassa. Käytiin kaupoilla ja kahvilla.

Huomenna mennään taas metsään toivottavasti. Minun pitäisi toki opiskellakin, mutta päätin nyt kirjoittaa tänne välillä. Työn alla on raportti strategisesta johtamisesta ja pitäisi ymmärtää yksi enkun kielinen teksti. En aio ymmärtää sitä nyt vaan siirrän hauskuuden huomiselle. On minulla jo yksi sivu raporttia kasassa jopa. 😀