Vauva herää kolmen jälkeen yöllä pyytämään ruokaa. Tarjoan rinnan malttamattomalle pikkumiehelle ja mietin samalla maidon pumppaamista. Tiedän vauvan syövän vain yhden rinnan yöllä, joten toisen pumppaaminen on lähes pakollista ellei halua tukalaa oloa itselleen. Vartin päästä vauva onkin taas täysin unessa ja minä hipsin keittiöön hakemaan pumppua. Kello on neljä kun menen takaisin sänkyyn. Ei väsytä ja kuuntelen kerta toisensa jälkeen miehen herätyskellon huutoa. Mietin näreissäni maanantaista neuvolakäyntiä ja aamun jälkitarkastusta. Tunnen stressin, joka aiheuttaa samanlaisen unettomuuden kuin raskaana ollessa. Viiden jälkeen saan vihdoin unesta kiinni. Vauva herää hamuamaan ruokaa kuudelta.

Yhdeksältä täytyi nousta sängystä vaikka kuinka väsytti valvomisen takia. Tiesin meneväni lääkärin vastaanotolle suu mutrussa, sillä neuvola ei jotenkin tällä hetkellä tunnu hyvältä ajatukselta.

Oli hämmentävää mennä lääkäriin puhumaan itsestäni. Silti puhuin enemmän vauvasta. Aloitin siitä miksi olen stressaantunut juuri nyt ja se helpotti tietysti heti, kun sai avautua. Tällä kertaa pöydän toisella puolella ei ollut lastenlääkäri, joihin olen enemmän viime aikoina tottunut, joten hän ei osannut minua auttaa muuta kuin itseäni koskevissa asioissa. Se ei haitannut, tuntui kivalta kun joku oli kiinnostunut minusta itsestäni pitkästä aikaa.

Tuntui myös kivalta kuulla, että lantionpohja on ok, ei ole mitään laskeumaa ja erkaumakin on ihan ok. Olin hämmentynyt kaikesta tästä ja jouduin tivata lääkäriltä saanko tosiaan siis tehdä ihan mitä vain. Kuulemma saan, mutta toki täytyy varovaisesti aloittaa. Siistiä!! Jos jotain on ikävä, niin vatsalihastreeniä! Enää tarvitsee löytää päiviin omaa jumppa-aikaa, mutta eiköhän se tule järjestymään. Kerronpa vielä miksi olin niin näreissäni ja stressaantunut.

Neuvolassa venkslataan. Joka toinen kerta sanotaan, ettei tarvitse lisämaitoa ja joka toinen kerta, että kyllä nyt pitää lisämaitoa. Voisin tehdä oman postauksen aiheesta, mutta annetaan sen nyt hautua. Joka tapauksessa: saimme siis taas määräyksen antaa lisämaitoa eikä esimerkiksi vain tehostaa imetystä. Enivei, tästä lisää joskus sitten.

Jälkitarkastus toi onneksi hyvän mielen!

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa

Mitä vanhemmaksi tulee, sen harvemmin on päivää kun ei mihinkään satu. Tiedätte varmaan? Myös mitä vanhemmaksi tulee, sitä varmemmin vaivaa selkä, polvet tai ainakin lantio, ehkä kaikki nämä. Minä ainakin olen sen verran raihnainen, että oli aikoinaan pakko mennä ennakkoluulottomasti käymään osteopaatilla. En oikeastaan enää muista miksi juuri osteopatia, mutta olen kiittänyt itseäni usein tästä ideasta. Sittemmin passitin myös Tahkiksen osteopaatille ja luonnollisesti olemme hakeneet vauvalle apua osteopatiasta. Ei siksi, että se olisi jotenkin muotia vaan ihan sen perusteella kuinka paljon tuosta hoitomuodosta on ollut meille itsellemme apua.

IT’S MAGIC!

Osteopatia on mielestäni jonkun sortin taikuutta. Joka kerta tulen uutena ihmisenä kotiin, sillä aina minulla on uusi lantio. Olikin jännä nähdä, mitä vauvalle tapahtuu hoidossa ja sen jälkeen. Osteopatian sanotaan auttavan oikeastaan ihan kaikkeen, mitä vain voi ajatella. Erityisesti minua kiinnosti kuinka imukuppisynnytyksen jumit aukeavat hoidon avulla, sillä siitä olin lukenut jo aiemmin raskauden aikana.

En tietenkään osaa nyt eritellä, mikä vaiva on johtunut imukupista, mikä pitkittyneestä ponnistusvaiheesta ja mikä ihan vaan raskaudesta, mutta ainakin pari uutta juttua vauvassamme on nyt. Ensimmäisellä käynnillä vauva löysi kielensä. Hän yhtäkkiä vain alkoi availemaan suutaan ja sieltä tuli kieli ulos. Ihailimme tätä uutta taitoa kotona koko sen illan. 😀 Kielen lisäksi jätkä tarrasi rintaan kiinni kuin ahne possu eikä sen koommin rintakumia enää tarvittu. Kieli on tärkeässä roolissa imetyksessä, joten tämä oli todellinen voitto heti alkuun.

Toinen käynti meillä oli keskiviikkona. Vauvan imuun tuli taas jotenkin tehoa lisää, sillä tällä kertaa hän sai taidon avata suunsa paremmin. Tulee isoja haukotuksia! Lisäksi vauva on käynnin jälkeen ollut ihmeen rauhallinen. Toki peruskiukuttelut tulevat kyllä, jos ei ole ruoka pöydässä jo ennen kuin hänellä on nälkä (ristuksen pohjalaisgeenit), mutta silti hän on löytänyt jonkun ihmeellisen sisäisen rauhan ilmeisesti. Tämän toisen hoidon aikana vauva alkoi myös ”jutella” enemmän ja on jatkanut sitä tietysti kotioloissa, hassuja äännähdyksiä tulee eri tilanteissa. 🙂

LÄMMIN SUOSITUS

Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö sitten. Haluan vain sanoa, että jos ikinä mikään hakristaa itselläsi tai vauvalla, kannattaa käydä osteopaatilla. Me käydään koko perhe Kaarinassa Jari Vellamolla. 🙂 Ilman säännöllistä käyntiä Jarilla lähtisi järki omien ja nyt vauvan vaivojen kanssa, joten ihanaa kun nyt saa etenkin vauvalle apua osteopatiasta. ♥