Huomenta! Tänä lauantaina ei olla porhallettu heti aamusta ulos nauttimaan virkistävästä ulkoilmasta vaan lipitän vieläkin aamukahvia tässä samalla ja päivän ohjelma on ihan auki edelleen. Tuossa yhden perseessä olisi jalkapalloa tarjolla, sekä yläkentällä että Kaarinassa. Yläkentällä on naisten matsi ja Kaarinassa U17 EM-karsinta. Näistä jälkimmäiseen on alustavasti tarkoitus mennä, mutta sitä tässä nyt vielä vähän arvuutellaan.

Olen nimittäin ollut koko viikon enemmän ja vähemmän syysflunssainen. Meillä kiertää töissä joku ihmeen virus, joka ei nosta kuumetta ja olen ilmeisesti itsekin päässyt osalliseksi nauttimaan taudista. Sunnuntaina oli kurkku vähän kipeä, parin päivän päästä oli nenä tukossa, jäätävä väsymys puoleen väliin viikkoa ja loppuviikosta muuten vaan kipeä olo, mutta ei tosiaan kuumetta. Outo tauti, josta olisi ihan kiva jo parantua kokonaan, koska olisi vähän muutakin.

Jotain muutakin tällä viikolla: viherkasvit. Syynään mattien ja maijojen lehtiä vähän väliä ja tulkitsen kaikki pienet pisteet ötököiksi, vaikka tuskin ovat. Alan olla lähellä pohjalaisakan hermoromahdusta, joka johtaa siihen, että julistan keskellä keittiötä ”oo sitten saatana” ja lopetan syynäilyn. Olokoot ötököitä tai ei, kunhan kasvien juuret ovat hyvät ja elinvoimaiset eivätkä ötökät pääse ottamaan ylivaltaa. Kun ollaan muutettu, täytyy hoitaa nuo kaikki yksitellen neemöljyseoksen kanssa.

Meille muutti myös yksi uusi kasvi. Mun pitkään himoitsema philodendron micans, tuollainen tumma versio perinteisestä herttaköynnösvehkasta. Niin ihana! Siihen tulee ihan tummat samettiset lehdet ?

Oma muutto on siinä vaiheessa, että oon tyhjännyt mun vaatekaapin lähes kokonaan ja kaikki muu on tekemättä. Astiat, kosmetiikat ja eteisen kaapit olisi vielä puuhasteltava kasaan. En silti pakkaamisesta ole ottanut niin kovaa stressiä, sillä meillä on hyvin aikaa säätää irtotavaran kanssa. Osoitteenmuutokset on kuitenkin jo tehty ja avainten saaminenkin häämöttää jo nurkan takana. Aika jees! Jotenkin hassua, että muutto on oikeasti ihan pian käsillä.

On meneillään neljäs kuukausi vuosi ilman uusia vaatteita -haaste ja kyllä, olen kerran viimeisimmän päivityksen jälkeen hairahtunut ostamaan uuden vaatteen. Se oli juoksupaita, joka oli alennuksessa ja jota olin hiplannut jo kauan sitten ensimmäisen kerran kaupassa. Siinä on iso mahalaukku eli tasku ja korkea kaulus, josta voi olla kiitollinen aina, kun eksyy hirvikärpästen elinalueelle. Minulla on vastaava yksi paita, mutta sen ollessa vähän väliä pyykkikorissa, minulle tuli olo, ettei toisen omistamisesta olisi yhtään haittaa. Ja tarpeeseen on tuo uusi paita kyllä tullut.

Näinä päivinä olen pakannut vaatekaappini sisältöä muuttolaatikoihin ja jokaisen mekon kohdalla mietin missä minä tätäkin aion vielä pitää. Sanoin miehelle, että mun täytyy alkaa käyttää näitä mekkoja edes viikonloppuisin. Mun täytyy lajitella mun vaatteet vuodenaikojen mukaan laatikoihin, sillä niin monta kesävaatetta tuli vastaan taas, joiden olemassaoloa saati sijaintia en ole tiedostanut menneen kesän aikana. Sen meneillään olevan vuodenajan koko valikoima täytyy olla jossain esillä ja helposti saatavilla, jotta vanhoille rytkyille tulee käyttöä. Muuten ne vain kulkevat vaatekaapista toiseen mukana eivätkä koskaan kulu. Ostetaan vain uutta koko ajan unohtaen vanhat.

Tämän haasteen myötä itse olen ainakin joutunut kaivaa vanhat hyvät vaatteet esiin, kuten nyt paljon käytössä olleen Lindexin alesta joskus vuosikausia sitten ostetun neuletakin. Niin kiva, kun siinä on reikiä ja se on vaalea. Ei ole liian kuuma alkusyksyn vielä hieman lämpiminä päivinä, muttei toisaalta liian kylmäkään. Materiaali on ihan perseestä, 100 % akryyliä, mutta menköön niin kauan, kun on vielä käyttökelpoinen. Vastuullisuuden lisäämistä ei auta se, että kolutaan vaatekaappi läpi vähän väliä kirpparille viemisen takia, jotta saataisiin lisää tilaa kaappiin tarkoituksena ostaa taas lisää jotain uutta. En siis aio hävittää muovivaatteitani vain siksi, että ne ovat muovia vaan käytän niitä, kunnes ne ovat käyttökelvottomia. Vain tällä tavoin voin sanoa tehneeni kaiken, mitä tyhmän aleostoksen kanssa voi tehdä.

Toinen tyhmä aleostos näissä kuvissa ovat nuo minun tekonahkakenkäni, jotka kyllä ovat sitten ihan viimeinen tekonahkaostos minun elämässäni. Ne eivät millään muotoa sovellu kävelykengiksi pitemmille matkoille, mutta juuri ja juuri pystyn pitämään niitä töissä tänä syksynä. Täytyy hankkia jotkut paremmat nilkkurit sitten, kun sellaiset tulevat vastaan jossain.