Minun instatilillä on toistunut sama ralli jo jonkun aikaa: höpötän muutosta ja välissä on aina yksi kuva minun uudesta viherkasvivauvastani herttaköynnösvehka micansista. Kun se nyt on vaan niin kaunis eikä elämässä tällä hetkellä pyöri mikään muu kuin muutto, joka onneksi huipentuu tähän viikonloppuun. 

Olin tämän viikon iltavuorossa, jolloin meille ei jäänyt iltaisin aikaa kovinkaan paljon. Toistimme kaavaa: ruoka, auton pakkaus, ajo Turkuun, auton purku, kamat tupaan ja sitten kotiin syömään iltapalaa. Eilinen sujui juuri noin sillä erotuksella, että kotimatkalla poikkesimme Kupittaan Cittarista hakemaan ranskalaisia ja suklaata.

Tänä aamuna heräsimme seitsemän jälkeen, söimme aamupalan ja puimme lenkkivaatteet päälle. Lähdimme raikkaaseen syyssäähän kiertämään pienen lenkin Mälikkälän metsään, kun ajattelimme sen olevan aika hieno nyt ruska-aikaan. Aurinko ei sinne paljon osunut, mutta metsä on hieno vuodenajasta huolimatta. Emme olleet lenkkeilleet pitkästi moneen viikkoon, joten teki kyllä erittäin hyvää käydä käpsyttelemässä luonnossa. Tapasimme monta harakkaa, palokärjen ja pari oravaa. Palokärki oli aikamoisen iso möllykkä, vaikuttava näky.

Nyt syödään, juodaan kahvit ja pakataan. Tarkoitus olisi tänään käydä riuhtomassa ainakin pari pösökuormaa, koska tätä asuntoa olisi hyvä vähitellen saada tyhjemmäksi. Tarvitsemme tilaa maanantaiksi, jolloin täältä lähtevät isommat huonekalut Turkuun.

Minulle putkahti sähköpostiin reilu viikko sitten lehdistötiedote U17-poikien Varsinais-Suomessa pelattavista EM-karsintaotteluista ja jäin miettimään ehtisikö sitä hinata itsensä paikalle edes Kaarinaan. Jonia matsin kuvaaminen kutkutti myös hieman, joten sovimme lauantaipäivän ohjelmaksi jalkapalloa, kunhan vain sääolosuhteet ovat suotuisat.

Ja niin ne olivat. Ehdimme matsiin just ja just, vaikka missasimme kyllä alusta hieman, kun kyselimme kuvausliivien perään.

Päästiin jo ensimmäisellä puoliajalla näkemään maalihali ja onneksi vielä toinen toisella puoliajalla. Iloisia jalkapalloilijoita on aina ilo kuvata.

Tauoilla on myös aina ilo käydä syömässä pullaa ja juoda kahvit. Niin lauantainakin, kyllä oli pöytä laitettu koreaksi. Kiitos vaan järjestäjille!

Sää lauantaina oli aivan loistava, vaikkakin jälleen haasteellinen, sillä valkoisten peliasujen kanssa saa olla hyvin varovainen. Palavat puhki penteleet hyvin nopeasti, ellei yhtään ole valveilla ja säädä asetuksia kunnolla. Jouduin venkslata ISOn kanssa hetken ennen kuin sain sopivat säädöt ja pystyin nauttimaan Kaarinan kuumasta auringosta.

Jalkapallo oli omaan makuuni sopivan vauhdikasta eikä matsin aikana ehtinyt tulla tylsää. Ei edes toisella puoliajalla, vaikka ne yleensä itselleni hieman vaikeita ovatkin. Usein tulee tuijoteltua kellotaulua minuuttien kulumisen toivossa, mutta tässä matsissa ei onneksi tarvinnut. Matsin vielä kruunasi iloinen voitto, joten kotia kohti palasimme hymyillen.

Mukavaa vaihtelua seurajalkapallolle nämä maajoukkuehommat. Tykkäsin.