Huomenta! Kampesin itteni ylös ihan just sängystä. Olisi voinut jäädä vielä nukkumaan, vaikka toisaalta harmittaa, kun ei ole herännyt jo kuudelta. Näyttää olevan hieno aamu tulossa ja ollaan kyllä lähdössä lenkillekin, kunhan vaan saa aamupalan syötyä.

Tämä viikonloppu on niin ihana, kun meillä ei ole mitään suuria suunnitelmia. Eilenkin hengattiin ihan vaan kotona, sillä me hoidettiin viikonlopun kauppareissukin jo torstaina. Enpä muista milloin olisin viimeksi istunut koneella perjantai-iltana tai oikeastaan minään iltana. Säädin blogin kanssa ja selasin nettikauppoja, kunnes vanha huonon ergonomian vaivani alkoi muistutella itsestään. Sellainen vinossa istumisesta johtuva kylkikipu.

Välillä tietysti syötiin ja katottiin yksi jakso Handmade’s Talea. Ootko sä katsonut tuota sarjaa? Olen ihan koukussa. Se on niin julma, mutta kiinnostava, koska sarjassa kuvattu ihmisten sekopäisyys on todennäköisesti tälläkin hetkellä totta jossain päin maailmaa. Sarjaa katsoessa piti maistaa muutama pala uutta Maraboun mansikkajuustokakkusuklaata enkä voi kyllä suositella. Ei vain ole hyvä.

Viikonlopun ajaksi on yksi tavoite ja se on parin muuttolaatikon täyttäminen. Itse asiassa tänään olisi tarkoitus täyttää ainakin yksi laatikko taas ja huomenna todennäköisesti muutama enemmän. Jotenkin hauskaa pakkailla jo ajoissa näitä kamoja. Kerrankin olen askeleen edellä. Olen viikon aikana heitellyt vanhoja kosmetiikkaputeleitakin menemään ja se sai miettimään kuinka en ole tehnyt tätä aiemmin. Miksi on pitänyt säilöä kaapissa jo pilalle menneitä luonnonkosmetiikkajuttuja tai sellaista shampoota, josta tiedän, etten tule sitä enää käyttämään? Pitäisi koluta kaappeja paljon useammin läpi.

Jos et vielä seuraa mua instassa, kannattaa se tehdä viimeistään nyt, sillä mulla on siellä ollut viikon yksi kosmetiikka-aiheinen arvonta meneillään. Arvontaan ehtii osallistua vielä pari päivää.

Nyt mun täytyy mennä keittämään meille munia, koska meidän aamupala kaipaa jotain proteiiniä, jotta jaksetaan lenkkeillä! Hauskaa lauantaita sulle!

En tiedä muistatteko enää niin kauas, mutta juhannuksen jälkeisellä viikollahan minua kohtasi kahdenlaiset uutiset. Ensimmäisenä yt-ilmoitus, jonka jälkeen parin päivän päästä vuokraemäntä irtisanoi vuokrasopimuksemme. Tuossa tilanteessa alkoi puskea hikeä tällaiselle peruspositiiviselle pohjalaisakalle, joka tietysti pohjalaisena kuvittelee olevan universumin ainoa lempilapsi ja siitä syystä suojassa kaikelta pahalta.

Siinä sitä sitten odoteltiin heinäkuu ja puolet elokuustakin, jotta sai tietää täytyykö ensin hakea töitä ja sitten asunto vai voiko suoraan mennä siihen asunnonhakuun. Paljon tuli keskusteltua uudesta kodista pitäisikö ostaa oma jo vai mennä vielä vuokralle. Päädyimme lopulta vuokravaihtoehtoon ja sitten sitä alettiin kytätä vuokra-asuntoja netistä hyvin aktiivisesti.

Se oli masentavaa. Tämä meidän nykyinen asunto on sen verran hyvin laitettu, ettei tästä niin vain voi muuttaa mihin sattuu. Useimmissa asunnoissa olivat keittiöt alkuperäisessä kunnossa, muovimatot kylppärissä tai muuten vaan jotain vikaa. Se on paha, kun tulee liian nirsoksi.

Päätin lopulta kokeilla somen voimaa, vaikkei nyt sinänsä mikään kiire tällä asuntoasialla ollut, kun aikaa on vuoden loppuun asti muuttaa. Sainkin sitten muutamia viestejä, joista yksi kolahti kyllä heti. Sain kuvia asunnosta ja molemmat oltiin ihan myyty välittömästi. Siinä se taas oli, se ”toi se on” -fiilis, mikä tästä nykyisestäkin kodista meille heti tuli aikoinaan.

Päästiin katsomaan asuntoa jo samana viikonloppuna ja ihanahan se tietysti oli. Hyvä kun malttoi millään lähteä pois, mutta piti päästää nykyinen asukas jatkamaan omia puuhiaan.

Siitä se sitten suttaantui ja nyt on nimet papereissa. Vuokrasopimus on jo allekirjoitettu ja pääsemme muuttamaan ajoissa ennen vuoden loppua, jee!!

Arvaatteko mihin muutamme?

Turkuun.