Huomenta! Tästä taitaa tulla ns. rauhallinen ja pitkä aamu, kun en vielä ole syönyt edes aamupalaa ja kello on jo vaikka mitä. Aiempina viikonloppuaamuina tähän aikaan on oltu jo lenkillä, mutta nyt tosiaan jumitetaan vielä sisällä enkä kyllä tiedä, mikä meidän lenkin kohtalo tulee olemaan, kun ulkona kai sataa.

Huikeaa futishuumaa ollut tällä viikolla, kun Suomi voitti Kreikan torstaina ja TPS veteli vanhan kunnon 3-0 eilen Kajaania vastaan. Huomenna sitten jännitetään Suomi-Italiaa, ai vitsit! Maanantaina saattaa väsyttää töissä, mutta jalkapallon takia voi vähän valvoakin. 

Jalkapallon lisäksi oikein mitään muuta ei sitten olekaan ollut, kun ollaan molemmat oltu iltamyöhään töissä suurin osa viikosta. Yksi tapaaminen meillä oli keskellä viikkoa, mutta muuten ollaan hengailtu vain kotona töiden jälkeen. Yhtenä aamuna kävin aamulenkillä ja toisena joogasin, jotain liikuntaa siis olen kuitenkin saanut mahdutettua arkeen mukaan.

Onnen ja ilon päivä oli eilen siltä osin, että Attituden shampoo vihdoin loppui. Vuoden ollaan sillä pesty tukkaamme ja alkoi jo loppua kohti hieman kyllästyttää. Ymmärrän isojen shampoopullojen pointin kyllä luonnon kannalta, kun sehän ei roskaa niin paljon kuin monta pientä pulloa, jotka olisin vuoden sisään varmaan tuon sijasta käyttänyt. Minä vain satun kyllästymään niin nopeasti ja toivoisin vaihtelua, joten nyt olen kyllä iloinen, kun tuo loppui. Pääsen käyttämään muita vanhoja ostoksia pois, jotta voin joskus sitten vaihtaa palashampoisiin.

Huomasitteko muuten, että *Lookfantasticin joulukalenteri on tullut ennakkomyyntiin? Minä en oikein tiedä, mitä teen sen kanssa. Tavallaan haluan sen, mutta tavallaan en, sillä samoja merkkejä pyörii nurkissa beauty boxin tilaamisen takia. Sekin pitäisi lopettaa. Aiotko sä hankkia Lookfantasticin joulukalenterin?

Näin kirjoitettiin Hesarissa pari päivää sitten. Jutussa kerrotaan ilmastonmuutoksesta ja siitä, ettei aikaa enää oikeastaan ole. Ihmiset kuvittelevat, kun näistä uutisoidaan nyt, että meillä olisi jotenkin vielä aikaa useita vuosia, mutta se ei pidä paikkaansa. Reinjoki kuivui viime kesänä, lennot peruttiin Phoenixissa pari vuotta sitten ja suojamuuri merenkohoamisen takia rakennettiin alaskalaiskylään jo vuonna 2008. Jutussa voivoteltiin kuinka Reinjoen kuivumisen takia teollisuus menetti miljardeja, mutta se on mielestäni toissijaista sen rinnalla, että kalat kuolivat ja tämän ilmastonmuutoksen alla teollisuuden olisi syytä tottua menettämään rahaa, sillä ilman teollisuuden vastuullisuustekoja meille kaikille käy huonosti.

Tässä kohdassa kukaan meistä tavallisista kuolevaisista ei voi silti huokaista helpotuksesta ajatuksella ”mun ei tarvikaan tehdä mitään”. Kyllä tarvii. Meidän tavallisten kuolevaisten kulutustottumukset ja ostokäyttäytyminen ohjaa teollisuutta. Minun ja sinun yksittäiset valinnat vaikuttavat siihen, miten paljon maailmalla posotellaan hiilidioksidia taivaalle.

Zero Waste Finland ry haastoi minut mukaan Zero Waste Syyskuuhun ja tänä herran vuonna 2019 minä olen valmis. Jätteettömän elämän kulmakiviä ovat: kieltäydy, karsi, käytä uudelleen, kierrätä, kompostoi. Syyskuussa on joka viikolle oma teema ja ne menevät juuri noiden kulmakivien mukaan eli tämän viikon osio on ”kieltäydy”. Ensi viikolla karsitaan.

Minä olen kieltäytymistä harjoitellut jo kesäkuusta asti, kun lähdin vuosi ilman uusia vaatteita -haasteeseen mukaan ja voi luoja se on tehnyt hyvää. Minä hahmotan kuluttamisen niin paljon selkeämmin kuin aiemmin ja tietysti rahaakin on säästynyt (jotta voin tuhlata sitä ihan pian asumiseen, mutta siitä lisää joskus myöhemmin).

Olen huono uudelleen käyttämisessä ja kompostoimisessa, mutta ehkä jonakin päivänä nämäkin ovat arkipäivää. Zero waste ei mielestäni tarkoita sitä, että ihmisen pitää heti siltä istumalta omaksua nämä kaikki kulmakivet ja alkaa noudattaa niitä täydellisen tarkasti vaan tässäkin kyse on elämäntapamuutoksesta, kuten laihduttamisessakin on. Pieniä askeleita eteenpäin, välillä pari taakse ja sitten taas eteenpäin. Ihmisen pitää pystyä nauttimaan elämästään, joten mitään tällaisia muutoksia ei pidä tehdä hampaat irvessä. Ekoteko voi olla hyvin pienikin ja tärkeintä on vain alkaa johdattaa itseään muutosta kohti. En minäkään ole luopunut lihasta kokonaan, vaikka olen vähentänyt sen syömistä jonkun verran. Tuhlaan leivinpaperia ja vanulappuja, mutta Zero Waste Syyskuun haasteen myötä taitaa minun tekoni olla se, että hankin pari kestovanulappua lisää ja alan käyttää niitä. Minulla on yksi, mutta en ole käyttänyt sitä vuoteen (nyt kaikki hyihyttelevät Marille sanoisi entinen kauppiksen opettajani Alajärveltä).

Haluankin nyt haastaa myös sinut pohtimaan omaa kulutustasi. Aiotko ottaa osaa Zero Waste Syyskuuhun ja jos, miten? Vaihtoehtoja on lukuisia, mutta näistä voi aloittaa: käytä kestokassia ja kestohedelmäpussia, osta ruoka/juoma omaan astiaan, kartoita millaista roskaa arjessasi syntyy, ota käyttöön uusi kestotuote tai mahduta koko kuun sekajäte lasipurkkiin. Minä lupaan jatkossa käyttää kestovanulappuani, kun minulta sellainen kerran löytyy. Muistakaa, että parasta ekologisuutta ei ole ostaa uutta vanhojen toimivien asioiden tilalle vaan ostaa uutta vasta, kun sitä oikeasti tarvitsee. Ei siis kannata rynnätä heti tältä istumalta Ikeaan vaihtamaan muovikippoja lasisiin vaan hankkii ne lasiset sitten, kun muovi on käytetty loppuun.