Vuoden alusta asti olen listannut jokaisen kuukauden ensimmäiseltä viikolta rahapäiväkirjan julki, koska mikäpä sen hauskempaa kuin seurata mihin kaikkeen sitä tuleekaan tuhlailtua. Samalla tietysti toivon löytäväni aukkoja, joihin rahani tuntuvat mystisesti aina katoavan jokaisen kuun alussa ja kyllähän niitä on löytynytkin. Käyn liian usein ulkona kahvilla ja vielä vuoden alussa työpaikkaruokailu teki ison loven talouteeni, kunnes päätimme alkaa tehdä eväitä töihin. Eväspäätös on ollut sekä taloudellisesti että hyvinvoinnillisesti mahtava päätös! Suosittelen kaikille ketkä epäröivät voisiko työpaikkaruokalan sijaan tehdä itse lounaseväät, sillä todellakin voi. Se helpottaa arkea suunnattomasti, kun samoja ruokia voi syödä päivästä toiseen.

Kesäloman päätteeksi keksin tarttua kiinni vuosi ilman uusia vaatteita -haasteeseen ja se taitaa näkyä kulutuksessa jo nyt. Just tällä hetkellä minun tekisi ihan äärettömän paljon mieli mennä surffaamaan nettikauppojen alelaareja, mutta en mene, koska en saa ostaa mitään. En edes tarvitse mitään muuta kuin uudet pellavahousut, mutta pystyn kyllä elämään ilman niitä vuoden.

Tässä viime viikon tuhlailut:

kahvi töissä x 2 2,40 e

Prisma 25,03 e

kahvia töissä 1,20 e

kahvia töissä 1,20 e

Prisma 5,51 e

The Body Shop 28,90 e

kahvia töissä 1,20 e

lounas töissä 5 e

kahvia töissä 1,20 e

pulla töissä 1,50 e

mochaccino Mbakeryssa 4 e

Prisma 33,24 e

–

Prisma 19,37 e

Prisma sai multa rahaa yhteensä 83,15 e ja summa sisältää muutakin kuin pelkkää syötävää, sillä sunnuntaina kävimme hamstraamassa kukkapurkkeja Piispanristin Prismasta. Heräteostoksia oli keskiviikkon The Body Shop -vierailu, kun tuli yhtäkkiä mieleen *se uusi porkkanarasva, jota haluan kokeilla. Samalla ostin Jonille *yövoidetta ja itselleni *meikinpoistoaineen. Olemme yrittäneet karsia ulkona kahvittelun yhteen kertaan viikossa ja se toteutui, kun kävimme vain perjantaina kahvilla Mbakeryssa. Yhteensä koko viikolla meni rahaa 128,55 euroa, mikä on varmaan vähiten koko rahapäiväkirjojeni historiassa. Jes! Hyvä minä! Hyvä sinä!

Vaikka olenkin tänä vuonna löytänyt Tepsin naisosaston jalkapallosta itselleni viihdykettä ja mielekästä kuvattavaa, jokin vaivaa silti mieltäni suomalaisessa jalkapallossa. En ole tarpeeksi kartalla siitä, en kuulu mihinkään yhteisöön, en ole minkään värinen ja ainoa fanittamani koutsi seikkailee jossain jäämeren rannalla.

Päässäni pyörii tällä hetkellä hyvin sekalainen seurakunta ajatuksia, kun norjalainen futissarja Heimebane on hieman herätellyt minua. Tarvitsin yhden kauden ja vähän toista ennen kuin aloin avautua täällä kotona, mikä kaikki minun ja jalkapallon valokuvauksen välillä mättää. Tunnustin vihdoin ääneen sen, mitä en ole koskaan halunnut saattaa päivänvaloon: minun kuvausintoni laantui vuosi sitten samaa tahtia kuin TPS:n taito tehdä maaleja. Sitten he tippuivat Veikkausliigasta ja koko jengi meni uusiksi – olen edelleen ihan pihalla koko joukkueesta. En saa kiinni heidän pelistään vieläkään, en tiedä kuka on joukkueen taitavin ja harmittaa, kun kukaan ei osaa tehdä yhtä hienoja maaleja kuin Jamppa. Kaikista vähiten tiedän yhtään mitään Pikkaraisesta.

Heimebane on antanut ymmärtää joukkueen koutsilla olevan suuri vaikutus siihen mielikuvaan, mikä seurasta tulee. TV-sarjassa se vielä korostuu, kun lähtöasetelmana on tasa-arvon toteutuminen (nainen lähtee koutsaamaan miehiä) ja se, millainen työmaa on voittaa kannattajat ja koko kylä puolelleen. Ei ole helppoa mennä uudeksi esimieheksi ikinä mihinkään, ei siis varsinkaan oikeassa elämässä. Tämä TV-sarja näyttää peleistä lähinnä niitä pätkiä, joissa osataan harhauttaa monta karjua ja tehdä maali, mikä ei nyt ehkä ihan aina toteudu kaikilla pelikentillä. Ja se on harmi. Sitä minulla on ikävä. Se oli se juttu miksi alunperin edes innostuin jalkapallosta.

Minä kaipaan taitavia pelaajia, asiansa osaavia valmentajia ja peliä, jossa on joku muu juju kuin ikuinen puolustaminen. Joten siis, kommenttiboxi on avoin: kertokaa minulle mihin minun täytyy mennä, jotta saan kuvata ihanaa jalkapalloa? ?

PS. Lupaan lopettaa kitinän ja alkaa tehdä kotiläksyjä jalkapallosta. Täytyy alkaa katsoa enemmän pelejä kotioloissa, jotta opin näkemään kaiken yhtä hyvin kuin tuo toinen kuka meillä asuu.