Kävin eilen kuvaamassa jalkapalloa. Tuuli lujaa, enkä meinannut saada kuvaamisesta otetta, kun kentällä pyöri kahdessa eri joukkueessa kuvattavaa. Tai siis oikeastaan SalPassa oli enemmän tuttuja melkein, mutta silti tarkoituksena oli kuvata enimmäkseen Tepsiä. Vähemmälläkin sitä saa valokuvaaja päänsä sekaisin ja lopputulos on lähinnä räpellystä. Tämä matsi ei tarjonnut edes nappiskuvaa vaan tyytyminen on maalivahtihanskoihin.

Uusi Tepsi, uudet ukkelit ja ripaus vanhaa seassa. Nämä uudet kaudet uusilla joukkueilla ovat joka kerta hirveän hämmentäviä. Kun ei silmä osaa etsiä kentältä ketään ja vieraan miehen juostessa pallon kanssa lujaa kohti sitä vaan miettii kukahan ihme tuokin on, mistä maasta hän on ja voisinko edes vähän kiinnostuneempi olla etukäteen ketä tähän joukkueeseen kuuluu. Mutta kun en ole. Vihaan uudelleenrakennettuja joukkueita. Niissä ei ole mitään, mistä tulisi kotoinen olo ja pahimmassa tapauksessa samalta se näyttää siellä kentällä. Ei ole syntynyt vielä sellaista yhteisen tekemisen säveltä, joka kauden edetessä hioutuu kohdilleen. Ainakin toivottavasti.

Ihaninta jalkapalloa on se, kun hyökkäys puksuttaa eteenpäin ja tekeminen on itsevarmaa. Sellaista jalkapalloa on nautinnollista katsoa. Kun voit luottaa joukkueeseen joka päivä.

Uusista aluista puuttuu se luottamus. Luottamus joukkueeseen on myös se asia, joka tuo ihmisen katsomon puolelle. Se on se perimmäinen juttu, urheilumarkkinoinnin syvin ulottuvuus.

Minun urheilukuvauksen syvin ulottuvuus ovat nappikset, mutta tosiaan nyt on tyytyminen maalivahtikamoihin. Yritin myös kuvata maalivahteja, mutta Lepola teki siitä hieman hankalaa tarjoillen täysin julkaisukelvotonta materiaalia. Että kiitos vaan. Tässä paras versio kaikista huonoista:

Kuvausolosuhteet olivat jäätävät. Ekalla puoliajalla Turun jäätävä tuuli osui suoraan naamalle ja vesi valui silmistä. Aurinko lämmitti silti ihanasti ja ihan koko aikaa ei tarvinnut istua täysin viluissaan. Toisella puoliajalla sitten tulikin vähän enemmän kylmä enkä tuntenut varpaitani enää, kun kävelin kentältä autolle.

En oikein tiedä oliko SalPa tosi hyvä vai TPS huono vai Tepsillä vain huono päivä. Jotain kumminkin oli. TPS vaihtoi maalivahtia toiselle puoliajalle ja minun kotimaalivahdiltani ainakin tuli heti lausunto, että onhan se nyt vähän perseestä mennä maaliin kesken pelin, kun on ensin istunut pylly jäässä vaihtopenkillä yhden tunnin. 

Jalkapallo on peli, jossa pienistä jutuista tulee isoja lopputuloksen kannalta. SalPa voitti ja sitä suuremmalla mielenkiinnolla odottelen seuraavaa Tepsin harkkamatsia, joka pelataan Tampereella ensi viikon lauantaina. Pitäisiköhän lähteä sinne?

Heipsan hopsan! Mulla on tänään ollut kaksi aamua. Ensin viiden jälkeen join pikaisen aamuteen ja kävin viemässä miehen Turkuun, sitten takasin nukkumaan ja nyt poukkoilen taas pystyssä. Toisen heräämisen jälkeen totesin ulkona olevan tänään joku maailman ihanin keli! Harmitti vähän, etten pysynyt hereillä silloin viiden jälkeen, mutta viime yön unet jäivät vähän huonoiksi, että oli pakko yrittää nukkua lisää. Tänään on nimittäin tekemistä paljon enkä halua minkään kaatuvan siihen, että väsyttää. Tässä on väsyttänyt ihan tarpeeksi alkuviikosta.

Väsymykseni oli todennäköisesti monen pienen asia summa, mutta ensimmäisenä aseena sitä vastaan käytin vanhaa tuttua D-vitamiinia purkista. Otin 3 päivää putkeen ja johan alkoi väsymys väistyä lopulta.

Nythän Deetä saa taas ulkoa ainakin viikonloppusin, joten maaliskuun jälkeen purkkivitamiiniannostaan uskaltaa alkaa vähän pienentää. Itse en aio lopettaa purkista popsimista ennen kesäkuuta, sillä D-vitamiinin puutos on vallitsevista olotiloista kaikista ärsyttävin. D-vitamiini nimittäin vaikuttaa niin moneen asiaan. Sen todennäköisesti tajuaa vasta, kun saattaa itsensä puutostilaan. Olen nimittäin menneen talven saarnannut joka toiselle vastaantulijalle D-vitamiinin tärkeydestä ja joka toinen vastaantulija on lähinnä pyöritellyt silmiään.

Koko talven olen popsinut oliiviöljyyn tehtyjä pillereitä (mainoslinkki) ja ne imeytyvät itselläni ainakin hyvin. Nyt voin jopa sanoa näin, kun tämä on todistettu verikokeella tammikuussa. Ostin purnukan syksyllä eli tämä ei ole edes mikään pr-lahja -mainos.

Nyt täytyy jatkaa valmistautumista päivän koitokseen. Ohjelmassa on Tepsin harkkamatsin kuvaamista Kupittaalla, kaupassa haahuilua ja kotihommia. Pitäisi myös fyssarin määräyksestä treenata lihaskuntoa, joten katsotaan saisiko semmoista ujutettua johonkin väliin.

Hauskaa lauantaita!