Huomenta! Minulla on taas vaihteeksi meneillään hidas aamu, mutta pääsin sentään jo koneelle asti. Tässä on syöty aamupalaa ja pohdittu smoothieita, kenkävalintoja ulos ja juteltu junakohtaamisista. Söin siis smoothieta keskiviikkona Helsingissä hyvinvoinnin aamupalalla ja nyt mietin pitäisikö tehdä kotonakin sellaisia välillä. Lopulta kuitenkin muistin miten hyvältä palottu banaani maistuu jogurtin kanssa ja toisaalta smoothiemuodossa kuidut pilkkoutuvat, joten jälleen kerran ei-smoothie voitti. Taidan siis jatkossakin syödä ruokani vain kiinteässä muodossa.

Hyvinvoinnin aamupalaa meille olivat järjestemässä ihanat Jutta ja Mikaela. En ollut heitäkään ehtinyt vielä koskaan näkemään livenä, kun vähän harvemmin on tullut käytyä Helsingissä missään tapahtumissa. Nyt kuitenkin päätin lähteä kerrankin ja päivä oli kyllä ihana! Peppiina Meronen piti meille luennon hyvinvoinnista ja olenkin nyt kotona hokenut rohkeus on lihas niin paljon, että kanssa-asujaa hieman jo hermostuttaa. Rohkeutta pitää siis harjoittaa, ei sitä muuten opi. Vähän niin kuin lihaksiakin. Päällimmäisenä mieleen jäi se, että omia unelmiaan kohti kannattaa pyrkiä, sillä muuten sitä vain toteuttaa elämää muiden tahdon mukaan eikä omansa. Sä oot tärkein. Tapahtuman jälkeen hengasin kylillä vielä Elinan kanssa ❤️ Aika pitkälti siis täydellinen päivä, vaikka Turkuun päin lähtiessä joutuikin odotella junaa pulujen piirittämänä hetken aikaa.

Tapahtumaan ilmoittautuessa en edes ajatellut, että saataisiin vanhat kunnon goodiebagit, mutta tietysti saatiin. Kassista paljastui ihanaa kosmetiikkaa Bybilta (täällä netissä), Patykalta (täällä) ja Alima Purelta (tämä huulipuna). Huulipunaa jo kerran testasinkin, mutta siitä ei ole nyt vielä kuvia missään.

Jos teillä on ollut ajatuksissa täydentää kosmetiikkavarastoja, kannattaa käyttää hyväkseen alennuskoodi JOLIEGOOD, kun shoppailee Jolien nettikaupassa. Koodilla saa 20 % alennuksen ja se on voimassa 24.3.2019 asti eikä se koske tuotemerkkejä May Lindstrom Skin, Kjaer Weis, Josh Rosebrook, Less is More, NUORI eikä Jolie boxeja, lahjakortteja tai span palveluita.

Nyt loput aamuteet huiviin, Salomonit jalkaan ja ulos! Hauskaa lauantaita!

Kävin eilen kuvaamassa jalkapalloa. Tuuli lujaa, enkä meinannut saada kuvaamisesta otetta, kun kentällä pyöri kahdessa eri joukkueessa kuvattavaa. Tai siis oikeastaan SalPassa oli enemmän tuttuja melkein, mutta silti tarkoituksena oli kuvata enimmäkseen Tepsiä. Vähemmälläkin sitä saa valokuvaaja päänsä sekaisin ja lopputulos on lähinnä räpellystä. Tämä matsi ei tarjonnut edes nappiskuvaa vaan tyytyminen on maalivahtihanskoihin.

Uusi Tepsi, uudet ukkelit ja ripaus vanhaa seassa. Nämä uudet kaudet uusilla joukkueilla ovat joka kerta hirveän hämmentäviä. Kun ei silmä osaa etsiä kentältä ketään ja vieraan miehen juostessa pallon kanssa lujaa kohti sitä vaan miettii kukahan ihme tuokin on, mistä maasta hän on ja voisinko edes vähän kiinnostuneempi olla etukäteen ketä tähän joukkueeseen kuuluu. Mutta kun en ole. Vihaan uudelleenrakennettuja joukkueita. Niissä ei ole mitään, mistä tulisi kotoinen olo ja pahimmassa tapauksessa samalta se näyttää siellä kentällä. Ei ole syntynyt vielä sellaista yhteisen tekemisen säveltä, joka kauden edetessä hioutuu kohdilleen. Ainakin toivottavasti.

Ihaninta jalkapalloa on se, kun hyökkäys puksuttaa eteenpäin ja tekeminen on itsevarmaa. Sellaista jalkapalloa on nautinnollista katsoa. Kun voit luottaa joukkueeseen joka päivä.

Uusista aluista puuttuu se luottamus. Luottamus joukkueeseen on myös se asia, joka tuo ihmisen katsomon puolelle. Se on se perimmäinen juttu, urheilumarkkinoinnin syvin ulottuvuus.

Minun urheilukuvauksen syvin ulottuvuus ovat nappikset, mutta tosiaan nyt on tyytyminen maalivahtikamoihin. Yritin myös kuvata maalivahteja, mutta Lepola teki siitä hieman hankalaa tarjoillen täysin julkaisukelvotonta materiaalia. Että kiitos vaan. Tässä paras versio kaikista huonoista:

Kuvausolosuhteet olivat jäätävät. Ekalla puoliajalla Turun jäätävä tuuli osui suoraan naamalle ja vesi valui silmistä. Aurinko lämmitti silti ihanasti ja ihan koko aikaa ei tarvinnut istua täysin viluissaan. Toisella puoliajalla sitten tulikin vähän enemmän kylmä enkä tuntenut varpaitani enää, kun kävelin kentältä autolle.

En oikein tiedä oliko SalPa tosi hyvä vai TPS huono vai Tepsillä vain huono päivä. Jotain kumminkin oli. TPS vaihtoi maalivahtia toiselle puoliajalle ja minun kotimaalivahdiltani ainakin tuli heti lausunto, että onhan se nyt vähän perseestä mennä maaliin kesken pelin, kun on ensin istunut pylly jäässä vaihtopenkillä yhden tunnin. 

Jalkapallo on peli, jossa pienistä jutuista tulee isoja lopputuloksen kannalta. SalPa voitti ja sitä suuremmalla mielenkiinnolla odottelen seuraavaa Tepsin harkkamatsia, joka pelataan Tampereella ensi viikon lauantaina. Pitäisiköhän lähteä sinne?