Olen jo viime viikolla tiedostanut, että minun pitäisi kirjoittaa yksi vähän suurempi postaus täksi viikoksi ja nimenomaan täksi päiväksi, mutta olen siirtänyt siihen syventymistä koko ajan. Postaus vaatii keskittymistä tosissaan ja tuntuu, etten löydä keskittymiskykyä itsestäni nyt ollenkaan.  Olin liian väsynyt eilen, kun koko viikonlopun ajan tuli hieman oltua menossa ja touhuttua kaikenlaista. Viimeisenä epätoivoisena tekona eilen tyhjää tekstieditoria tuijottaessani kysyin poikaystävältäni voisiko hän mennä teamspeakiin ja pelata Battlefieldia jonkun kanssa, sillä mikään ei ole niin hyvää taustamelua kuin tessussa möykkäävät miehet, jotka pelaavat jotain peliä, jossa pyörii helikoptereita ja roistoja.

En kuitenkaan saanut bäfää taustameluksi, joten päätin lopulta jättää syvällisemmän postauksen vielä hautumaan ja kirjoitan teille nyt ihan vaan meikäläisen perinteistä höpöhöpöä. Päässäni ovat pyörineet koko viikonlopun enemmän aurinkolasit kuin ajatukset. Minä nimittäin tarvisin uudet aurinkolasit ja valikoimaahan riittää.

Ostaisiko Ray-Banit vai hieman halvemmat Polaroidit? En pääse yli näistä (mainoslinkki) Ray-Baneista, joten sellaiset kai täytyy käydä hakemassa jonain päivänä. Olin jo ihan valmis tekemään ostopäätöksen, mutta sitten muistin, että auto pitäisi katsastaa ja olen satavarma hylätty-leimasta. Se tuulilasi, jonka läpi tihrustan, ei millään voi mennä läpi enää. Ei millään. Ihan oman mukavuudenkin takia voisin mennä tuulilasikauppaan mieluummin kuin aurinkolasikauppaan, mutta hinta hirvittää. Ääää! Mihin siis tuhlaisin ekana?

Tyhmä katsastus. Joka vuosi mietin miksi en olisi voinut hoitaa sitä jo vaikka joulukuussa. Ei tarvisi tätä kevättä aina pilata sillä.

Pidin viime vuonna niin paljon pitkähihaista mustaa TPS-paitaa, että melkein jo kyllästyin. Päätin etsiä vaatekaapistani jotain muuta välillä ja laihtumisen ansiosta se onkin ollut mahdollista, sillä mahdun nykyään yhä useampaan omistamaani vaatekappaleeseen. Yksi tämän talven parhaista vaatekaappilöydöistäni on ollut vaaleansininen Vilasta alennushintaan joskus ostettu neule, joka akryylin, polyesterin, polyamidin ja elastaanin lisäksi sisältää jopa 10 % mohairia.

Pieni määrä mohairia tekee paidasta ihanan lämpimän, joten kaivan nykyään päälleni aina tämän saman neuleen, kun elohopea menee liian paljon miinuksen puolelle ulkona. Neule on muutenkin ihanan muhkea makuuni ja erityisesti tykkään sen kauluksesta, joka on tuollainen vähän lörppä. Joistakin ostoksista voi siis tulla lemppareita vasta vuosien päästä.

Kuvassa näkyvä asu on mun ihan oikea päivän asu tältä viikolta. On muuten hassua korostaa postauksessa tuota, että hei nää vaatteet mulla oli päällä ihan oikeasti. Päivän asujen hohto blogeissa taisi mennä siinä kohtaa hieman väärille urille, kun bloggaajat kertoivat kuvaavansa asukuvat erikseen jonain päivänä kuvaten siinä sivussa siis monta eri asua. Korkkarit on aika helppo heittää jalkaan viideksi minuutiksi saaden minkä vain asun näyttämään paremmalta, mutta mahtaako se antaa blogin lukijalle mitään enempää, jos totuus on, ettei bloggaaja itsekään huitelisi pitkin kyliä kyseiset korkkarit jalassa? Saatteko kiinni siitä, mitä ajan takaa?

Nykypäivänähän bloggaajan kuvat blogissa ovat vain kuvituskuvia vailla sen suurempaa totuutta, kun tosiaan aikojen alussa päivän asu todella oli päivän asu. Minä tykkäsin vanhan ajan meiningistä, sillä totuus on minulle tärkeää. Siksi minun instatilikään (@marihietala) ei ole siloiteltu ja kiiltävä, koska sellainen ei vain sovi mulle.

Harmaat Palladiumit ovat olleet tän talven yksi parhaista hankinnoista. Olin halunnut harmaat kengät jo pitkään, mutta mietin niiden ostamista alunperin tennareina. Tennarit hankin jo aiemmin mustina, joten päätin sitten ostaa Palladiumit harmaana. Se oli erittäin hyvä päätös. Harmaat kengät ovat ihanat ja ne voi yhdistää melkein mihin tahansa asuun.