Huomenta! Tänään sai herätä omasta sängystä vihdoin, kun eilen ajeltiin Vimpelistä takaisin Raisioon. Täällä on yhtä harmaata kuin lähtiessä, vaikka lunta onkin maassa hieman.

Koko Vimpelin loman ajan ihailimme lumisia puita. Metsät ja maisemat ylipäätään olivat todella kauniita, kun niitä peitti lumi. Edes Aapeli-myrsky ei vienyt lunta puista, vaikka pelkäsimme niin käyvän.

Minusta on hassua miten tärkeä metsä on minulle nykyään, mutta sen parempaa rauhoittumispaikkaa ei maailmassa ole kuin suomalainen havumetsä. Montaa askelta ei tarvitse metsän puolella ottaa, kun melkein kuulee verenpaineen laskevan kohisten alas. Olisin niin valmis jopa muuttamaan jonnekin metsän keskelle. Jonkun majavapuron varrelle.

Sitten herätys tähän päivään. En asu metsän keskellä majavapuron varrella enkä vielä ole lähelläkään sitä unelmaa. Täällä pönötän Raisiossa, jossa minun lisäkseni asuu yksi mies ja ne kaikki, jotka hengaavat S-Marketin ja ärrän edessä. Tänään mennään johonkin ulkoilemaan ja huomenna ehkä myös. Maanantaina  töihin.

Okei, nyt aamupalaa. Tehdään tästä kiva päivä!

Jokaiseen Vimpelin reissuun kuuluu Hallapurolla käyminen. Hallapuro on meikäläisen silmissä pelkkää erämaata, mutta kyllä siellä asutustakin on (äitini pikaisen laskutoimituksen mukaan Hallapurolla on ainakin 60 asukasta). Se on sellainen sivukylä, 20 kilometriä Vimpelin keskustasta.

Aika harvassa on kai eläin, jota ei voisi Hallapurolla bongata, sillä joulukuussa siellä oli kaadettu villisika. Minä luulin niitä olevan vain Leijonakuninkaassa. Villisikojen, peurojen ja saukkojen lisäksi Hallapurolla asuu myös majavia. Niitäkään en ollut ajatellut olevan näillä main ollenkaan, vaikka toisaalta en kyllä oikein tiedä missä olin majavien sitten kuvitellut elävän.

Kuuleman mukaan erään isännän auton eteen oli kaatunut puu joitakin kuukausia sitten noin 5 km ennen Hallapuron risteystä Koskelasta päin tullessa. Tarina ei kerro oliko puu kaatunut sillä hetkellä hänen eteensä vai ollut jo siinä, mutta yllättänyt kuitenkin pimeässä. Se oli ollut majavien kaatama. 

Oli pakko pysähtyä kuvaamaan majavien nakertamia haapoja, sen verran uskomaton se näky oli. Valtavan paksuja puita ne olivat kaataneet pitkin poikin yhden puron yli kummallekin puolelle tietä.

Haavat ainakin näistä kuvista päätellen ovat majavien herkkua. Ne talttaavat hampaillaan puun rungot poikki rakentaen puista patoja ja hankkivat ruokaa rakentamistaan tekoaltaista. Vaikka äkkiseltään ajattelisi majavan saavan paljon tuhoa aikaiseksi kaatamalla puita, on heidän rakentamista tekoaltaista hyötyä vesilinnuille ja monille kosteikkolajeille.

Suomessa on kahta eri majavalajia, sekä kanadanmajavia että euroopanmajavia. Aikoinaan majavaa metsästettiin sen upean turkin takia ja euroopanmajavat katosivat lähes kokonaan Suomesta. 1930-luvun jälkeen tänne tuotiin euroopanmajavia Norjasta ja kanadanmajavia Amerikasta.

Luonnossa ja livenä tuo majavien työ puiden kanssa oli pysäyttävä näky. Aapeli-myrskyn jäljiltä puut olivat lumen peitossa, joten koko työmaata ei edes ollut näkyvillä. Täytyy joskus ensi kesänä mennä uudestaan ihmettelemään. Olisi ihanaa nähdä majava ja saada siitä ehkä pari kuvaakin.