Olen aina tykännyt olla nopea käänteissäni enkä ole halunnut jäädä miettimään vanhaa, koska uusi on paljon jännittävämpää. Nyt kuitenkin tämän vuoden tullessa kohti päätöstään tuntuisi tyhmältä lakaista koko vuosi maton alle ja aloittaa seuraava kuin mitään entistä ei olisi ollutkaan. Menneisyys kuitenkin tekee minusta ensi vuoden minän. Olisi tyhmyyttä olla ottamatta opikseen entisestä.

Listasin tammikuun alussa tavoitteeni tälle vuodelle ja olin jaoitellut ne eri otsikoiden alle. Koti, ruoka, herkuttelu, liikunta, pukeutuminen, valokuvaus, matkustus ja blogi. Muutamat näistä ovat kokeneet muutoksen ja hyvä niin.

Kodin osalta koko paletti meni ihan uusiksi vuoden aikana. En todellakaan tammikuun alussa vielä edes harkinnut mitään muuttoa. Postauksessa mietin vain vaatteiden järjestelyä ja tietokonehuoneen siivoamista. Kävin mun vaatehuoneen kyllä läpi jo alkuvuodesta ja muistaakseni raivasin myös tietokonehuonetta hieman ennen kuin jämähdin sinne pelaamaan. Lopulta sitten tuli muutto. Yllättävää ei kai ole, että vaatevarastoni on ikuisesti työn alla. Nykyään sekainen vaatekaappi tarkoittaa sekaista tietokonehuonetta, sillä minun maallinen omaisuuteni sijaitsee nimenomaan tietokoneiden kanssa samassa tilassa.

Ruoka-tavoitteet toteutin puoliksi. Tein kerran tänä vuonna riisipuuroa ihan itse (onnistuin!), mutta kasvissosekeittoa en ole vieläkään saanut aikaiseksi.

Herkuttelun suhteen olen onnistunut yli odotusten. Vähensin suklaan syömistä huimasti enkä oikein ymmärrä enää miten olen voinut joskus syödä suklaata ihan levykaupalla. Järkyttävää!

Liikunta on toinen asia, jossa onnistuin. Ja todellakin laajensin reviiriäni Urheilupuistosta lännen ja pohjoisen väliin. Olen kävellyt tänä vuonna enemmän kuin koskaan. Olen myös lenkkeillyt metsissä enemmän kuin koskaan. Syksyllä vielä löysin joogan ja vähitellen myös lihaskuntotreenit alkavat taas houkuttaa.

Pukeutumisesta olen maininnut, että laihtuessani musta tulee kauluspaitanainen. Tämä toteutui osittain, sillä laihduin kyllä, mutta vieläkään käsivarteni eivät mahdu kuin ihan pariin omistamaani kauluspaitaan. Täytyy laihtua lisää.

Valokuvaus on tänä vuonna kulkenut vähän tuossa sivussa. Perustaidot pysyvät yllä, mutta en varsinaisesti ole kokenut kehittyneeni. Loppuvuodesta kiinnostus kuvaamista kohtaan on noussut, joten ehkä se tästä taas.

Matkustus jäi vain haaveeksi. En vieläkään ole valmis lentokoneeseen. Sitä paitsi ilmastonmuutospuheet saavat miettimään kannattaako mun edes opetella lentämään. Matkustin kuitenkin ihan kotimaassa, että ei tässä pelkästään paikoillaan ole pysytty.

Blogi – niinpä, ikuinen salaatti. Olen postannut aika paljon muustakin kuin jalkapallosta ja itse koen sen hyväksi niin. Tykkään kirjoittaa niitä näitä, hyvinvoinnista ja myös kosmetiikasta.

Kokonaisuudessaan tämä tuntuu vuodelta, kun eri asiat menivät vihdoin eteenpäin. Uuden vuoden lupaukset olivat kerrankin muutakin kuin sanahelinää.

Heipparallaa! Tänä aamuna kello herätti 8:00 enkä millään olisi halunnut nousta, mutta pakkohan se oli. Tänään on tarkoitus suunnata nyt heti aamusta Turun keskustaan, koska myöhemmin siinä ei ole mitään järkeä parkkipaikkojen kannalta. Enkä nyt muutenkaan niin välitä suurista ihmisjoukoista. Kuitenkin joku kantaa jotain tuhkarokkoa ja sitten meillä kaikilla on kohta se rokotuksista huolimatta.

Eilen uutisoitiin kaatumisten ruuhkauttaneen joitakin terveysasemia enkä kyllä yhtään ihmettele. Ristuksen liukasta ollut.

Mehän käytiin keskiviikkona pyydystämässä molemmille kitkapohjakengät. Joni osti itselleen Caterpillarit, joilla pysyy pystyssä helposti jäällä ja itse nappasin Michelin-pohjaiset Icebugit (mainoslinkki) käyttöön, mutta niillä on tarkoitus pysyä pystyssä kai enemmän jollain lumella kuin jäällä. Kukapa sitten enää tarvisi Icebugeja piikkeinä, jos heidän kitkoilla pystyisi samaan? Noita Caterpillarin kitkoja ei taida löytyä netistä oikein ollenkaan, mutta Kookenkä myy ainakin miehille moisia.

Muutakin hyödyllistä ollaan shoppailtu. Torstaina haettiin vihdoin ilmankostutin tänne meille ennen kuin molemmilta juoksee veri nenästä koko ajan. Elämä on niin paljon helpompaa, kun voi hengittää rennosti. Toinen hyvinvointiostos oli uudet ergonomiset tyynyt. Aivotärähdyksen jälkeen mikään tyyny ei tuntunut hyvältä ja niskojen jumittaminen ei ole hyväksi, joten päätettiin panostaa.

Kauheasti kaikkea ostelua! Mutta sitten ostettiin vielä yksi juttu ja se on tuo kuvassa näkyvä pöytä. Hän oli alennuksessa Askossa, joten otin kainaloon ja kiikutin kassalle. 19 euroa ja kotiin kasaamaan.

Tämän kaiken tuhlaamisen jälkeen lähdemme nyt vielä Turkuun hussaamaan loputkin rahat. Täytyy käydä pyydystämässä vähän Vimpelin viemisiä, sillä me nimittäin lähdetään viettämään uutta vuotta Etelä-Pohjanmaalle!

Tällasta täällä, myös aivotärähdyksen jälkeen on elämää! Hauskaa lauantaita sinne just sulle!