Aina, kun sairastan jonkun itselleni uuden taudin, googletan malttamattomana kaiken kyseisestä sairaudesta. Haluaisin löytää toipumiskertomuksia, jotta tietäisi onko oma paraneminen sellaista kuin pitääkin. Korvatulehduksesta löytyy paljon tarinoita netistä, mutta aivotärähdyksestä ei löydy kuin potilasohjeita ja aivovamma-artikkeleita.

Useimmista lähteistä tuli vastaan se, että aivotärähdyksen jälkeen täytyy levätä muutama päivä. Töihin voi palata jo parin päivän päästä, mutta autoa ei kannata ajaa ennen kuin on muuten oireeton. Yhden artikkelin löysin viime vuodelta, jossa kehoitettiin lähtemään liikenteeseen aika pian aivotärähdyksen jälkeen, siis lähinnä harrastamaan kevyitä kävelylenkkejä. Samaa sanoi ystäväni, joka koki myös aivotärähdyksen kuluneen puolen vuoden aikana. Liikunta ja kotona touhuaminen laittaa litkut liikenteeseen kehosta ja sitä kautta paranemista alkaa tapahtua.

Itseltäni meni tasapaino ihan rikki kaatumisen jäljiltä. En pystynyt kävelemään ulkona enkä kaupassa ilman miehen tukea ensimmäisinä päivinä enkä vielä edes kolmantena tai neljäntenä päivänä. Vasta viidentenä pysyin kaupassa pystyssä ihan itse. Silloin tajusin nilkkojen ja polvien välisen yhteyden olevan poikki ja kotona lämmittelin niveliä muutamaan eri otteeseen pyörittelemällä niitä.

Seuraavana päivänä nilkat ja polvet toimivat, mutta polvien ja lantion välinen yhteys oli yhtä pökkelö kuin nilkkojen ja polvien edellisenä päivänä. Niinpä seuraavaksi laitoin lantioon vähän liikettä ja sain senkin takaisin seitsemäntenä päivänä.

Kävelin joka päivä kaatumisen jälkeen. Niinäkin päivinä, kun olisi pitänyt levätä, kävelin vähintään lääkärissä käymään. Yritin olla pystyssä kotona niin paljon kuin pystyin. Raumalla käytiin kahdella lyhyellä kävelylenkillä ja keskiviikkona pyörittiin kaupoissa 6 tuntia.

En tiedä olisiko pitänyt levätä enemmän, mutta toistaiseksi edelleen kaikki on mennyt ihan hyvin. Eilen ajoin autoa ja olin töissä. Silmät ja pää ärtyivät, mutta eipä siinä nyt oikein auta. Väsynyt olin, mutta se johtuu lähinnä lyhyistä yöunista ja siitä, että päätin lopettaa kahvin juomisen tässä nyt samalla. En kokonaan, mutta lähes.

Aivotärähdyksestä paranee oireettomaksi 7-10 päivässä ja minulla on 10. päivä tänään. Täytyy toivoa, ettei tästä kaatumisesta jää mitään hermokipumuistoja, sillä olisi kiva tehdä töitä ja muutenkin elää ilman särkyjä.

Edelleen toivon myös, että te pysytte pystyssä, sillä aivotärähdys on ihan perseestä. Älkää hankkiko sellaista.

Kulunut vuosi on ollut tapahtumarikas ihan loppuun asti. Kaikki alkoi heti tammikuussa aikamoisella rytinällä eikä se siitä tainnut hiljentyä vasta kuin syksyllä hetkeksi. Henkinen kasvu on ollut suurta ja jollain tapaa etenkin keväällä teemana oli paluu juurille. Kevään jälkeen on tuntunut siltä, että olen kotona omassa elämässäni ja ylipäätään oikealla tiellä.

Tässä muutamia parhaita asioita tältä vuodelta:

Vuoden parhaat kosmetiikkatuotteet ovat olleet Helena Rubinsteinin ripsarit (tämä), Burt’s Bees jalkavoide ja ACOn kasvovoide. Yritin ennen syksyn Hulluja Päiviä kitkutella eri ripsareilla, mutta ei siitä mitään tullut. Helena Rubinsteinia parempaa en löytänyt ja päätinkin sitten lopettaa haaveilun. Ostan tästä lähtien joka kerta Hullareilta tarpeeksi monta ripsaria, joilla pärjään useamman kuukauden.

Vuoden parhaita vaate- ja kenkäostoksia en taida tähän edes listata, sillä juuri eilen poikaystävälle kitkapohjakenkien ostamisen jälkeen totesin, että tällaisesta tarpeeseen ostamisesta tulee paljon parempi mieli kuin mistään muusta. Samalla katselin, kun Vilan alerekit notkuivat neuleita ja mietin kuinka omaan vaatekaappiini ei mahtuisi vaatekaupoista tällä hetkellä yhtään mitään uutta. Vuonna 2019 ajattelin ostaa vielä vähemmän uusia vaatteita kuin tänä vuonna.

Vuoden paras päätös taisi koskea ihmissuhteita. Vuosi 2018 on se vuosi, kun minä ymmärsin, mitä on ystävyys ja rakkaus. Varsinkin jälkimmäisen voima on käsittämätön. Jokaisen ihmisen pitäisi saada jakaa arki jonkun ihanan kanssa. Parhaassa parisuhteessa kyse on kumppanuudesta ♥

Vuoden parasta suklaata on ehdottomasti Fazerin vadelmajogurtti.

Vuoden parasta teetä on vaikea valita, sillä kaikki tee on hyvää.

Vuoden paras instastoori voisi olla Jere Jääskeläisen Sopuraha-stoori ? Vilman ja Laurin stoorit aiemmin olivat myös ihan parasta somesisältöä.

Vuoden paras kirja oli Aki Hintsa -Voittamisen anatomia. Se opetti, että hyvinvointi on edellytys menestykselle.

Vuoden parhaita päiviä on ollut monia. Yksi parhaista oli 23.1., kun olin töissä niin kuin maani myynyt. Sitten sattui yksi asiakas siihen ja sen seurauksena sain soittaa miehelle, josta myöhemmin keväällä tuli poikaystäväni. Hupsis! Me tiedettiin toisemme intternetistä ja vaikka olimme töissä samassa yrityksessä, emme olleet koskaan nähneet töissä. Soitin hänelle ja tiedättekö mitä hän kysyi heti sen jälkeen, kun olin esitellyt itseni? ”Miksi sä mulle soitat” ?

Vuoden paras harrastus on ollut lenkkeily. Etenkin metsälenkit, ai että ♥ Rakastan sitä hiljaisuutta ja verenpaineen laskua.

Enää pari päivää tätä vuotta. Saa nähdä tuovatko ne mukanaan jotain sellaista, mikä kuuluisi tälle listalle vai saanko elää aivotärähdyksen jälkeen edes hetken taas ihan normaalia erittäin tasaista arkea. Huomaa varmaan kumman perään olen enemmän.