Julkaistu ensimmäisen kerran 7.7.2013:

Eikös ne seikkailut ole aina parhaita, jotka tehdään vahingossa, sattumalta ja suunnittelematta? Eilen oli pitkästä aikaa todella kiva ja hauska ilta Seinäjoen kuumaakin kuumemmassa yöelämässä. Seura ei olisi voinut olla kovin paljon parempaa ja viskiäkin oli.

Yllättävän vähän mua on häirinnyt se, että mun htc upposi kaljatuoppiin. Se oli oikeasti vahinko. Eihän se siitä tietenkään selvinnyt ja olenkin nyt usbivammaisen Samsungin varassa, johon mulla on jo tavallaan mennyt hermot. Suunnittelin jo soitonsiirtoa toiseen puhelimeeni, mutta nokialainen vetää mut ihan sanattomaksi siinä kohdassa, kun haluaisin etsiä jotain facebookista. Tästä voimmekin jo tehdä jonkinlaisen johtopäätöksen, että mun tuleva uusi puhelin ei tule olemaan mikään tässä postauksessa mainituista merkeistä (ehkä, ton htc:n hinnalla ei aivan taida saada omenapuhelinta). Ja toivon, että saan htc:n korvaavan tekniikkaihmeen todella pian.

Ne eiliset aurinkorasvat eivät hirveästi auttaneet mun aurinkoallergisiin iho-ongelmiin. Kauankohan taas menee, että elimistö edes jotenkin palautuisi antibiootista.. Tulihan sitä toki oltuakin aika kauan auringossa, kun kävin kuvaamassa futista..

Oli se kyllä taas mukavaa. Varsinkin, kun muutamat kuvat onnistuivat jopa.

Nyt mulla on joku ikuinen jano ja väsymys ja mun kai kuuluisi olla siivoamassa mun keittiötä sekä muuta kämppää. Kävin tossa joku aika sitten torilla kahvittelemassa ja syömässä pehmistä yhen kaunissilmäisen sankarin kanssa. Olin varmaan tosi hyvää seuraa, kun en millään olisi jaksanut istua. Hirveän raskasta..

Jos siivoaisin, niin sittenhän voisin palkita itseni uusimmalla Continuumin jaksolla?

Minä tykkään Veikkausliigasta, sekä siitä sarjasta että Veikkausliigan toimiston tyypeistä. Tykkään myös Veikkausliigan kuvagalleriasta, joka on nyt pari vuotta ollut olemassa. Siellä on mukava käydä katselemassa muiden kuvaajien kädenjälkeä ja tietysti laittaa omia kuvia näytille.

Toissa kesänä kävin moikkaamassa Veikkausliigan toimiston tyyppejä ja sain mukaani siltä reissulta pallon. Ihan perushomma raahata jalkapalloa mukanaan keskellä yötä Helsingissä, eikö? Pallo matkusti mukanani Turkuun ja toimi lähinnä kuvauskohteena silloin tällöin talven aikana. Tuli kevät ja pallo oli surullinen käytön puutteen vuoksi. Hän oli tyhjentynyt. Vein hänet kaarinalaiselle koutsisedälle hoitoon. Koutsisedän käsittelyn jälkeen pallo oli taas iloinen ja valmis uusiin seikkailuihin. Ja niitähän pallolle oli luvassa!

Seuraavaksi pallo matkasi lähes kaksimetrisen entisen maalivahdin kainaloon, joka ei jalkapalloon ollut koskenut lopetettuaan vuosia sitten pelaamisen. Entinen maalivahti oli hieman hämmentynyt tästä kainaloon tunkeutujasta, mutta aika pian hän osasi taas potkia. Hän yritti opettaa minuakin potkimaan, mutta tuo projekti on edelleen kesken. Kuulemma tarvisin jonkun seinän, jota vasten potkia.

Tässä kevättä odotellessa joku onnellinen teistä voittaa itselleen Veikkausliigan minipallon, joka onkin ihan ylisöpö. Ehkäpä joku sellainen voi leikkiä sen kanssa kenestä on vielä toivoa tulla suurenmoinen jalkapalloilija, toisin kuin tällaisesta kolmevitosesta akasta. Osallistu arvontaan täällä.