Yksi parhaista tavoista viettää juhannus on mielestäni viettää se kotona. Meillä ei ole mökkiä eikä ole ollut ajatuksissa edes hankkia, joten juhannuksenakin on ollut tapana hengata kotosalla. Nyt se on erityisen mukavaa, kun on takapiha ja terassi. Eilen tosin oli niin kylmä, ettei siellä tarjennut olla. 😁 Sen sijaan me käytiin perinteisellä Ukuran lenkillä pyöräilemässä.

Ukura on sellainen erämaata muistuttava sivukylä Liedossa, jossa on siis muutama talo, paljon peltoa ja ihana hiekkatie. Esko-Ukurantieltä pullahdetaan takaisin ihmisten ilmoille, joten missään hirveän kaukana ei kuitenkaan olla. Ukurassa on ihanan hiljaista ja sielu lepää niissä maisemissa. Tulee väkisin mieleen Vimpelin Hallapuro joistakin kohdista. Voisin hyvin kuvitella asuvani Ukurassa.

Ennen pyörälenkille lähtöä pyöräytin marengin uuniin, josta myöhemmin päivällä tehtiin pavlova. Perjantaipäivä me vietettiin Raumalla.

Vaihettiin järjestystä lauantaina lapsen huoneessa ennen pyörälenkkiä.

Seuraan instassa sellaista muijaa kuin Helene Sula (heleneinbetween) ja olen inspiroitunut muutamista hänen jutuistaan: laihtuminen sekä huulipunan käyttäminen ulkoillessa. Niinpä eilen sipaisin huuliin tällä viikolla ostamaani *by Terryn Hydra Balm -huuliasiaa sävyssä Love Affair. Ihana! Siis niin täydellisen värinen huulipuna, etten kestä. Ostin Myllyn Kicksistä, jossa by Terryt olivat 70 prosentin alessa.

Ukurassa nähtiin kyy, haukka ja töyhöhyyppäperhe. Sekä yksi auto. Muuten saatiin elää täysin hiljaisuudessa. Pituutta lenkille tuli 21 kilometriä eli ihan sopiva juhannuslenkki.

Tänään me aloitettiin päivä urheilemalla. Ensin mentiin kolmeen eri leikkipuistoon, josta jatkettiin pääkohteeseen: urheilukentälle. Mentiin sinne tekemään ulkosalitreeni ja sitten kiireellä kotiin syömään. Nyt on koko akka ihan jumissa, huh!

Kun oltiin syöty, lähdettiin vielä käymään kasvitieteellisessä ja kaupassa. Halusin nähdä mitä taimia heillä on myytävänä, mutta eipä ollut mitään, mitä olisin tarvinnut. Eipä sillä, että kukkapenkkeihini enää mahtuisi edes mitään. Juhannus alkaa olla ohi ja pitäisi mennä pesemään hiukset arkea varten, joka nurkan takana jo häämöttää. Viisi työpäivää ja alkaa loma! Oijoi! Viisi päivää tuntuu nyt kauhean pitkältä, mutta varmaan viikko menee aika nopeasti. 😊

On taas ollut kaikenlaista. Normaalia arkea ja sitten vähän uuttakin, kun pääsin kesäksi töihin eri osastolle. Sen myötä innostuin kaikista vanhoista asioista, kuten leikkaamaan tukkani lyhyemmäksi, kirjojen lukemisesta sekä jalkapallon valokuvauksesta. Akkresin Veritaksella pelattuun Helmareiden Suomi–Norja -matsiin ja niinpä sitten perjantaina vaelsin pelipaikalle ihmettelemään uutta katsomoa sekä kaikkia ihan eri järjestelyjä kuin mitä aiemmin on ollut. Ei pitäisi pitää taukoja, kun sitten on aina ihan pihalla missä on median tila ja mistä mennään kentälle. Onneksi Palloliiton mediaihminen on hyvin valveutunut ja ensimmäistä kertaa kuulin oikein erikseen ohjeet vielä juuri ennen matsia mistä saa kulkea. Yleensä meitä valokuvaajia lähinnä kielletään kaiken suhteen, mutta tosiaan nykyään on erilaista edes välillä.

Olin kerrankin valmistautunut kamerakaluston suhteen hyvin. Olin ladannut akut jo edellisellä viikolla tai sitten se oli rakas aviomieheni, joka niistä huolehti, mutta kuitenkin. Tilasin jopa uuden linssin- ja kennonputsaussetin ja sen lisäksi oikein käytin sitä! Putsasin linssin ja kennon, molemmat. Jälkimmäinen kyllä jännitti, mutta ajattelin, että ei se oo niin justihin, kun on kuitenkin aivan rikollisen vanha 5D Mark kakkonen käytössä. Ei tainnut käydä kuinkaan, koska en huomannut kuvissa mitään rantuja.

Jalkapallo sitten taas. Noh, en minä sitä niin hirveästi ole viime vuosina seurannut. Uusi työkaverini, entinen jalkapalloilija, tiesi kertoa Suomi-Norjan olevan tärkeä peli. Epäröinkin kannattaako minun lähteä sitä kuvaamaan, koska sitten Helmarit kuitenkin häviää. Aina, kun olen paikalla, kotijoukkue häviää. Onneksi Suomi-Norja pelattiin kuitenkin tasan. Ehkä uskallan akkreta toisenkin kerran vielä tänä vuonna. Jäi nimittäin hampaankoloon kuvaamisesta itsestään.

Jee Pippa! 🤎

pääseekö ohi vai ollaanko lähetyksessä

Onneksi useampi kuva sentään onnistui, mutta paljon jäi onnistumatta. Taukoni koronan jälkeen on venynyt liian pitkäksi ja se näkyi siinä kuinka monessa otoksessa tarkennus oli yleisössä. Kertakaikkisen paska suoritus ihmiseltä, jonka pitäisi osata kuvata jalkapalloa vaikka unissaankin. Ne kaikki kuvat, jotka olit tarkkoja, niissä oli Ria Öling. 😁 Ei se haittaa, koska tykkään Riasta, mutta ajattelin muiden viihtyvän kuvien parissa paremmin kuvattujen kohteiden vaihdellessa.

Tykkään myös ihan sikana Ellistä, joten siksi hän pääsee nyt mukaan. Siinä oli ilmeisesti jokin tv-tilanne meneillään, jonka meitsi keskeytti kuiskuttamalla ystävälliselle naiselle siinä lähellä että pääsisiköhän tuosta läpi vai joko ollaan tv:ssä. Pääsin. 😄

vastavalon voima

Vastavalossa oli voimaa kuin Veritaksen huikeassa yleisössä toisen puoliajan lopussa, vaikka ensin pelkäsin. Valo oli niin kirkas ja aurinko vielä korkealla, kun asetuin sitä vastaan uuteen itäpäätyyn. Pelkäsin, ettei koko kuvaamisesta tule mitään, mutta hyvinhän se meni. Tai siis yllättävän hyvin siihen nähden kuinka korkealla aurinko vielä oli.

tunnelma

Ensimmäisen puoliajan jännitys vaihtui toisen puoliajan lopussa mielettömään kannustukseen, joka loi stadionille upean tunnelman. Olin kiitollinen, kun sain kokea sen. Lopulta se myös tuotti tulosta kentän puolella eikä vain valokuvaajan päässä, kun Helmarit tekivät maalin ja minä pääsin rätkimään maalihalikuvia. Rehentelin kotona kuinka onkin hyvä, kun olen kuvannut Tepsiä aikoinaan niin paljon ja päässyt treenaamaan noita pelaajakasojen kuvaamisia. 😂

Oli tosi ihanaa käydä kuvaamassa sekä nähdä Helmarit ja muita tuttuja vuosien varrelta. Oli ihan parasta istua maassa ja kuvata, mikä ei aiemmin ollut mahdollista Veritaksella kuperan kentän takia. Nyt kuperuus on poissa. Hieman laiskan letkeä olen toki nykyään kuvien tekemisen ja blogin kirjoittamisen suhteen, mutta vetoan pikkulapsiarkeen. Ei vaan enää pysty tekemään sillä aikataululla juttuja kuin ennen pystyi.

Toivottavasti kuvista oli iloa, ensi kertaan!

Suomi – Norja 1–1

Meitsi instassa