Koko muu Suomi on kiinni ja lomalla, mutta meikäläisellä on yhtäkkiä joku tuhat rautaa tulessa. Mä en oikein tiedä miten se onnistuu näillä aivoilla, mutta näin nyt kävi. Ensin oli vain talon etsintä, joka se on nyt vähän tuolla taustalla odottelemassa, koska lainaneuvotteluita ei ole vielä käyty. Meillä piti jo olla sellainen, mutta päivää ennen sitä siirrettiin ensi viikolle. Ei sitten ole oikein viitsinyt mitään taloja intohimoisesti etsiä, kun ei voi tietää millä rahalla etsitään. Samaan aikaan sitten tuli pari muuta juttua, jotka pitävät kiireisenä, tai ainakin toinen niistä.

Isojen asioiden lisäksi olen vihdoin päättänyt hankkia ompelukoneen, mutta sekin asia lähinnä kummittelee tuolla jossain, kun aika ostaa ei ole just nyt sopiva. Täytyy odotella parempaa aikaa ja hyviä tarjouksia.

Varamummun kans eilen kahvilla 🙂

Testasin Pufissa Miia Halmesmaa -mekkoa 🙂

Näiden äitiaivojen kanssa kun on useampi kuin yksi asia vireillä, tuntuu siltä kuin olisi tarttumassa johonkin, mutta ei saa otetta. Ne monet asiat vain lipuvat pois päästä ja tilalle tulee vauva. Vauva nukkuu, vauvan pitää syödä kohta, syö itse samalla, sitten vauva lähtee ulos… En tiedä tätäkö ne äidit tarkoittavat internetissä, kun pitäisi olla muutakin kuin äiti? Minulle ei kyllä ole tullut vielä sellaista tarvetta. Olen tyytyväinen, kun saan tiistai-iltaisin katsoa Allsång på Skansenia ja puuhastella sitä tuhat rautaa tulessa -hommaa.

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa

Helmareiden peli Veritaksella alkoi eilen 18:15 ja minä tuntia ennen kotona laukku pakkaamatta, syömättä, meikkaamatta ja tuolikin jossain auton perällä. Hiki puski päälle eikä siis pelkästään 31 asteen helteen takia. Kun pääsin Veritakselle, kuvausliivit olivat loppu ja vähän epäselvää, mistä pääsen kentälle, koska kaikki järjestelyt olivat taas ihan erilailla kuin takavuosina. Kuulinkin siinä Palloliiton miestä odotellessani, että Veritaksen pressitila on nykyään Interin varasto. Voisin kirjoittaa kirjan tästä aiheesta, mutta en nyt aloita postausta heti valittamalla. 😀 Paljon oli nimittäin hyvääkin, mutta säästän ylisanat myöhempään vaiheeseen kertomustani. Eilen pelattu peli oli Helmareiden EM-karsintoihin valmistava peli Suomi – Japani ja minä parin vuoden hiljaiselon jälkeen jaksoin vihdoin lyllertää kuvaamaan. Lapsi on nyt 10 kuukautta vanha, joten on paljon helpompi lähteä kotoa, harmi vaan että eiliselle osui tämä vuosisadan helle. Yritin nesteyttää vauvaa koko päivän sen verran, että hän pärjää ilman minua pari tuntia.

Kerkesin kentän laidalle juuri ajoissa ja pääsin vielä vakiopaikalleni. Kyllä kelpasi istua varjossa. Oli niin hyvä paikka, etten lähtenyt toisella puoliajalla vaihtamaan vaan istuin kuin tatti paikoillani, kunnes synnytyksessä osumaa ottanut häntäluuni alkoi vihoitella. Kyllä siinä jotain kuviakin tuli otettua samalla.

Kuvaaminen sujui vanhasta muistista muuten ihan hyvin, mutta vähän joutui hakea asetusten kanssa ja kaikessa laiskuudessani näistä kuvista puuttuu nappiskuvat sun muut minulle ominaiset otokset. En kertakaikkiaan jaksanut liikkua siinä ulkoilmasaunassa metriäkään. Sen sijaan puoliaikojen välillä juttelin kuvaajakollegoiden kanssa enkä tajunnut ottaa yhtään räpsyä, josta osaisin nyt jälkikäteen sanoa mikä kuva on sitten jo toista puoliaikaa. Ammattilaisfiilis just nyt. 😀

Tämä oli siinäkin mielessä hyvin perinteinen paluu jalkapalloon, koska en osaa sanoa yhtään mitään Helmareiden pelistä. Minä vaan seurasin palloa ja nappasin pari kuvaa. Googlettelun perusteella kaikki eivät olleet tyytyväisiä, mutta kukapa olisi, jos taululla lukee 1 – 5.

Ainiin ja ne ylisanat: Palloliiton mies oli tuonut kuvaajille vettä ennen toista puoliaikaa!! Ihan mieletöntä! Kiitos!! ♥

Suomi – Japani 1 – 5