On taas ollut kaikenlaista. Normaalia arkea ja sitten vähän uuttakin, kun pääsin kesäksi töihin eri osastolle. Sen myötä innostuin kaikista vanhoista asioista, kuten leikkaamaan tukkani lyhyemmäksi, kirjojen lukemisesta sekä jalkapallon valokuvauksesta. Akkresin Veritaksella pelattuun Helmareiden Suomi–Norja -matsiin ja niinpä sitten perjantaina vaelsin pelipaikalle ihmettelemään uutta katsomoa sekä kaikkia ihan eri järjestelyjä kuin mitä aiemmin on ollut. Ei pitäisi pitää taukoja, kun sitten on aina ihan pihalla missä on median tila ja mistä mennään kentälle. Onneksi Palloliiton mediaihminen on hyvin valveutunut ja ensimmäistä kertaa kuulin oikein erikseen ohjeet vielä juuri ennen matsia mistä saa kulkea. Yleensä meitä valokuvaajia lähinnä kielletään kaiken suhteen, mutta tosiaan nykyään on erilaista edes välillä.

Olin kerrankin valmistautunut kamerakaluston suhteen hyvin. Olin ladannut akut jo edellisellä viikolla tai sitten se oli rakas aviomieheni, joka niistä huolehti, mutta kuitenkin. Tilasin jopa uuden linssin- ja kennonputsaussetin ja sen lisäksi oikein käytin sitä! Putsasin linssin ja kennon, molemmat. Jälkimmäinen kyllä jännitti, mutta ajattelin, että ei se oo niin justihin, kun on kuitenkin aivan rikollisen vanha 5D Mark kakkonen käytössä. Ei tainnut käydä kuinkaan, koska en huomannut kuvissa mitään rantuja.

Jalkapallo sitten taas. Noh, en minä sitä niin hirveästi ole viime vuosina seurannut. Uusi työkaverini, entinen jalkapalloilija, tiesi kertoa Suomi-Norjan olevan tärkeä peli. Epäröinkin kannattaako minun lähteä sitä kuvaamaan, koska sitten Helmarit kuitenkin häviää. Aina, kun olen paikalla, kotijoukkue häviää. Onneksi Suomi-Norja pelattiin kuitenkin tasan. Ehkä uskallan akkreta toisenkin kerran vielä tänä vuonna. Jäi nimittäin hampaankoloon kuvaamisesta itsestään.

Jee Pippa! 🤎

pääseekö ohi vai ollaanko lähetyksessä

Onneksi useampi kuva sentään onnistui, mutta paljon jäi onnistumatta. Taukoni koronan jälkeen on venynyt liian pitkäksi ja se näkyi siinä kuinka monessa otoksessa tarkennus oli yleisössä. Kertakaikkisen paska suoritus ihmiseltä, jonka pitäisi osata kuvata jalkapalloa vaikka unissaankin. Ne kaikki kuvat, jotka olit tarkkoja, niissä oli Ria Öling. 😁 Ei se haittaa, koska tykkään Riasta, mutta ajattelin muiden viihtyvän kuvien parissa paremmin kuvattujen kohteiden vaihdellessa.

Tykkään myös ihan sikana Ellistä, joten siksi hän pääsee nyt mukaan. Siinä oli ilmeisesti jokin tv-tilanne meneillään, jonka meitsi keskeytti kuiskuttamalla ystävälliselle naiselle siinä lähellä että pääsisiköhän tuosta läpi vai joko ollaan tv:ssä. Pääsin. 😄

vastavalon voima

Vastavalossa oli voimaa kuin Veritaksen huikeassa yleisössä toisen puoliajan lopussa, vaikka ensin pelkäsin. Valo oli niin kirkas ja aurinko vielä korkealla, kun asetuin sitä vastaan uuteen itäpäätyyn. Pelkäsin, ettei koko kuvaamisesta tule mitään, mutta hyvinhän se meni. Tai siis yllättävän hyvin siihen nähden kuinka korkealla aurinko vielä oli.

tunnelma

Ensimmäisen puoliajan jännitys vaihtui toisen puoliajan lopussa mielettömään kannustukseen, joka loi stadionille upean tunnelman. Olin kiitollinen, kun sain kokea sen. Lopulta se myös tuotti tulosta kentän puolella eikä vain valokuvaajan päässä, kun Helmarit tekivät maalin ja minä pääsin rätkimään maalihalikuvia. Rehentelin kotona kuinka onkin hyvä, kun olen kuvannut Tepsiä aikoinaan niin paljon ja päässyt treenaamaan noita pelaajakasojen kuvaamisia. 😂

Oli tosi ihanaa käydä kuvaamassa sekä nähdä Helmarit ja muita tuttuja vuosien varrelta. Oli ihan parasta istua maassa ja kuvata, mikä ei aiemmin ollut mahdollista Veritaksella kuperan kentän takia. Nyt kuperuus on poissa. Hieman laiskan letkeä olen toki nykyään kuvien tekemisen ja blogin kirjoittamisen suhteen, mutta vetoan pikkulapsiarkeen. Ei vaan enää pysty tekemään sillä aikataululla juttuja kuin ennen pystyi.

Toivottavasti kuvista oli iloa, ensi kertaan!

Suomi – Norja 1–1

Meitsi instassa

Viime vuosi oli pelkkää muutoksen aikaa töissä ja sen seurauksena mulla nykyään on töitä minä päivänä tahansa sekä vähän väliä myös iltamyöhään. Tänään mulla on taas arkivapaa ja vaikka tällainen vapaa keskellä viikkoa onkin ajatuksena ihan kiva, en saa näistä suurinta mahdollista iloa irti kuitenkaan. Arkivapaan aamussa on aina läsnä tietynlainen kiiretunnelma. Pitäisi tehä sitä, tätä ja tuota sekä mielellään vielä vähän lisää, että saisi tehtyä kaiken sen, mitä elämässä pitäisi tehdä. Esimerkiksi tänään luettelin instaan, että aamulenkki, kauppa ja varaston siivous. Näistä on nyt kauppa hoidettu ja seuraavaksi mietin lähtisinkö lenkille lähimetsään. Heräsin nimittäin tähän päivään taas nuhaisena ja heitin sen seurauksena kaikki jo haalitut kukkasipulit ulos. Vähitellen kuitenkin pitäisi päästä jo lenkille, koska edelliskerrasta alkaa olla pari viikkoa. Viime viikon arkivapaan olin kipeänä. 🙄

paita Mainio Clothing – pöksyt Aim’n – sukat Marimekko

Kevätkurjenmiekka 🌸

Maanantaiaamuna olin reipas tyttö ja lähdin viemään autoa huoltoon Raisioon katsastusta varten ennen työvuoron alkua. Kerkesin oikein hyvin sinne ja takas! Eilen sitten taas työpäivän päätteeksi lähdin hakemaan autoa, kun se oli jo valmis. Sopivasti kotimatkan varrella oli Pirilän kukkatalo, joten kävin siellä pitkästä aikaa. Ennen tuli käytyä vähän useammin. Löysin tuon kuvan hienon iiriksen eli kevätkurjenmiekan. Niin kaunis! 😍

Tänään tosiaan olisi tarkoitus vielä koittaa järjestellä meidän varastoa, koska sieltä ei saa tällä hetkellä esim. pyörää, ei suksia eikä varsinkaan kukkaruukkuja ulos. Sinne on vaan dumpattu kaikki muuttoroina muuton aikana ja nyt olisi sitten aika järjestää se, jotta pystyy elämään. Haluan pyörän saataville ja kukkaruukut myös. Ja mahtaisiko olla liioittelua laittaa jo pari tuolia terassille kevätauringon toivossa odottelemaan. 😁😉

Nyt tämä minun arkivapaa taitaa jatkua ulkoilun merkeissä. Sen jälkeen ei enää olisi kuin se varasto tehtävälistalla…