Katsoitko eilen Suomen peliä? Me tietysti katsottiin, koska onhan meillä molemmilla omanlainen futistausta. Miehellä tietysti sellainen oikea, kun on pelannut ja minä taas vain loikannut tyhjästä valokuvaamaan jalkapalloa. Jaksan aina naureskella omaa taustaani tällä saralla, olenhan kuitenkin niin pesäpallopitäjästä kotoisin kuin olla ja voi. Nyt kun en kuitenkaan ole kuvannut yli vuoteen, aluksi koronan takia ja tänä vuonna tämän raskauden, en ole niin tarkasti seurannut esimerkiksi Veikkausliigan tapahtumia. Jo perjantaina kuitenkin iski ihan järjetön ikävä kuvaamaan, kun ensimmäisen kisalähetyksen alussa näytettiin video, jota katsoessa pystyi huudahtamaan parikin kertaa kuinka olen ottanut tuosta tilanteesta kuvan.

Eilinen peli oli kamala, kuten varmasti koko Suomi ja maailma tietää. Aluksi se oli kamala omalta osaltani siksi, että eläydyin liikaa ja tuntui kuin koko kohtu olisi ikuisessa jännityksessä. Vauva oli kääntynyt ihan ihmeelliseen asentoon niin, etten tuntenut liikkeitä lähes koko iltana enkä varsinkaan sitten, kun tuli jo entisenkin stressin päälle vielä isompi stressireaktio Christian Eriksenin tapauksen takia. Se oli jotain, mitä kukaan ei halua koskaan haluaisi nähdä jalkapallokentällä tai varmaankaan ylipäätään missään.

laiska sunnuntai

Tänään kävimme kaupassa heti aamusta ja jo sen reissun aikana mua alkoi ihan kamalasti väsyttää. Siihen ei tuntunut auttavan yhtään mikään ja lopulta mentiin päikkäreille. Tällaista ihme väsymystä on nyt ollut viime viikkoina aivan liikaa enkä oikein tiedä ovatko nyt rauta-arvot viimein tippuneet liikaa, ovatko sokeriarvot jotenkin päin hemmettiä (ei pitäisi olla) vai onko tämä nyt vain jotain seurausta tuosta eilisestä stressistä. Hemoglobiinin pääsen mittauttamaan vasta 1,5 viikon päästä, joten sinne asti pitäisi sinnitellä ainakin. Enkä minä sitä sano, kai tämä raskaus itsessäänkin väsyttää? Jos viimeinen kolmannes tarkoittaa paluuta alkuraskausoireisiin, on jäätävä väsymys itselläni yksi niistä oireista.

Mitään muuta erikoista tänään ei olekaan sitten tehty. Neulontaa olen harrastanut sen, mitä jaksanut. Tahkiksen paidan toinen hiha alkaa pian olla valmis ja pääsen aloittamaan toista. Helmakaan ei toki ole vielä kokonaan valmis, mutta ei se vaadi enää kuin varmaan reilun yhden lankakerän verran.

PALUU SALILLE

Eilen ennen jalkapalloa pohdimme kovasti jotain omaa urheilusuoritusta ja ihan yllättäen päätimme lähteä käymään salilla. Katsoin netistä jotain liikkeitä, mitä voin raskaana ollessa tehdä ja sitten mentiin. Puoli tuntia treenasimme ennen kuin piti lähteä kotiin suihkuun ja tv:n äärelle. Oli hauskaa! En ole oikeastaan ollenkaan Turussa asuessa harrastanut salilla käymistä, mutta kovasti olen sitä viime aikoina kaivannut. Oli ihanaa käydä eikä varmasti jää ainoaksi kerraksi!

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa

Minun oli tarkoitus jo tiistaina tulla kirjoittamaan tämä postaus, mutta on ollut aikamoisen väsyttävä viikko. Tiistaina päivä alkoi neuvolassa käymisellä (kaikki hyvin!), töissä meni yli neljään muistaakseni ja sitten pitikin jo tehdä ruokaa. Ei jaksanut avata läppäriä sitten enää. Eilisestä nyt ei edes kannattaisi puhua, sillä päivä oli täysi katastrofi energioiden puolesta. Olin ihan rättiväsynyt ja ilta meni kauppareissulla. Tänään olisi pitänyt periaatteessa mennä urheilemaan, mutta koen levon nyt paremmaksi tässä tilassa, kun ei ole pahemmin yhtään kovin helppoa päivää ollut. Haluan nyt kuitenkin kertoa tähän väliin meidän lastenvaunuvalinnasta, joka siis loppujen lopuksi oli kuin olikin Emmaljunga NXT90 puhkeamattomilla renkailla.

Mietimme lastenvaunujen ostamista varmaan puoli kevättä. Niin vaikeaa ensikertalaisena palloilla lastentarvikeviidakossa, kun ei tiedä tuotteista yhtään mitään eikä sitäkään, mitä kaikkea niiltä haluaa. Mikä on tarpeellista ja mikä ei? Olen tyytyväinen, kun jahkasimme niin kauan ja aloitimme tutustumisen vaunuihin samalla tavalla kuin sänkyihin. Ne täytyy vaan testata. Kokeilemalla alkaa hahmottaa, mikä tuntuu kivalta ja mikä ei.

Aluksi kävimme ajelemassa Orat, Britaxit ja Cybexit läpi. Ora oli ihan kamalan kiikkerän tuntuinen, Britax Smile joku tuntui kaupunkikärryltä (kevyt ja menevä) ja Cybex Talos oli aika kiva. Sitten erehdyttiin menemään lopuksi vielä Emmaljunga-kauppaan. Testiajettiin NXT60, joka tuntui myös vähän kiikkereltä verrattuna NXT90 ja Duo Edgeen. Duo Edge ihastutti jämäkkyydellään, mutta niiden muka iso koko hieman mietitytti. Lisäksi Emmaljungassa mietitytti hinta. Ensin luetellut vaihtoehdot (Britax ja Cybex) olisivat yhdistelmäversiona sisältäneet myös turvakaukalon, kun taas Emmaljungan kohdalla se täytyy hankkia erikseen.

Jäimme moneksi viikoksi harkitsemaan päätöstä ennen kuin loman viime päivinä parin päivän lastentarvikeliikesuhaamisen jälkeen saimme tarjouksen, josta oli erittäin vaikea kieltäytyä. Emmaljunga NXT90 röyheillä pyörillä maailman parhaassa värissä, vihreänä, oliivina heti mukaan.

OSTOPÄÄTÖKSEN TEKEMINEN

Ennen ostopäätöksen tekemistä olimme mitanneet tarkasti meidän hissin ja myös raivoisaa googletusta harrastettiin joku ilta. Ensin mietimme Emmaljungan 2in1 -systeemiä, mutta täytyy myöntää, että ostopäätöksen tekemiseen vaikutti ulkonäkö. Ihan perinteinen versio vaunuista oli 2in1:a sirompi ja jotenkin kauniimpi, vaikka ulkonäöstä joutuikin maksamaan enemmän. Siitäkin tietysti tuli hintaa lisää, ettei perusmusta kelvannut minulle vaan halusin vihreät lastenvaunut. Oli saatava oliivi.

Kuinka sitten sattuikaan, että siinä meidän viimeisenä vierailemassa lastentarvikeliikkeessä sattui olemaan varastossa juuri se minun haluama oliivi tarjolla oikeanlaisilla renkailla. Ei me pystytty asiaa heti päättämään, mutta saatiin vuorokausi aikaa takataskussa tarjous, johon sisältyi myös turvakaukalo. Niinpä heti seuraavana aamuna marssittiin liikkeeseen ja ilmoitettiin, että me otetaan ne. Käytiin vartti kiertelemässä muualla sillä aikaa, kun myyjä pisti vaunut kasaan ja sitten kannettiin kaikki osat autoon.

Olin niin onnellinen, kun saatiin tämä päätös vihdoin tehtyä! Sitä oli niin kauan mietitty ja vatvottu. Lisäksi tuntui, että lastenvaunujen ostamisen jälkeen avautui joku lukko ja nyt voi hankkia kaiken muun sälän, mikä meiltä vielä puuttuu. Sänky, rintapumppu, maidonkerääjä ja mitähän kaikkea muuta edes pitäisi muistaa. Onneksi on pari vaippaa, kun hain eilen Liberolaukun.

Btw, tänään tasan kaksi kuukautta laskettuun aikaan! Jaiks! Onneksi on nyt edes vaunut, ratasosa ja turvakaukalo! 😀

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa