Niin tosiaan, sehän on sitten keskikesän juhla edessä. En oikein ole saanut kiinni tästä juhannusviikosta. En ole käynyt poseeraamassa mekko päällä suopursujen keskellä enkä ole tehnyt vielä marenkikakkua. En ole myöskään siivonnut tänään yhtään, vaikka olisi ehkä pitänyt. On ollut muut asiat mielessä.

Olen ollut nyt koko viikon kotona ja se osaltaan tietysti vaikuttaa tähän mun juhannusmieleen, kun eipä tässä nyt voi mitään suurempia viikonloppuna riehua ja muutenkin kun on täytynyt olla ihan vaan hissukseen. Alkuviikosta kirjoittelinkin väsymyksestäni. Maanantaina nukuin kolmet päikkärit, muina päivinä yhdet ja tänään en vielä ollenkaan. Otin tähän päivään erilaisen lähestymistavan, kun piti lähteä käymään apteekissa. Menin pyörällä ja nautin ulkoilmasta sekä liikkeestä! Oli niin ihanaa liikkua!

Kävelemisestä ei voi sanoa samaa. Se on pelkkää arvuuttelua milloin tulee kuset housuun vai tuleeko.

Apteekkireissun syy oli se, että tarvitsin hydrokortisonia. Minua on koko viikon kutkuttanut jalkapöydät ja sitä varten neuvolasta suositeltiin jotain aineita. Olen toki myös vähän jännittänyt mahtaako nyt olla kyse ihan vaan hikinäpyistä vai kenties jostain vakavammasta, mutta ainakaan vielä kutkutus ei ole kovin rajua. Instassa sain sitten vinkin kokeilla aloe veraa ja sillä lähdin nyt liikenteeseen ennen kuin siirryn kovempiin aineisiin.

Samalla reissulla tein jotain, mitä olen miettinyt pari viikkoa. Vaihdoin puhelinta. En ole vielä ihan varma koko asiasta, mutta tuli nyt tehtyä kuitenkin.

Ainiin se juhannus. Keskikesän juhla taitaa mennä enemmän ja vähemmän kotioloissa nyt. Syödään hyvin ja levätään. Vähän tekee kyllä mieli jo urheillakin. Mitä vaan kunhan ei tarvisi nukkua päikkäreitä enää. Ne tuntuvat vain väsyttävän lisää.

Täytyy toivoa, että kutkutukset menevät ohi eikä tarvitse ainakaan päivystykseen lähteä juhannuksen aikana. Nyt voisin mennä vaihteeksi huilaamaan. 😀

Ihanaa juhannusta sulle!

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa

Olen saavuttanut tässä elämässä sen tilan, kun joka toinen päivä minua väsyttää ja joka toinen päivä ei väsytä. Tänään minua ei väsytä, kun taas eilen olin ihan uuvuksissa heti aamusta. Tätä tilaa toki kutsutaan raskauden viimeiseksi kolmanneksi, mutta se nyt toki on alkanut jo monta viikkoa sitten. Nyt on tarkalleen 32+2. Vielä on pysynyt vauva mahassa, vaikka aika moni elokuinen onkin jo jopa synnyttänyt. Aika hurjaa!

Ei minulle sinänsä yllätyksenä tullut se, että loppua kohti yöunet huononevat. Väsymys sen sijaan on hieman yllättävä, kun en ole oikein tottunut viime vuosina kärsimään siitä sen suuremmin. Välillä nyt tietysti on voinut olla väsyneitä päiviä siellä täällä, mutta usein kyse on ollut nesteytyksestä tai jostain randomilla huonosti nukutusta yöstä. Nyt en oikeastaan pysty vaikuttamaan tähän, sillä yöuneni vievät joko lonkkasärky tai kuumuus. Viikonloppua ja ensi viikkoa innolla odotellessa…

Samaan aikaan olen edelleen taistellut raskausdiabeteksen kanssa. Koska ne yöunet vaikuttavat myös sokeriarvoihin. Tuntuu kuin olisi jossain loputtomassa suossa, jossa kaikki on kiinni vain nukkumisesta. Ehkä epäraskaanakin kaikki on kiinni yöunista, mutta sitä ei vaan huomaa niin nopeasti kuin näin raskaana ollessa? Ainahan sitä toitotetaan kuinka nukkuminen vaikuttaa kaikkeen.

Tällä viikolla mulla on alla jo yksi ylitys ja enempää ei saisi tulla. Ihan omaa tyhmyyttäni sen aiheutin, sillä join iltapalana yhden kaakaoproteiinijuoman ja sitten ihmettelin aamulla, kun ei paastoarvo laske ollenkaan. Miten se olisi voinut, kun tuossa juomassa on mukana myös suklaata? Suklaa nostaa sokeriarvoja viiveellä, joten kaikki illalla syöty suklaa näkyy takuuvarmasti aamun arvoissa. Saa nähdä kuinka kauan muistan tämän sitten, kun en enää ole raskaana. Tällä hetkellä antaisin mitä vain, jos saisin herkutella edes vähän. En vain saa, sillä huomaan myös olostani, että sokerinsieto on hieman heikentynyt. Olen joutunut karsimaan syömisistäni kauran, marjat, hedelmät, maitotuotteet ja pelkät vehnähötöt. Eilen kyllä söin ruispaloja, joissa on vehnää, mutta paastoarvo oli silti hyvä. Enkä ole edes täysin varma voiko väsymyksestäni suuri osa johtua nimenomaan siitä, jos olen edellisenä päivänä syönyt jotain, mikä ei sovi, kuten esimerkiksi rehellisesti jäätelön. Haluaisin enemmän uskoa tuohon yöunen laatuun kyllä.

MITES MUUTEN?

Töissä olen edelleen käynyt heilumassa ja siis se nyt osaltaan vaikuttaa tähän kaikkeen. Vielä parisen viikkoa olisi jäljellä ennen äitiyslomaa ja toki toivon, että pystyn siihen, mutta mistä näistä tietää etenkin kun koko ensi viikon on joku maailmanlopun helle. Onneksi enää huominen ennen viikonloppua, jolloin ei muuten varmaan tehdä yhtään mitään, koska hellelukemat edellisten vuosien kokemusten perusteella lamaannuttaa meidät täysin ja maataan kotona verhot kiinni. Kuulostaa varmaan just siltä, miten kesästä normaalit ihmiset nauttii, mutta juu, näin meillä.

Tunnin päästä pitäisi taas olla syömässä jotain ja sitten sänkyyn. Toivon todella saavani nukuttua, koska en jaksa enää yhtään väsynyttä päivää tällä viikolla.

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa