Jotenkin ihan käsittämätöntä, että mulla alkaa ihan pian äitiysloma!! Enää kaksi päivää töitä jäljellä! On myös käsittämätöntä, kun todennäköisesti pystyn tekemään sittenkin töitä loppuun asti, vaikka viime viikolla en ollut niinkään varma asiasta. Väsymystä on ollut edelleen, ainakin alkuviikosta, kun taas tänään olen ollut ihmeen pirteä. Kävin jopa syömässä töiden jälkeen työporukalla keskustassa ja vaikka olikin kuuma, selvisin hyvin. Sitä en tiedä miten tulen viikonlopusta selviämään, kun sääennuste näyttää taas ihan kamalalta, mutta ei tässä nyt auta. Kun saan vaan työt hoidettua, on ihan sama miten paljon valvon öisin. Sitten on aikaa nukkua päivällä.

En ole yhtään miettinyt vielä, mitä aion tehdä äitiyslomalla muuta kuin juosta neuvolassa joka viikko. Menen sinne ensi viikolla, sitä seuraavalla ja varmaan myös sitä seuraavalla. Kuulemma loppuraskaudessa seuraillaan tiheämpään tahtiin, ettei tule mitään myrkytystä tai muita raskausajan juttuja. Kävinkin juuri tiistaina omasta pyynnöstäni labrassa mittauttamassa maksa- ja sappiarvot näiden kaikkien kutkutusten takia, jotka ovat vaivanneet viime viikosta lähtien. Kaikki oli kuitenkin onneksi kunnossa.

Kun on vain kaksi päivää töitä jäljellä, on alkanut iskeä pieni haikeus enkä siis haluaisi millään päästää irti. Olisi jotenkin niin miljoonasti sanottavaa ja kerrottavaa muille, että muistakaa sitten tämä ja tämä asia. 😀 Oletan kuitenkin, että pärjäävät hetken ilman minuakin. 😀 Mahdankohan vain itse osata olla ilman töitä? 😀 Täytyy toivoa vauvakuplan imaisevan mukanaan enkä enää todellakaan muista koko työelämää hetkeen.

Joka tapauksessa nyt alkaa tuntua siltä, että on voiton puolella. Että kyllä mä tähän pystyn, vain kaksi päivää. 🙂

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa

Olemme aiemminkin viettäneet juhannusta kaupungissa, mutta tämä oli viimeinen kerta, kun olimme juhannuksena kahdestaan. Ensi vuonna meitä on kolme! Kolmestaan olemme jo toki paljon aiemmin, sillä elokuisia on tuntunut tässä syntyvän jo sitä tahtia, ettei yhtään tiedä tuleeko itselle lähtö Tyksiin tänään, huomenna vai vasta kuuden viikon päästä. Tänään antihistamiinia apteekista hakiessani puuskahdin, että kaikista paras lääke kaikkeen olisi varmaan vain jo synnyttää.

Ei sillä, onhan raskauteni ollut tosi helppo ja sujunut hyvin, kunnes viimeinen kolmannes alkoi. On väsyttänyt, on kaikenlaista ihottumaa ja kutinaa enkä vielä ainakaan ole käynyt missään testeissä sulkemassa pois mahdollista hepatoosia. Minua ei kutkuta jalkapohjista eikä mahasta, mutta jalkapöydät ja kämmenet ovat kutisseet. Lisäksi tässä yksi aamu iholle on ilmestynyt punaisia jälkiä, jotka eivät kuitenkaan kutise. En tosiaan tiedä, mistä muusta on kyse kuin helteiden aiheuttamasta hikoilusta, mutta ajattelin nyt hetken olla silti syömättä mansikoita. Lisäksi vaihdoin käyttämääni saippuaa eikä kämmeniä ole tänään pahemmin kutkuttanut.

Mitä muuta ollaan juhannuksena tehty kuin kärsitty minun iho-ongelmista?

Kamalan vaikea yrittää raskausaivoista kaivaa ulos jotain, mikä on tapahtunut monta päivää sitten, mutta yritän. Perjantaina aloitimme päivän marssimalla suolle ottamaan juhannuskuvia. Se oli hyvin nopea lenkki, sillä hyttyset halusivat syödä meidät elävältä. Oli kuuma ja tosiaan kova tahti, mutta ei onneksi aiheuttanut supistuksia pahemmin.

Kuvausretki oli sen verran hikinen, että päätimme mennä kauppaan Myllyyn ja hakea sieltä ensin evästä. Bagel tuli tarpeeseen ja sen avulla jaksoikin sitten käydä katsomassa vauvakirjoja, hakea apteekista tukisukat sekä kaupasta talkkia sun muuta. Vauvakirjaa ei löytynyt, mutta oli pakko räpsästä kuva, kun Sophie Kinsellalta on taas tullut uusi kirja. Olen ollut huono fani viime vuosina ja pari aiempaakin on vielä lukematta. Ehkä pitäisi pakata ne sairaalakassiin varalta?

Myöhemmin samana iltana pusersimme sisäiset leipurimme keittiöön ja teimme yhdessä britakakun. Siitä tuli erittäin hyvää, mutta itse en eilisen jälkeen sitä enää suostunut syömään, koska mansikat.

JA SITTEN AAMULENKILLE TAAS

Olin alkuviikosta niin väsynyt, etten uskonut enää pystyväni mihinkään urheiluun tämän raskauden aikana, mutta niin vaan loppuviikosta aloin piristyä. Tuntui, että liikkuminen nimenomaan auttoi väsymyksestä selviämiseen ja niinpä eilen rohkenin käydä kiipeämässä Luolavuorelle. Oli niin ihanaa hengästyä! Syke nousi 146, mutta laski myös samantien, mikä oli hämmentävää, sillä aiemmin samanlaisella lenkillä sai huohottaa tuhat vuotta ennen kuin syke laski.

Illalla kokeiltiin täytettyjä lättyjä, joita olen syönyt aiemmin joskus todella monta vuotta sitten Vimpelissä. Aurajuustoa ei valitettavasti ollut tarjolla, vaikka saisihan sitäkin raskaana ollessa syödä, jos se on vain kuumennettu kunnolla. En ole silti syönyt.

Tänään sitten onkin taas väsyttänyt. Nukuin jopa päikkärit enkä todellakaan aio enää tehdä yhtään mitään. Aamupäivällä kävimme Skanssissa asioilla pikaisesti ja sitten kotiin makaamaan. Tänään onkin taas tuntunut ihmeellisiä kipuja, mutta ne tulevatkin vain, jos olen tosi väsynyt. Käsiä ei tosiaan onneksi ole kutkuttanut vielä, mutta jalkapöydät ovat tapansa mukaan turvoksissa.

Että näinkin villiä menoa meillä juhannuksena tällä kertaa. 😀

Huomenna olisi kovasti tarkoitus mennä töihin näyttäytymään. Oletan saavani nukuttua, kun on vähän viileämpiä öitä eikä asunnossakaan enää ihan 28 astetta lämmintä. Tiistaina pääsen neuvolaan vihdoin valittamaan näistä kaikista ongelmistani.

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa