Äitiysloma on asia, jolle en elämäni aikana montaakaan ajatusta ole uhrannut. Onhan tämä kaikki muutenkin ihan uutta kokonaisuudessaan, kun kukapa olisi arvannut minun edes olevan joskus vielä raskaana. Luulin, ettei tällasta tule tapahtumaan ollenkaan ja sen myötä äitiyslomakin on hyvin eksoottinen juttu, mutta niin vaan täällä on nyt siirrytty lomailun puolelle. Kunnes tuo lapsi haluaa ulos.

Olen sitä mieltä, että hän voisi nyt hetken vielä malttaa, sillä minä haluaisin nauttia hetken tästä lähes kesälomalta tuntuvasta ajasta. En nimittäin ole ollut kesälomalla pitkään aikaan heinäkuussa ja nyt voin leikkiä, että olen. 😀 Sillä erotuksella, etten pysty ihan samoja asioita tekemään kuin lomalla yleensä, mutta saanpahan kuitenkin nukkua ja mennä juuri niin kuin itseä huvittaa. Ajattelinkin nyt kertoa, mitä olen meinannut tällä kaikella ajalla tehdä muuta kuin nukkua päiväunia ja rämpyttää sääennusteita läpi viileyden toivossa.

Tänään aloitin tämän uuden elämän aamulenkillä. Oli kuuma ja erittäin hiki, mutta jaksoin käpsytellä jopa reilun kolmen kilometrin verran. Käveleminen oli yllättävän helppoa tänään, mutta ei näiden tuntemusten kanssa juhlia voi koskaan, sillä huomenna voi taas olla ihan eri tilanne. Kuten eilen, oli ihan kamalat alavatsajomotukset enkä yhtään tiedä, mistä nekin johtuivat tai mitä tuolla mahassa tapahtui. Joka tapauksessa, ajattelin yrittää liikkua mahdollisimman paljon synnytykseen asti.

KALENTERI TÄYNNÄ

Olisi myös mukava vääntäytyä kahvittelemaan eri ihmisten kanssa keskustaan, mutta en oikein tiedä vielä missä välissä tätä harrastaisin, kun olen tähän pariin ekaan viikkoon jo hyvinkin lahjakkaasti täyttänyt kalenteriani kaikenlaisilla jutuilla. Esimerkiksi huomenna menen hammaslääkäriin. Ajan varaaminen oli aikamoinen puserrus itseltäni, mutta niin vaan suoritin senkin tänään. Nyt voin sitten olla tyytyväinen, kun vihdoin sain aikaiseksi tämänkin. Olisin mennyt jo tuhat vuotta sitten, jos olisin päässyt kunnalliselle suoraan, mutta palveluseteleitä he vain lykkäävät ja sitten on kamala arvonta kaikista yksityisistä mihin menisi.

Torstaina on neuvola ja perjantaille en vielä ole keksinyt mitään. Ensi viikolla tiistaina menen verikokeisiin ja ehkä kampaajalle sekä keskiviikkona neuvolalääkärille. Kuulemma sitä seuraavalla viikolla varmaan taas neuvolaan ja katsoo nyt tuleeko lääkäriltä lähetettä syystä tai toisesta äitiyspolille vai mennäänkö tässä loppuun asti ilman ylimääräisiä ultria.

Näiden virallisten menojen lisäksi mulla on toki ohjelmassa asunnon siivoilua ja järjestelyä, se kun ei vaan tunnu loppuvan koskaan. Olisi kiva saada kaikki epämääräiset paperikasat hoideltua ennen vauvan tuloa niin, ettei täällä ole mitään ylimääräistä ja sitten voi vaan keskittyä olennaiseen. Siivoilun suhteen olen sellainen joka päivä vähän jotain -ihminen, kun ei tässä viitsi riuhtoa ihan hirveästi. Meillä on sisällä taas 27 astetta lämmintä, ollut jo kohta viikon putkeen.

Olen kyllä ihan ikionnellinen, kun äitiysloma vihdoin alkoi. Ihanaa päästä kokemaan tämäkin ja olla tosiaan just niin kuin haluaa. Seuraavaksi taidan mennä huilaamaan sohvalle ja tutkimaan sääennusteita tuleeko illalla ukkonen vai ei. 😀

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa

Ei voi kyllä muuta sanoa kuin huh hellettä, jälleen kerran. Nyt onneksi tämä on henkisesti helpompaa, kun jäljellä on enää yksi työpäivä ja sen jälkeen voin ihan oikeasti korvata liian hikiset yöunet nukkumalla ihan mihin aikaan vaan päivällä. Oikeastaan on aika sama millaiset kelit äitiyslomalla on, vaikka tietysti mitä viileämpi, sen enemmän pystyn tekemään ja saamaan aikaiseksi asioita. Tosin hellettä en kyllä ilman raskauttakaan oikein jaksaisi, juuri siksi, kun silloin ei vain pysty tekemään mitään.

Internetiä olen ehtinyt lukemaan sen verran menneinä päivinä, että huomaan ilmastokriisikeskustelun nostavan jälleen päätään. Facessa tuli vastaan joku lehtiartikkeli, jossa puhuttiin ilmastonmuutoksesta ja yllättäen ensimmäinen kommentti oli jonkun Pekan ”höpönlöpön, ei ilmastonmuutosta ole, kyllä aina on ollut kuuma”. Ottaakohan Pekka huomioon, että ennen vanhaan kuitenkin satoi ja ukkosti välillä eikä talvisin joko ollut tosi kylmä tai tosi lämmin? Tällä hetkellä, kun menee ulos, osoittelen sormella nurmikkoa, joka on muuttunut keltaiseksi ja pihlajia, jotka kohta kuivuvat pois. Sekö on aivan normaalia? Kunpa ihmiset muistaisivat sen, että nyt puhutaan ääriolosuhteista ja niiden lisääntymisestä, eikä vain siitä onko 20 vuotta sitten ollut 30 asteen helteitä vai ei.

Olen törmännyt myös puheeseen instassa siitä, kun tuntuu toivottomalta yksilönä enää tehdä enempää. Minusta ei tarvitsekaan. Se riittää, kun tekee sen, mitä pystyy. On myös totta, että tarvitaan yleisellä tasolla, ehkä jopa poliittisesti, tekoja. Olen esimerkiksi itse äärimmäisen tyytyväinen siihen päätökseen, että jatkossa kaikki EU:n ulkopuolelta tulevat tavarat on tullattava. Se on mielestäni yksi tällainen yleisen tason teko. Mitä vähemmän ihmiset tilaavat paskaa tuolta jostain vain, koska se on halpaa, sen parempi. Mitä vähemmän kulutamme luonnonvaroja omalla toiminnalla, sen parempi.

Olen jotenkin tosi paljon kaivannut itsessänikin sen vanhan ilmastonmuutosihmisen heräämistä. Korona vei kaiken huomion, eikä ilmastosta oikein enää kohkattu niin paljon, mutta on ilahduttavaa huomata sen palaavan nyt.

liian kuuma tehdä mitään

Me ollaan tänään vietetty liian kuumaa päivää liian kuumassa kerrostaloasunnossa, koska parempaakaan ei ole. Ulos on turha mennä ja sisällä ei kannata liikkua, ellei halua hiota. OIkeastaan hiotakseen ei tarvitse edes liikkua. Sen verran kyllä tein, että leipasin tiikerikakun, kun tarvii kai töihin jotain viedä viimeisen työpäivän kunniaksi. Raskausaivojen takia kippasin perunajauhot voin sekaan, vaikka piti ihan vaan sokeri ja voi vaahdottaa…

Seuraavaksi mittaan sokerit ja menen suihkuun. Sitten syödään lättyjä.

Huh, hellettä, prkl.

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa