Me otettiin eilen rantapyyhkeet sekä uimavehkeet mukaan ja lähdettiin viettämään päivää Taalintehtaan liepeille. Tuli erään tuttavan instastoryssa vastaan jo reilu viikko sitten videomateriaalia joltain ihanalta rannalta ja mehän lähettiin sitä ihmettelemään jo samana iltana. Ölmosin uimaranta Dragsfjärdissä on aivan käsittämätön paikka. Niin kirkasta vettä ja hiekkapohja.

Kirkkaan veden ja hiekkapohjan lisäksi paikasta tekee mahtavan sen, että siellä ei ole läheskään yhtä paljon väkeä instastoryjen perusteella kuin Turun rannoilla. Ja vielä lisäoptio: uimarannan vieressä on toinenkin ranta pienen metsäpolun päässä ja sen jälkeen vielä kolmas ranta, joka sitten taas jo kuuluu Saaristomeren kansallispuistoon.

En kuulu ihmisiin, joka haluaisi ehdoin tahdoin kärventää ihoaan haitallisen uv-säteilyn alla makoilemalla rannalla, mutta täytyy sanoa, että liian tukalalla helteellä mikään muu paikka ei ole niin hyvä kuin veden äärellä. Niinpä eilinen iltapäivämme ja ilta Saaristomeren kansallispuiston alueella oli aivan mahtava. Pienen loikoilun jälkeen lähdimme katsomaan saako Taalintehtaalta pizzaa.

Parkkeerasimme Strandhotelletin pihaan, kävimme syömässä pizzat ja ajelimme kotiin hiekkateitä pitkin. Yritimme etsiä karvalehmiä, mutta emme löytäneet.

Juhannus meni minilomasta, kivaa oli! Tänään tosin rakas autoni keksi uuden jekun ja sammui yhtäkkiä käynnistyttyään, eikä meinannut enää lähteä päälle ollenkaan. Lähti kuitenkin lopulta ja illan uuden testiajon jälkeen olen huomenna lähdössä sillä töihin luottavaisin mielin. Jos hän kuitenkin jatkaa temppuilua, ajan hänet jonkun osaavan sedän luo ja jos ei, elän tyytyväisenä, kun ei tule ylimääräisiä kuluja ja murheita. 

Tästä autohommasta inspiroituneena ajattelinkin, että voisin vihdoin olla valmis kirjoittamaan tänne blogiin säästämisestä. Siitä lisää seuraavassa postauksessa! 

Jo keväällä patikoidessa tuli pohdittua ja etsittyä erilaisia telttapaikkoja juhannus mielessä, koska missäpä muualla sitä juhannuksen haluaisi viettää kuin veden äärellä. Muutamissa paikoissa kävimmekin telttailemassa, mutta ne osoittautuivat suosituiksi paikoiksi jo toukokuussa, mistä saattoi päätellä niiden olevan sitä myös juhannuksena. En toki tiedä, vaan lähinnä oletan näin.

Juhannuksen lähestyessä alkoi näyttää siltä, että kelit ovat aika pitkälti plussan puolella, jolloin mikään päivävaellus ei kyllä tule kuuloonkaan. Me emme kumpikaan niin kamalasti välitä helteessä rehkimisestä ja itse olen jokseenkin nesteytysongelmainen, koska välillä tulee juotua ehkä hitusen liikaa ja välillä sitten taas liian vähän. 20 kilon lisäpaino selässä ei myöskään houkuta helteellä. Lopulta paras suunnitelma oli kai mennä yhdelle äärettömän hienolle uimarannalle telttailemaan, mutta sekin sitten vähän jäi. Juhannusaattomme näytti tältä:

Aamupalaksi syötiin puuroa ja mansikoita, nams! Äärettömän hyviä mansikat ja vadelmat just nyt, mutta ah niin ihanan kalliita.

Käytiin Turun keskustassa torilta hakemassa lisää marjoja sekä kahvilla, kun kolmannella yrittämällä löydettiin tyhjä pöytä siitä ihmisruuhkasta. Kuuma oli.

Kotona leipasin mansikkakakun, jota tehdessä hiki virtasi. Meillä on sisällä luonnollisesti yhtä kuuma kuin ulkona, eikä asiaa parantanut se, että uunia käytettiin pariin eri otteeseen. Illalla tehtiin vielä ruokaa, joka vaati myös uunia. Meidän piti lähteä viettämään päivää rannalle, mutta kello alkoi olla niin paljon, että päätimme jäädä kotiin. Lopulta illallisen jälkeen ehdotin Savojärven kierrosta ja niin me sitten lähdettiin vielä Kurjenrahkan kansallispuistoon, vaikka kamalasti laiskotti. Oli ollut niin raskasta vain maata kotona.

Kaunista oli ja kivaa, kun illalla jo pystyi vähän urheillakin. Metsä hohkasi lämpöä, mutta suolla tuuli sentään vähän naamaan ja tuntui ihanalta. Oli kaunista ja valoisaa.

Jotain siis sentään saatiin aikaiseksi. Kauhea stressi, kun ei tehty mitään, vaikka eihän sellaista saisi stressata. Keskikesällä saa olla justiin niin kuin haluaa. Tänään me kuitenkin suunnataan sinne rannalle seikkailemaan, jei!