Reilu viikko sitten nostin silityslaudan ja -raudan vaatehuoneen kätköistä keskelle meidän open concept kitchen and livingroomia (moni muukin varmaan osunut vahingossa katsomaan Remppa vai muutto Vancouveria..) vakaana aikomuksena silittää kesäverhot keittiöön. Siinä se lauta sitten pönötti sen reilun viikon verhot myttyrällä päällään, kunnes tänä aamuna päätin ajan olevan kypsä verhojen vaihtoon. Se olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten, sillä koko kevään ajan yöunet ovat kärsineet liiasta valoisuudesta. Nyt meillä on olohuoneessa pimennysverhot vihdoin ja keittiössä ihanat mansikkaverhot, ah. Koti saa uutta ilmettä ihan pienelläkin muutoksella.

Emme ole tänä viikonloppuna vielä menneet metsään. Meidän piti, mutta luonto tarjosi tuulivaroituksen, jolloin kaikkein järkevin paikka viettää aikaa on oma koti. Tänään, kun tuuli alkaa tyyntyä, suuntaamme luontoon.

Eilen kävimme kaupunkilenkillä aamupalan jälkeen. Kesätrikoot jalassa tallustelimme kohti Turun keskustaa matkalla ihmetellen linnunpoikasia, jotka olivat jo lähteneet pesistään. Jos siis törmäät kylillä lentokyvyttömiin variksiin esimerkiksi, kyse on vain poikasesta, joka on lähtenyt pesästä ja saavuttaa lentokyvyn vasta myöhemmin. Viime kesänä saimme läheltä seurata yhden Vaakun elämää, kun sitä omien emojensa lisäksi ruokki meidän äiti.

Kävimme keskustassa Pufissa ja siinä matkan varrella alkoi tehdä mieli leipaista banoffee, joten astelimme myös Heiroliin. Kävimme ostamassa siinä sivussa irtopohjavuuan, kävelimme Granitin läpi ja jatkoimme matkaa kohti föriä. Ajelimme sillä Aurajoen yli ja taivalsimme kotiin Mannan kautta. 

Sain puhuttua loppuun perjantaista asti vaivanneet asiat kymmenen kilometrin lenkin aikana ja mieli keveni roimasti. Se teki hyvää.

Söimme, joimme kahvit ja lähdimme taas kauppaan. Tällä kertaa ostamaan aineksia banoffeeta varten.

Banoffee on mielestäni yksi parhaista herkuista, mutta jotenkin sitä ei vain ole koskaan aiemmin tullut itse tehtyä. Nyt rohkenin ja hyväähän siitä tuli. Ohje oli Kinuskikissan.

Seuraavaksi voisikin alkaa suunnitella päivän urheiluosuutta. Metsään menemme, mutta mihin aikaan, se on eri asia. Tekisi mieli tietysti nyt heti päivällä, mutta jos haluaisi eläimiin törmätä, pitäisi mennä vasta myöhään illalla.

Ihanaa sunnuntaita sulle. ☀️

Olen ollut nyt vuoden ostamatta uusia vaatteita, pois lukien kolme hankintaa, jotka vuosi ilman uusia vaatteita -haasteessa hyväksytään. Kun tulimme kesälomareissulta kotiin viime vuonna ja olin pärjännyt kolme viikkoa niillä vaatteilla, jotka minulla oli mukana, ymmärsin pärjääväni mainiosti ilman uusien vaatteiden jatkuvaa ostelua. Uskalsin siis ottaa haasteen vastaan ja kokeilla pystynkö olla tosiaan vuoden shoppailematta.

Vuosi ilman uusia vaatteita -haasteeseen kuuluu, että saa ostaa vuoden aikana kolme uutta vaatetta ja kolme kirppikseltä. Alusvaatteet ovat sallittuja, mutta asusteet eivät. Tästä vähän poikkesin, mutta en paljon. Ostin nimittäin viime vuonna yhdet juoksukengät muistaakseni, mutta haasteen loppuajan pidättäydyin myös kengistä. Ostin myös parit alkkarit ja sukat, mutta ne taas olivat sallittuja. Kirppiksiltä en mitään löytänyt, vaikka muutaman kerran niitä kolusinkin. Sen sijaan kolme uutta vaatetta tuli hankittua ja ne olivat vaellushousut, yksi juoksupaita (joka ei ollut ihan välttämätön) sekä goretextakki. Kaikki hankintani siis liittyivät ulkoiluun, joten siinä mielessä pidän ostolakkoani hyvin onnistuneena.

Tässä haasteessa onnistumisessa haasteen aloittaminen oli se vaikein osuus. Kun on kamalaa luopua jostain ihan vain omasta päätöksestään, eikä ole mitään juttua miksi nyt tarkalleen on pakko tehdä näin. Aluksi sitten ajattelinkin haastetta lähinnä taloudellisesta näkökulmasta, koska se konkretisoituu kaikista nopeiten ja helpoiten. Se näkyy omalla tilillä, kun jättää asiat ostamatta.

Kun sitten päätti lopettaa ostelun, huomasi nopeasti miten omat tavat muuttuvat. Ei enää kaupoissa vaeltelua eikä nettikauppasurffailua, omaa aikaa siis alkoi säästyä sen lisäksi, että rahaa säästyi. Se oli mahtavaa. Loppuvuosi meni tosi helposti, koska oli jo omaksunut ajatuksen siitä, että kun ei mene kauppaan, ei tiedä mitä siellä on tarjolla ja näin ollen voi olla hyvin helposti ostamatta.

Alkuvuodesta alkoi vähän olla malttamaton, kun olisi pitänyt saada uudet farkut ostaa, mutta ei voinut. Piti vain kitkuttaa vanhoilla, jotka kiristivät liikaa. Kuukausia kuitenkin kului, siinä ne menivät sivussa muuhun elämään keskittyessä.

Viimeinen kuukausi – toukokuu oli kamalan pitkä mielestäni. Kun vain odotti haasteen päättymistä ja sitä, että pääsisi vihdoin ostamaan ne pirun farkut. Arvatkaa miten siinä kävi? Kaksi päivää ennen haasteen loppumista tuli helteet, räväytin mun kesävaatelaatikosta kamat ulos ja kas kummaa: sieltä löytyi farkut, jotka sopivat mulle nyt. Eivät olleet sopineet vuosi sitten ja olivat jääneet laatikkoon odottelemaan kesäkuntoa 2020. Se siitä uuden ostamisesta.

Eipä siis tarvitse vieläkään kirmata kauppaan ostamaan mitään, koska vaatevarastoni ei ole vuoden aikana päässyt pienenemään pahemmin. Parit alkkarit ja sukat olen viskannut roskiin, mutta se ei vielä suurta lovea aivan liian täynnä olevaan kaappiini ole tehnyt. Nyt en tarvitse edes niitä uusia farkkuja, kun löysin sellaiset omasta kaapista.

Uskon pystyväni jatkamaan tällä tiellä helposti, ainakin kunhan pysyn poissa edelleen ostoskeskusten vaatekaupoista. Ainoastaan Partioaitta ja merinovillat-paidat minua tällä hetkellä houkuttavat sekä ehkä jotkin suomalaisvalmisteiset pellavahousut. Tässä on koronankin vuoksi mennyt ostofilosofia ihan uusiksi, koska aion jatkossa suosia suomalaista ennemmin kuin muita.

Tällä hetkellä tuntuu, että on tosi iso kynnys ostaa yhtään mitään vaatteita. Ajattelen ne turhina kuluerinä lähinnä ja mieluummin ostan ruokaa kuin vaatteita. Sitä paitsi jotkut asiat tuntuvat paremmilta, kun niitä tekee harvemmin.