…olen syönyt kaksi Toblerone-pötkylää kotosalla puoliksi Tahkiksen kanssa, hupsis! ? Työkaveri toi laivalta yhden pyynnöstäni ja lahjoitti toisenkin sitten lopulta. ? Tajusin tänään meidän tosiaan syöneen kaksi tuollaista pötkylää, kääk. ?

…ihaillut muutamaa hienoa auringonlaskua. Oon edelleen innoissani siitä, kun töistä lähtiessä on valoisaa. Ai että. ❤️?

…kävin katsastamassa auton keskiviikkona. Meni läpi, mutta pienen ahdistuksen sai katsastussetä aiheutettua lausunnollaan pösön moottoritilasta, jossa hänen makuunsa oli liikaa öljyä siellä täällä. Olin koko keskiviikon jokseenkin masentunut asian tiimoilta, sillä yksi maailman rasittavimmasta asiasta on vika autossa, jota en osaa itse diagnosoida. Olen varmasti ennenkin tästä jauhanut. 

…kävin lenkillä Tahkiksen kanssa pimeässä Katariinanlaaksossa, jonne kävellessä jauhoin autosta ja kaikesta muusta mieltä vaivanneesta niin, että koko Luolavuori varmaan raikasi. Katariinanlaakson luontopuistolla kälätys ja valitus loppui siihen, kun lehtopöllö aloitti huhuilun, johon jokin toinen eläin vastasi. Ehkä kettu. Sellaisen nimittäin lopulta näimme, kun Tahkis halusi palata takaisin. Juttelin ketulle, kunnes se hävisi metsään tai ainakin esitti sitä, koska se seurasi meitä, kunnes pääsimme hänen kotimetsästään ulos. Kosketus luontoon sai arkihuolet unohtumaan aika näpsäkästi.

…olin valokuvamallina ihan oikealle kuvaajalle, koska minusta julkaistaan yksi juttu. Ihan hauskaa! Kerron tästä sitten, kun juttu on julkaistu. ?

…olen huomannut kevään ihan oikeasti puskevan maasta esiin. Lähipuistossa kukkii jo pian ja niin muuten kukkivat koivutkin ihan hetken päästä.

…kävimme uudelleen pimeällä lenkillä Katariinanlaaksossa, mutta tällä kertaa ei hiiskaustakaan mistään eläimestä. Sitä paitsi pelotti ihan jäätävän paljon enemmän kuin edelliskerralla, koska nyt tiesin niissä metsissä elävän kettuja ja pöllöjä.

…olen pohtinut olisiko uhka vai mahdollisuus mennä töihin ilman meikkiä. Ajattelin ensi viikolla kokeilla. Tänään harjasin hiukset pitkästä aikaa. Hiusten harjailuhan ei kuulu Curly Girl -metodiin, mutta enpä ole metodilla ollutkaan enää hetkeen, kun edelleen käytän vanhoja shampoita pois.

…käytiin laskiaispullakahvilla Mannassa. Aivan ihana pieni leipomo Turun Vähäheikkilässä. Ostamme sieltä aika usein maalaisleipää. 

…ollaan suunniteltu viikon metsäkierros huomiselle, koska tänään on taas myrsky. Aika mones putkeen alkuvuoden aikana.

…olen lukenut Satu Rämön ja Hanne Valtarin kirjoittamaa kirjaa *Unelmaduunarin tilipäivä. Tulee tarpeeseen, koska ainahan se on mielessä, unelmaduuni. Ja etenkin tietysti tilipäivä. Kirja on saatu arvostelukappaleena.

Lokakuun 24. päivänä viime vuoden puolella tulin kotiin Veritakselta myöhään illalla, heitin kuvausrepun nurkkaan ja aloitin futisloman. Jokaisen kuvatun kauden jälkeen tunne on sama: nyt jotain muuta kuin futista. Futiskaudet ovat jotenkin niin kaiken energian vieviä, hyvässä ja pahassa. Futis on täynnä tunteita, eikä edes mitä tahansa tunteita vaan yleensä voimakkaita sellaisia ääripäästä toiseen.

Kuluttavimpia ovat yleensä ne kaudet, kun fanittamansa joukkue ei menestykään niin kuin olisi toivonut tai seurattu jalkapallo on ollut niin ylitylsää, että pohtii vakavasti lajin vaihtamista johonkin toiseen. Hyvällä tavalla vaativia kausia sitten ovat olleet ne, kun on biletetty futisihmisten kanssa pitkin syksyä laivalla ja baarissa eikä marraskuun tullessa yhtään haittaa se, että kausi on ohi. Pari kuukautta lepoa kelpaa hyvin, jotta jaksaa taas painaa seuraavana vuonna.

Tänä talvena minä vietin ihan totaalisen futisloman. Meillä ei ole kotona puhuttu oikein mistään futikseen liittyvästä kuin ehkä ohimennen. Minun kauden aloituskin venyi jotenkin nyt tosi myöhään, kun aina aiemmin olen ollut kuvaamassa jo tammikuun alussa Euroopan kamalimmassa valaistuksessa Kupittaa vitosella.

Tänään oli kuitenkin aika aloittaa futiskuvauskausi. Peliksi valikoitui Tepsin ja FC Hongan välinen vääntö kuplahallissa Impivaaran perukoilla.

Olen kaikki matsit kyseisessä hallissa aina kuvannut vaihtopenkkien välistä. Kyseisessä hallissa ei muuta kuvaamiseen soveltuvaa paikkaa ole, koska valo ei riitä ja valon kannalta tehtyjen kuvauskalustovalintojen takia putken pituus ei riitä. Vetäisinkin pienet pultit tänään klo 11:00 kotona, kun kuulin edellisellä kerralla tuolla olleen jotain säätöä verkkojen kanssa ja pelkäsin, ettei olisi mahdollista kuvata siitä ainoasta paikasta, mistä se onnistuu. Saatoin lähettää pari raivoisaa viestiä aiheeseen liittyen (pahoittelut uhreilleni) ja räyhäsin myös kotona niin paljon, ettei jäänyt epäselväksi, mitä mieltä olen tästä maailmasta, jossa valokuvaajat eivät ole kuninkaallisia. En nyt enää ala jauhaa tästä asiasta mitään, sillä kaikki meni tänään kuitenkin ihan hyvin ja nostatin verenpainetta ihan turhaan. Se vain kumpusi siitä takavuosien helleaallosta ja jostain järjettömästä säännöstä, ettei kuvaajat saa ottaa vesipulloa mukaansa. ? Pistää vihaksi edelleen, mutta tosiaan, ei nyt aloiteta valittamalla tätä postausta. ? Keskitytään vain hyviin asioihin ja siihen, että pääsin tänään kuvaamaan jalkapalloa, mikä on yksi parhaista asioista, mitä pystyn kameralla tekemään.

Ne pirun verkot sidoin nippusiteillä kaiteeseen kiinni pois häiritsemästä. Muuta tauolla touhuttua: potkin palloa Tepsin huoltajan kanssa. Pitäisi ehkä mennä potkimaan joskus Tahkiksen kanssa taas, kun onhan tuo ihan hauskaa puuhaa.

Uudesta joukkueesta minun on tunnustettava, etten välttämättä ihan kaikkien poikien nimiä tiennyt. Todennäköisesti opin heidät tietämään kauden edetessä. Jere Koponen oli loistava ja Jakon näkeminen kentällä tuo turvaa, ihan kaikki eivät kuitenkaan ole tuntemattomia.

Ekalla puoliajalla TPS oli vahvempi, kun taas toisella puoliajalla Honka halusi hallita, mutta maalia ei silti syntynyt 90 minuutissa. Kummallakin joukkueella oli yritystä, mikä oli ihan hyvä. Ei tosiaan tarvinnut nuokkua upouudella pilkkijakkaralla yhtään.

Valokuvaaminen meni vanhasta muistista. Pari kuvaa otin alkuun ilman vastavalonsuojaa ja sen asentamisen jälkeen räpsäsin taas pari, kunnes tajusin olevani kuvaamassa urheilua enkä maisemia. AI SERVO päälle, ISO tarpeeksi isoksi, aukko 2.8-3.5 oman maun mukaan ja suljinajaksi 1/1000. Sitten ei muuta kuin pitää ja päästää. 70-200:lla pysyy pallon perässä jotenkin tosi paljon paremmin kuin suppeammalla pitkällä Sigmalla, jolla kuvaan ulkona. Tämän setin viimeinen kuva on otettu suljinajalla 1/250, kun oli vahingossa jäänyt jostain taidekuvasta päälle se. Sanoin ”hupsis” ja toivoin, ettei filmillä ole kovin paljon suttuisia juoksukuvia. Ei ollut, höhö. ?