Kun aloittaa jonkun haasteen tai projektin, siitä olisi varmaan hyvä kirjoitella silloin tällöin, koska omasta mielestä on ainakin mielenkiintoista seurailla edistymistä. Nyt onkin kulunut turhan pitkä aika siitä, kun olen viimeksi kirjoittanut mun vuosi ilman uusia vaatteita -haasteesta, joten ajattelin hieman kertoa kuulumisia vaatekaapin puolelta.

Hyvin menee. Voisin väittää, etten siksi ole oikein kirjoitellut tästä aiheesta viime aikoina, koska vaatteiden ostaminen on aika vähän mun mielessä nykyään. Oikeastaan en ajattele sitä ollenkaan. Enemmän tulee mietittyä miksi Turussa on päivästä toiseen harmaata, miksei Turussa ole kuukkeleita ja minkä treenin minäkin päivänä tekisi.

Olen nyt ollut vaateostolakossa yli 8 kuukautta, eikä ole ollut edes vaikeaa. Alussa sitä kieriskeli hetken voikohan tähän pystyä ja hirvitti, kun vuosi on kuitenkin todella pitkä aika, jolloin voi tapahtua ihan mitä vaan. Aina elämässä voi tapahtua kuitenkin ihan mitä vaan.

Alun jälkeen kuukausi kuukaudelta olen ajatellut vaatteita koko ajan vähemmän ja minulle on muodostunut tietynlainen ajatus siitä, miten pukeudun. Ennen ei oikein ollut mitään kokonaisuutta, oli vain uusia kivoja vaatteita, joita käytti kerran tai pari ennen kuin tuli taas jotain uutta. Se oli sellainen shoppailua harrastavan ihmisen kierre.

On tässä toki haasteitakin ollut tämän haasteen sisällä. Minulta kului puhki syksyn aikana kahdet halpisfarkut, joihin mahduin hyvin, koska niiden materiaali oli jotain joustavaa ohutta kangasta. Käyttööni jäivät enää kahdet muut farkut, joista toiset ovat siis ihan oikeat farkut (2 % elastaania kai) eivätkä anna periksi niin kuin Cubuksen tai Ginan halpikset ja toiset ehkä hitusen liian tiukat makuuni. Tämä on vaikuttanut siten, etten halua joka päivä pukea mitään farkkuja vaan olen joutunut kaivamaan kaapista käyttöön mm. suorat mustat housut ja sukkahousuja hameita varten. Olen siis ottanut jopa hameet takaisin käyttöön, kun aiemmin vedin jalkaan joka päivä samat joustokangaspöksyt odotellen niiden kulumista puhki.

Yritän siis sanoa tämän haasteen pakottaneen minut ajattelemaan pukeutumista niillä raaka-aineilla, joita minulta jo löytyy. Olen joutunut yhdistelemään eri neuleita hameisiin ja toisaalta taas mustiin jakkupukuhousuihin. Kummasti sitä vaan on sitten muodostunut sellainen vakiokierto eri neuleiden kanssa, varsinkin kun nämä kelit täällä eivät ole olleet kovin kummoiset vaan kaikilla ihmeen tekokuituneuleilla on tarjennut ihan hyvin.

Haaste on mielestäni tehnyt tehtävänsä reilussa puolessa vuodessa ja erotan nyt tarpeelliset hankinnat huviostoksista. Olen kiitollinen siitä, että lähdin tähän mukaan, koska rahan säästäminen on ihanaa ja hyvin vähälläkin vaatemäärällä voi pärjätä.

Enää vähän yli kolme kuukautta jäljellä eikä se kyllä ole aika eikä mikään tässä. Seuraavan kolmen kuukauden aikana tulen ostamaan Marimekon yhden neuleen, mikäli löydän sen jostain ja haasteen loppumisen jälkeen aion satsata kestäviin vaaleansinisiin ratkaisuihin. Tässä on nimittäin hahmottunut myös vaatekaapin sisällön värien tärkeys. Ei pidä ostaa mitä sattuu vaan omia lempivärejä. Minulla se on vaaleansininen.

Omistan kirjan nimeltä Olet hyvä tyyppi (*tämä), mutta sen lukeminen jäi joskus kesken. Olisi ehkä pitänyt vain lukea ja sisäistää, sillä olen keskellä identiteettikriisiä, jossa löydän itseni pohtimasta enkö olekaan yhtään mukava ihminen. Tämä juontaa juurensa töistä, sillä työni puolesta minun pitäisi osata kommunikoida ja viestiä mukavasti. Koen kuitenkin usein olevani jotenkin liian suora, mikä johtaa siihen, etten omasta mielestäni kuulosta kovin mukavalta.

Näin viikon loman jälkeen en ole ihan varma onko ihmismielelle hyväksi alkaa pohtia liian syvällisesti jotain yksittäisiä asioita tai kytätä omaa käyttäytymistään päivästä toiseen. Vastaan ei ole tullut yhtään hetkeä viikon aikana, kun olisin miettinyt olinko nyt mukava vai en. Lähtökohtaisesti olen aina mukava, herran jestas! Eivätkö kaikki ole?

En ole ihan varma pidänkö siitä, että joudun kovin paljon pohtimaan itseäni ja tekemisiäni, sillä sellainen on loputon suo. Kehittyminen on toki tärkeää ja eteenpäin meneminen, mutta liika on liikaa missä tahansa asiassa. Lomani oli ihana, kun ei tarvinnut ajatella yhtään mitään. Sai keskittyä ihaniin maisemiin, metsiin ja valoon.

Aloitimme loman Seinäjoelta. Saimme kuulla nimen kuukauden vanhalle pötkylälle ja tietysti tavata hänet ensimmäistä kertaa. Kävimme metsäretkellä Alavuden puolella ja seuraavana päivänä ajelutin Tahkista ympäri Seinäjokea tärkeissä paikoissa, kuten Sopurahassa ja Törnävällä. ?

’

Seinäjoelta jatkoimme maanantaina Keskisen kautta Vimpeliin. Keskisellä oli niin hiljasta, etten oikein tiennyt oliko se tottakaan. En ollut koskaan nähnyt niin hiljaista Tuurin kyläkauppaa. En valita silti! Oli kivaa pyöriä rauhallisilla käytävillä. Ihailin Marimekon vaaleansinistä neuletta, jonka ihan tosi kovasti haluaisin. Ajattelin ostaa sen, jos niitä on jäljellä vielä sitten, kun olen valmis vaatehankintaan.

Pohkeeni olivat niin jumissa Mulkkujärven kierroksesta vielä maanantai-iltanakin, että oli pakko hoitaa niitä ESPAn Fitness Body Oililla (*tämä), joka lämmittää väsyneitä lihaksia. Aika ihana aine, joka nyt sinänsä ei ole mikään jokaisen naisen pakollinen kosmetiikkaostos vaan ennemmin kiva lisä, jos haluaa hifistellä.

Tiistaina menimme etsimään Paalijärven patikkaa, mutta polku oli pelkkää lumihankea, joten päädyimme vain ajelemaan edestakaisin Alajärveä ja Vimpeliä. Oli upea auringonpaiste ja ihanan paljon lunta.

Keskiviikkona lopulta löysimme polun Paalijärveltä, jota pitkin patikoimme Myllypurolle ja takaisin. Näimme paljon eri eläinten jälkiä ja patikan jälkeen arvuuttelimme, mitä kaikkea tuli edes nähtyä.

Keskellä metsää seisoessa oli sen sorttinen olo, ettei olisi koskaan halunnut pois sieltä. Jos vain olisi voinut jäädä sinne täydelliseen hiljaisuuteen.

Emme kuitenkaan jääneet ja seuraavana päivänä ajelimme taas ympäriinsä. Kävimme etsimässä majavia, mutta näimme vain jälkiä.

Perjantaina ajoimme Vimpelistä takaisin Turkuun enkä ole vielä parinkaan päivän jälkeen varma onko tämä paras paikka ihmisen elää. Liian paljon autoja ja melua. Liian paljon harmaata säätä. Kotiutumista ei hirveästi perjantaina auttanut remppaa tekevä naapuri. Onneksi sentään eilen lenkillä törmäsimme kahteen korppiin ja kunnon närhiparveen, joista yksi matki keinun ääntä. Suomen omat papukaijat. ?